BULIMIA raskauden aikana??

Mielestäni Sinun täytyisi kertoa miehellesi, että hän osaisi suhtautua asioihin oikein...

Mitään oikeaa tietoa ei asiasta minulla ole, mutta ei varmasti kovin hyvästäkään vauvalle ole, jos oma fysiikkasi ja henkinen jaksamisesi ovat ihan riekaleina.



Voimia taistella sairauttasi vastaan, muista, että olet nyt vastuussa toisenkin ihmisen hyvinvoinnista!

..sekä toisessa että nyt kolmannessa raskaudessa, ja toki niiden välissä. Nuorempana sairastin bulimian (dg.bulimarexia), ja oikeastaan se on varjostanut elämää siitä lähtien. Aina on välissä parempia kausia, mutta yhä uudestaan ja uudestaan se palailee.

Helpottavana uutisena voin kuitenkin kertoa, että lääkäreiden mukaan oksentamisella aiheuttaa hallaa vain itselleen.. vauva ottaa kaiken ravinnon äidistä, joten vauvaan se ei, Luojan kiitos, vaikuta.

Rankkaahan tää on sekä henkisesti että fyysisesti. Meillä kyllä mies on perillä asiasta, ja yrittää auttaa, mutta itsestähän se loppujen lopuksi vain on kiinni. Mulle ei koskaan ole ollut apua psykologeista, enkä nyt ole viitsinyt mainita edes neuvolassa. Odotan helpompia päiviä.

Toivotan voimia!

pinni009,



Tässä olis kohtalotoveri... Mullakin ollut on/off toistakymmentä vuotta bulimia ja ennen raskautta ollut ihan suht hyvin hanskassa. Nyt, kun vaaka näyttää joka päivä enemmän ja enemmän niin alkaa vanhat oireet palaamaan vaikka mahaani ja sen asukasta rakastan. Pikkuisen hirvittää, mutta pakko yrittää psyykata itteensä ja rajoittaa jotenkin.



Mäkään en oo tätä uusinta käännettä kehdannut miehelleni sanoa, kun en viitsi enempää huolta aiheuttaa. Ymmärrän siis ratkaisusi... Synnytyspelkopolilla käydessäni kyllä mainitsin ja tarjosivat psykoa, mutten jaksa/halua siihen tässä vaiheessa ruveta. Kävin silloin aikanaan.

oletko koskaan tavannut psykologia, josta OIKEASTI olisi apua?

Mäkin lähinnä yritän psyykata parhaani mukaan. Jotkut päivät/viikot parempia, jotkut huonompia. Lihomisen pelko suuri, ja niin on myös syyllisyys.