Ihmisten mielestä emme ole perhe!!

Puhuimme meistä perheenä jo ennen kun aloimme yrittää lasta. Vastine oli sama silloinkin ja totesin ja korjasin asiaa huvittuneena. Nyt kun lapsia emme taida saada, minua on alkanut loukata se, että ihmisten mielestä lapsen puute tekee meistä ei-perheen.



Kuten aiemmin jo sanoin, meistä tuli perhe kun avioiduimme. Ja kun yksi tuolla sanoi elatuksesta, niin aviopuolisoilla on velvollisuus toisen puolison elatukseen ja oikeus elatetuksi tulemiseen.

sillä täysin varmaa on, että jos jatkat puhumaan itsestäsi ja miehestäsi perheenä, niin näitä väärinymmärryksiä tulee.

Aikaisemmin se ei sinua siis niin haitannut, mutta nyt lapsettomuuden myötä asiasta on tullut arka.

Voit siis tehdä valinnan: joko muutat käyttämääsi sanaa tai sitten loukkaannut aina silloin tällöin. Muiden käsityksiin perhe-sanan sisällöstä tuskin pystyt kovasti vaikuttamaan.

Puhuimme meistä perheenä jo ennen kun aloimme yrittää lasta. Vastine oli sama silloinkin ja totesin ja korjasin asiaa huvittuneena. Nyt kun lapsia emme taida saada, minua on alkanut loukata se, että ihmisten mielestä lapsen puute tekee meistä ei-perheen.

Kuten aiemmin jo sanoin, meistä tuli perhe kun avioiduimme. Ja kun yksi tuolla sanoi elatuksesta, niin aviopuolisoilla on velvollisuus toisen puolison elatukseen ja oikeus elatetuksi tulemiseen.

1) Puhut edelleen sinusta ja miehestäsi ja olet varautunut siihen, että välillä sinut ymmärretään väärin ja saat siitä pahan mielen

2) Vaihdat käyttämääsi sanaa ja ryhdyt puhumaan teistä parina

Muiden ihmisten käsitykseen siitä, mikä muodostaa perheen tuskin voit paljon vaikuttaa ja jos nämä väärinymmärrys tilanteet aiheuttavat sinulle kovin pahan mielen, niin vaihtoehto kaksi voisi olla ihan oman mielenrauhasi takia suositeltava.

Puhuimme meistä perheenä jo ennen kun aloimme yrittää lasta. Vastine oli sama silloinkin ja totesin ja korjasin asiaa huvittuneena. Nyt kun lapsia emme taida saada, minua on alkanut loukata se, että ihmisten mielestä lapsen puute tekee meistä ei-perheen.

Kuten aiemmin jo sanoin, meistä tuli perhe kun avioiduimme. Ja kun yksi tuolla sanoi elatuksesta, niin aviopuolisoilla on velvollisuus toisen puolison elatukseen ja oikeus elatetuksi tulemiseen.

Määrittelen perheellisyyteni ihan itse. Lapsettomana saa niin paljon kakkaa niskaan, että tää on vain yksi pieni vitutuksen aihe. Halusinpa vain tietää, että onko kansa yleensäkin yhtä nuijaa kuin mitä kokemukseni sanovat. Kävi ilmi, että on.

ja suurin osa ihmisistä on väärässä ja minä olen se joka on YLIMIELINEN. Mielenkiintoinen näkemys...

Määrittelen perheellisyyteni ihan itse. Lapsettomana saa niin paljon kakkaa niskaan, että tää on vain yksi pieni vitutuksen aihe. Halusinpa vain tietää, että onko kansa yleensäkin yhtä nuijaa kuin mitä kokemukseni sanovat. Kävi ilmi, että on.

loppujen lopuksi tässä on kyse suomen kielestä ja miten ihmiset sanoja ymmärtävät. Minä ja ilmeisesti aika monta muutakin suomen kieltä äidinkielenään puhuvaa käsitämme perheenä yhden tai useamman aikuisen ja yhden tai useamman lapsen muodostaman yksikön. Voisi olla toisinkin, mutta nyt sanalle on sattunut muodostumaan sellainen merkitys. Toki sanoilla on usein monta merkitystä, ja muita vaihtoehtoisia merkityksiä perhe-sanalle on "me kaksi, jotka olemme toisiinsa sitoutunut pariskunta" tai "minä ja koirani" tai "kaikki ne ihmiset joita rakastan ja joiden kanssa elämääni vietän". Jokainen tietää itse keitä hänen perheeseensä hänen omasta mielestään kuuluu, mutta ihan turha siitä on loukkaantua, jos muut ihmiset määrittelevät perhe-sanan jollain toisella tavalla.



Ei kieli vaan toimi sillä tavalla, että jokaiselta on kysyttävä erikseen, mitä joku sana juuri hänen kohdallaan tarkoittaa vaan niille muodostuu tiettyjä tavanomaisia merkityksiä ja ihmiset olettavat että toiset käyttävät sanoja samoin kuin hekin. Jos käytät sanaa perhe eri tavalla kuin ihmiset jotka ovat tottuneet siihen, että perhe sisältää yleensä lapsia, joudut selittämään. Ei tässä ole kyse loukkauksesta vaan siitä, että määrittelet sanan toisin kuin he.

Se johtuu siitä, että mulle perheeseen kuuluminen on tosi tärkeetä. En ole koskaan tuntenut kuuluvani siihen perheeseen, mihin synnyin. (En siis tunne olevani yhtä heidän kanssaan.) Nyt kun minulla on koti (asuin siis vanhempieni luona, en kotona) ja perhe, tuntuu kurjalta kun minulle sanotaan että minulla ei ole perhettä. Että olen perheetön.



Mieheni sisko asuu vanhempiensa luona kihlattunsa ja pienen poikansa kanssa. Hänellä siis on kaksi perhettä: vanhemmat koska asuvat saman katon alla ja mies+lapsi. Ja kun hän sanoi mulle että mulla ei oo perhettä, en voi mitään mutta melkein itku tuli. En muka kuulu mihinkään perheeseen, kun en asu omien vanhempieni kanssa enkä appivanhempien kanssa eikä minulla ole lapsia.



Perhe nyt vaan on mulle tärkee juttu. Siihen liittyy kuulumista, välittämistä ja toisista huolehtimista.



Joku viittasi että kyse on samasta, kuin jos puhuis että minulla ei ole kotia vaan asun osakeasunnossa (vai miten se meni). Kyllä sekin tuntuisi kurjalta, jos minulta koti vietäisiin. En omista seiniä tässä ympärillä, mutta tämä on meiän perheen koti. Täällä on rakas ja täällä myös minä saan päättää, joten tämä on kotini.

jotka välittävät sinusta ja joista sinä välität, vaikka miehen sisko määritteleekin perhe-sanan eri tavalla kuin sinä.



Tässä puhutaan koko ajan nyt kahden ihan eri tason asioista. Mitä perhe-sanalla yleisesti tarkoitetaan kun puhutaan suomea ja mitä ihmisiä ja asioita kukakin itse omalla kohdallaan kokee tärkeimpiin ihmissuhteisiinsa kuuluviksi.

Jos joku sanoo että näen hänen perheensä huomenna tmv. niin oletan että näen hänet ja miehensä/vaimonsa ja lapsen/lapset.



Ylipäätään moni yh joilla lapsia/a puhuu "minä ja lapsi/lapset tullaan sitten huomenna kolmelta teille", eikä käytä sanaa perhe, tyyliin "Meidän perhe tulee sitten huomenna kolmelta teille".



Kummallista olisi jos joku puhuisi vain kumppanistaan perheenä. Nyt kun alan miettiä, niin sukulaisenikin joilla lapset muuttaneet jo pois kotoa eivät puhu "meidän perhe" muodossa vaan "Minä ja Risto" tai "Me vaimon kanssa", ei todellakaan "meidän perhe tulee huomenna".



Ja jos vaikka sukujuhliin ollaan menossa, niin ei kukaan siellä puhu "perheestään" (poislukien ne joilla kotona asuvia lapsia), vaan käyttää yleensä nimiä, "Matti ja Maija tosiaan ovat nyt Thaimaassa meidän kanssa" tai sitten puhutaan "Menivät mökille miniä/vävykokelaan kanssa", ei mistään perheistä... Sitten kun lapsia syntyy (=lapsenlapsia) aletaan puhua "maijan perhe asuu nyt Oulussa".



Ihan sama mitä mieltä kielipoliisi on;) Mutta minusta ja lähipiirin sanoja miettiessä on itsestään selvää, että perhe on saman katon alla asuva yksikkö, MUTTA jos saman katon alla asuu vain avo-/aviopari, he ovat pari/pariskunta tmv. mutta eivät perhe.

Minullakin on mielleyhtymä, että perheeseen kuuluu myös lapsi(a). Jos siis puhut sinun perheestäsi, minulle tulee automaattisesti mieleen, että sinulla on myös lapsia. Luulen, että aika moni yhdistää perheen lapsiin. Mutta yhtä kaikki, jos haluat, että teitä kutsutaan perheeksi, jo vain. Olette sitten perhe tai pari, niin ei se teitä yhtään vähäpätöisemmiksi tee. Mulle on ainakin yks hailee millä nimellä kahden aikuisen ja yhden lapsen kokoonpanoamme kutsutaan. Itse miellän meidät perheeksi, muut tehkööt mitä lystää. Älä keskity epäolennaisiin!

Kirjoituksia lukiessani rupesin miettimään asioita. Joskus vaan on niin, et ihminen on herkkis joillekin jutuille. Sinä joka sanot meitä herkkänahkaisiksi, sä varmaan loukkaannut tai suutut jostain toisenalaisesta jutusta. Ei meistä kukaan tunteeton oo.



Ja järki kyllä mullakin sanoo, ettei oo syytä loukkaantua ja se on tyhmää. Mut mitä kukaan tunteilleen voi. Tunteet on oikeita aina. Ja asioista voi keskustella, hyvään sävyyn tai sitten ei-niin-hyvään sävyyn. Ja puhuminen /kirjoittaminen siitä mitä tuntee, ei oo tyhmää. Tyhmempää olis olla käsittelemättä koko asiaa. Ja on kiva kuulla, mitä toiset asiasta ajattelee.



Hyviä pointteja tullu monilta, vaikka herkkis oonki tän asian suhteen. Se on niin totta, et eri sanat merkitsee eri asioita eri ihmisille. Oli kyse sitten mistä tahansa.



Elämä on! :D



T: 31

Ja puheilmaisuista puheen ollen... Usein tosiaan puhutaan kaksi-lapsisesta perheestä tai moni-lapsisesta perheestä. Miksei myös siis lapsettomasta perheestä?

T: 31/36

Kyllä me olimme mieheni kanssa kahdestaankin perhe, sittemmin olemme olleet 1-7 -lapsinen perhe ja viimeisenkin lapsen muutettua pois kotoa olemme edelleen perhe, johon kuuluvat myös kotoa pois muuttaneet lapset perheineen.

Kyllä me olimme mieheni kanssa kahdestaankin perhe, sittemmin olemme olleet 1-7 -lapsinen perhe ja viimeisenkin lapsen muutettua pois kotoa olemme edelleen perhe, johon kuuluvat myös kotoa pois muuttaneet lapset perheineen.

Koska ydinperhe on vanhemmat + lapset, te olette siitä ytimestä se ydin, eli vanhemmat (toistaiseksi vielä ilman niitä lapsia). Yksinkertaista, eikö? ;)

Miten ap sanoisi vaikka että 'Meidän perheessä on totuttu käymään jouluhaudoilla' tai 'Vietämme juhannuksen oman perheen kesken'.



Hassulta kuulostaa että 'pariskuntana käymme jouluhaudoilla' ja 'vietämme juhannusta pariskuntana'.



Minä olen sitä mieltä, että pariskunta on perhe. Myös verottaja, kirkko ja wikipediakin taitaa olla sitä mieltä.

aiemmin ollut avomies, eksä, mutta en kyllä kertaakaan ajatellut, että ollaan perhe. Perheessä on oltava aikuisia/aikuinen ja lapsia/lapsi. Piste. Kaksi aikuista EI ole perhe!

Perheitä on nykyään niin monenlaisia, että mielestäni on naurettavaa rajata lapsettomat sen termin ulkopuolelle.

Muututte siis miehenne kanssa perheestä pariksi.. No tapansa kullakin. Minä olen muodostanut perheeni sillä hetkellä, kun muutin saman katon alle mieheni kanssa. Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu neljä henkeä.