Lapsemme kummi ei ole kertaakaan käynyt katsomassa lastamme, ei edes soittanut tms...

meillä kyseessä vielä miehen veli ja poitsu 7kk.. ärsyttää ja selvästi painaa myös mieheni mieltä. Miksi halusi kummiksi jos ei pidä yhteyttä...

-ap-

Isompaa lasta on helpompi huomioida. Varsinkin miehet eivät välttämättä oikein osaa kiinnostua vauvoista tai edes ylipäätään tajua niiden päälle yhtään mitään.

paketin, viipyi n 30 min ja lupasi tulla joulun jälkeen ajan kanssa leikkimään. Eipä ole vielä tullut. Ei tullut lapsen syntymäpäiville (oli kuulemma sairaana, sain tekstarin). Lapsi ei enää muista koko ihmistä. Onneksi on muitakin kummeja! Niin ja voisin lisätä että hän taitaa olla mun entinen kaveri. Kertaakaan ei meidän perhettä ole kutsuttu hänen luokseen kylään (mieheni ja minä olemme olleet yhdessä yli 10v) ja soitot ovat vuosien vieriessä harventueet ym. En ole jaksanut pitää yhteyttä häneen enää.

Vierailija:

meillä kyseessä vielä miehen veli ja poitsu 7kk.. ärsyttää ja selvästi painaa myös mieheni mieltä. Miksi halusi kummiksi jos ei pidä yhteyttä...

Annatteko te todella kummiuden sitä itse haluaville? Minusta vanhemmilla on oikeus päättää lapsen kummit ja se kannattaisi tehdä harkiten. Meillä on lapsilla molemmilla vain kaksi kummia (pariskunnat), jotka ovat meidän lähisukuamme. Voimme olla varmoja, että täyttävät kummin tehtävät (jotka muuten eivät liity lahjojen antamiseen) tulevaisuudessakin.

Muutettiin monensadan kilometrin päähän, eikä oo sen jälkeen tullut juuri synttäreiden ja joulun lisäksi kummiopoikaa muistettua. Nyt tuli mieleen onkohan sielläkin loukkaantuneet vanhemmat ja pettynyt pikkupoika:/



Miten ja kuinka usein huomioitte itse kummilapsianne?

Meillä ei ole mitkään ihmeelliset odotukset tyttömme kummeille. Kun silloin tällöin muistavat (esim.synttärit ja jouluna) ja mikä tärkeempää kantavat pikkusta rukousissa niin siinä on minusta riittävästi, koska elämä nyt vaan oon niin kiireistä etten oletakaan että kovin tiivisti pitäisivät yhteyttä.



Varmaan olisi oleellista, että ennen kuin kummiudesta sovitaan kerrotaan mitä odotuksia molemmilla osapuolilla on asiasta niin ei tule pettymyksiä ja väärinkäsityksiä.



Omat kummini ovat olleet ja ovat edelleen minulle tärkeitä henkilöitä vaikka en heitä lapsena tai edelleenkään tapaa kuin pari kertaa vuodessa, joten en ole osannut ottaa omastakaan kummiudestani sen suurempia paineita.

Yhteyttä ei pidä ollenkaan,eipä silti parempi onkin,että ei pidä,ei kiinnosta.

Onneksi toinen kummi sitten onkin tiiviimmin yhteydessä.

sitä, että voivat antaa omaa aikaansa lapselle oman elämäntilanteensa mukaan. Olemmekin saaneet hyvät kummit, jotka on samalla perheemme ystäviä. Ei mitään paineita suuntaan jos toiseen. Vain esikoisen kummitätä otti ja ' katosi' ...onneksi on mahdollisuus kysyä uutta kummia, joka aidosti kiinnostunut tästä mahdollisuudesta.



Ja voihan sitä kummiudesta kieltäytyä- olen itse 3 lapsen kummi, mutta kerran tästä kummiudesta kieltäytynyt.

Odotatteko te ihan tosissanne, että joku miespuolinen kummi tulee leikkimään lapsen kanssa???? Vai miten sitä pientä vauvaa pitäisi huomioida??? Ei miespuolinen kummi (ehkä itse lapsetonkin) tajua sellaisista asioista yhtään mitään. Mitä ihmeen lahjanantajaa ja lapsenvahtia te kummista kuvittelette???



Itse olen 9 lapsen kummi. Synttäreillä ja jouluna muistan heitä. Jonkun sanan saatan vaihtaa, kun tapaamme. Joitain kummilapsiani en ole tavannut vuosiin.

Toitko selvästi ilmi, että lahjoja ja aikaa on sitten riitettävä? Minulla ainakin nousisi karvat pystyyn heti ja koko kummius tökkisi, jos vanhempien tavoite on tuo.

Vierailija:

Meillä poikamma sylikummi irtisanoutui kummeudesta kun erosi veljestäni :(

Lapsi tosin jo neljävuotias ja yhtä kummiaan nähnyt viimeksi ristiäisissä... Kutsuttu on ja soiteltu ja lähetetty kuvia jne. mutta nyt ei tiedetä enää edes osoitetta eikä puhelinnumeroa, kun ei niitä ilmoita eikä enää jakseta vaivautua selvittämään, kun ei se mitään kerran auta. Ei ole kiinnostunut niin ei ole kiinnostunut ja ihmettelen vain, miksi ihmeessä alkoi kummiksi... Kyseessä yksi parhaimmista ystävistämme.

No ei odoteta, mutta olisiko liikaa vaadittu, että vaikka edes joskus kysyisi mitä kuuluu tms. On se meistä vaan vähän outoa, ettei lapsemme kummi edes tiedä mitä lapselle kuuluu, mitä on tapahtunut jne...



Kaikkea muuta kyllä kyselee:) Mutta on aivan kuin meillä ei edes olisi tätä pienokaista.



Ihmetystä aiheuttaa varsinkin se, että kun kysyttiin miestä kummiksi, oli hän tohkuna ja höpötteli kaikkea, mitä aikoo lapsen kanssa tehdä...



-ap-

että lahjojani on arvosteltu

Oletko sinäkään pitänyt yhteyttä lapsesi kummiin????

ja pidän yhteyttä lapseen joululahjalla ja synttärilahjalla. Kerran vai kaksi olen ollut kutsuttuna lapsen synttäreille tms. Muuten ei koskaan ole tullut yhteydenottoja tms, joten ilmeisesti tämän tiiviimpää kummiutta ei kaivata. Lapsi kyllä tuntuu tietävän että olen hänen kumminsa ja harvoin tavatessa aina huomioi minua muita vieraita enemmän. Vanhemmat ovat kiireisiä uraihmisiä, joten heillä tuskin olisi aikaa ja voimia sunnuntaisin pyytää kummitätiä kylään, koska sitä pitäisi kuitenkin kahveettaa eikä voisi kahdestaan jättää pojan kanssa.



Olisin lapsen kanssa mielelläni läheisempi, mutta koska sitä ei mielestäni kaivata, en ole itse ryhtynyt mihinkään lähestymistoimiin.

piemtä kohtuutta. Lapsi on 5 kk, se mieskummi ei välttämättä edes osaa olla niin pienen vauvan kanssa, saatikka että ymmärtää kysyä mitään kehityksestä ym.



Hänestä se on vauva, joka nukkuu, syö ja kakkaa. Kunhan lapsi kasvaa, hän on varmaan kiinnostavampi leikki-ikäisenä, jonka kanssa voi jutella ja leikkiä.

Kyseessä miehen opiskelukaverin lapsi, ja hän pyysi kummiksi miestäni ja minua, siis pariskuntana. Mies lupasi, kysymättä minulta. En sitten halunnut aiheuttaa ongelmaa, enkä nostanut asiasta meteliä. Mutta minulle tämä lapsi on täysin " ilmaa" . En tunne häntä, en tunne hänen vanhempiaan, ja mieheni on ihan surkea muistamaan mitään lahjoja, eli se puoli jää kuitenkin minun vastuulleni....

Yritän parhaani mukaan hoitaa " tehtävääni" , mutta en ole milloinkaan ollut tämän perheen kanssa tekemisissä, joten en osaa esim. soittaa ja kysyä, mitä kummipojalleni kuuluu? Eikä miehni ole ollenkaan sen tyyppinen, että osaisi huomioida, tosin kyllä hän varmaan aina kysyy, mitä kummipojalle kuuluu, jos vaikka soittelevat tai näkevät jossain.

Tämä siis vain kommentiksi siihen, että jos suostuu kummiksi, se tarkoittaa, että haluaisi kummiksi.... Minusta pitäisi pariskuntienkin kohdalla miettiä sitä, että jos tuntee vain toisen pariskunnasta, niin miksi pitää se toinenkin kytkeä kummiksi. Jos esim. pari eroaa, niin on aika todennäköistä, että sitä toista kummia ei tule koskaan enää edes tapaamaan.

Olikohan se 24, näin mekin ollaan ajateltu, välillä vaan vähän harmittaa ja tän asian takia just kyselen, miten muilla on käynyt... Siis että alkaako lapsen kasvaessa yhteydenpito jne...



Tytön toinen kummi kuitenkin pitää yhteyttä paljon, joten ompahan ainakin yksi kummi joka muistaa:)



Eikä siis ollut tarkoitus mitenkään olla ilkeä kellekkään, tiedän senkin, että 5kk on lyhyt aika:)



Voihan se olla että kun saan oman kummilapsen, oon ite samanlainen...



Ihan vaan kokemuksia....

Vierailija:

Oletko sinäkään pitänyt yhteyttä lapsesi kummiin????

Eikös se ole molemminpuolista??

Kyllä minä ainakin ilmottelen kummeille kuulumisia,kummilapsen edesottamuksia,neuvolajuttuja...

Kummit kyläilee meillä ja me kummeilla.Vaikka aina ole aikaa nähdä usein, pysyy kummit kuitenkin elämässä mukana MOLEMMINPUOLISEN huomioimisen ansiosta.