Ongelma nimeltä ex..........
Saattaa kuulostaa jonkun korviin hiukkasen omituiselle tai tyhmälle, mutta en ole tällaiseen tilanteeseen ikinä joutunut enkä edes kuvitellut joutuvani!
Mieheni entinen avovaimo on aikalailla sekaisin... Muutin nykyisen avomieheni kanssa samaan asuntoon reilu kk sitten, ja monia ongelmia on sen jälkeen tullut. Tämän entisen naisen taholta. Nainen asui tässä samaisessa asunnossa mieheni kanssa heidän yhdessäoloaikana noin kahden vuoden ajan. He siis ostivat tämän. Sitten kun ero tuli, mieheni maksoi ja maksaa nytkin yksin asuntoa pois, ja asunto laitettiin myyntiin. Siis odottelemme tässä asunnossa myyntiä, jotta voimme ostaa uuden asunnon. Vaihdoin siis paikkakuntaa muuttaessani miehen luokse. Mieheni ja naisen erosta on nyt kulunut vuosi. Nainen on 26-vuotias ja syö mieheni mukaan jonkin sortin mielialalääkkeitä.
Nainen oli ensin sitä mieltä, että minä saan ihan hyvin tulla tänne, hänellä ei ole mitään sitä vastaan. Siispä, irtisanoin asuntoni, myin suuren osan huonekaluistani ja pakkasin kamppeeni ja muutin. Muuton jälkeen ongelmat alkoivat... Ensin tuli monia monia itkuisia puhelinsoittoja, myös naisen vanhemmat soittivat ja haukkuivat mieheni ja myös minut lyttyyn, hysteerisiä ovikellon rimputtelukohtauksia, minun nimeni repimistä pois postilaatikosta... Soittoja naisen taholta mieheni vanhemmille, nainen myös jotenkin sai katkaistua meidän internet-yhteyden. Myös kirjeitä on sadellut... Kolme kertaa hän on repinyt nimeni pois postilaatikosta. Viimeksi eilen.
Olen niin loppuunkulunut tämän asian kanssa. Milloinkohan räjähdän... Tähän asti olen ollut hiljaa, kun en halua lisää ongelmia miehelleni. Olen pitänyt kannen kattilan päällä, mutta pelkään, että milloin kiehuu yli. Koska jokin raja minullakin on... Ja en jaksa odotella, että milloin tämä loppuu. Se nainen on oikeasti sairas... Tämän tilanteen kuvaus saattaa kuulostaa laimealta, mutta sitä se ei oikeasti ole. Missään vaiheessa en ole naiselle pahaa sanaa sanonut, en mulkoillut ilkeästi enkä mitenkään provosoinut häntä. En ole viestittänyt hänelle mitään, olen hänet kahdesti tavannut.
Minulla alkaa vain loppua järki ja keinot kesken tämän naisen kanssa... Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa? Ja miten olette saaneet itsenne hillittyä, jos olette kyenneet moiseen? Itsellä alkaa poksumaan jo siihen malliin, etten tiedä, kauanko suuri suuni pysyy enää kiinni! Mitään minulla ei häntä vastaan ole aikaisemmin ollut, mutta nyt tuntuu siltä, että liika on liikaa...
Kiitos kaikille vastanneille. Ja lukeneillekin. :)
Kommentit (9)
että samainen naikkonen taitaapi kärsiä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Luin hyvän artikkelin netistä (en nyt muista sivua). Onko kellään ollut lähipiirissä tällaista tapausta? Lähipäivinä on ollut rauhallista, nimikin on pysynyt postilaatikossa, mutta lieköhän tämä vain tyyntä mysrkyn edellä... Joulukin on tulossa ja muuta... Ja sehän saa kyllä tunteet pintaan, valitettavasti myös ne negatiiviset.
ei kylläkään ihan tuossa mittakaavassa. erosivat jo kauan ennen kuin minä tulin mieheni elämään. ex kuitenkin masentunut ja jotain psyykkisiä ongelmis. vuoroin haukkuu ja pyytää mieheltäni anteeksi käytöstään. mieheni ei kai pysty tekemään yhteydenpidosta loppua säälin vuoksi kun ex on sairas. mulla on välillä v-käyrä tosi korkeella, toisinaan jaksan paremmin. meidän perhe-elämä sujuu kaikesta huolimatta hyvin ja olemme onnellisia. tuntuu vaan että ex ei osaa päästää miehestäni irti vaikka hänelläkin on jo uusi mies. en tiedä onko hän tietoinen vaimonsa puuhista. meillä tuo häirintä rajoittuu ainakin toistaiseksi tekstiviesteihin, sähköpostiin ja tavallisiin kirjeisiin. ja tätä on jatkunut jo yli 5 vuotta...
rikosilmoitus joka kerta, kun häirintää tapahtuu.. ja sitä kautta lähestymiskielto mitään. Ole onnellinen, ettei ex:llä ole lapsia avomiehesi kanssa, silloin olisi varmaan parasta lähteä suhteesta, koska häirintä voisi jatkua läpi elämän pahimmassa tapauksessa..
Lähestymiskielto on varmaan yksi keino. Toinen on kirjata jokainen kotirauhanhäirintä poliisilla ylös, että on sitten tarvittaessa näyttöä. Pikainen asunnonmyynti, poismuutto ja salaiset osoite ja puh.nro-tiedot vastaisuuden varalle.. Onneksi yhteisiä lapsia ei ilmeisesti ole?
Minä tuon suhteeseemme mukaan yhden pienen lapsukaisen.
Nyt on ollut todella hiljaista, ja minä istuskelen kotosalla ovi takalukossa, ettei ex pääse sisään tänne, jos jotain sairasta keksii. :/
Eiks tuo ole jo kotirauhan häirintää? Siis, että rimputtelee loputtomasti ovikelloa ja repii nimiä postilaatikosta pois... huh, kestämistä sulle varmasti. Eikö sun miesystävä voi sille sanoa tiukasti, että lopettais? Vois olla, että kuuntelis miestä paremmin. Muuten kysy vaikka poliisilaitokselta mitä tuollasesta voi tehdä... ei tule muuta mieleen.
...ja tähän on sotkettu jo asianajajatkin mukaan. :(
Olen aika neuvoton... Kai minä uhkaan poliisilla jos tämä vielä jatkuu.
Minulla ei kylläkään ole juuri neuvoja antaa, kuin että koeta muistaa että kyseessä on todennäköisesti oikeasti (niinkuin itsekin totesit) ihminen jonka mieli on järkkynyt, eli hän on sairas. Siinä tilassa ei ihminen välttämättä kykene toimimaan ja käyttäytymään aina kovin järkevästi...
Toivottavasti löydätte pian uuden asunnon. Koettakaa pitää paikka salassa tältä ex:ltä, toivottavasti saatte sitten rauhassa jatkaa elämäänne.
Jaksamista!
Antakaa hyvät kanssasisaret joitain neuvoja, jotka estäisi pienen pään hajoamisen... :/