Lue keskustelun säännöt.
Mun mies kokee olevansa täysin syytön väsymykseeni.
10.12.2005 |
Meillä on kaksi lasta ja minä olen väsynyt koska teen kaikki kotityöt ja hoidan lapsetkin melkein kokonaan. Mies ei näe mitään syy-yhteyttä oman käytöksensä ja minun uupumukseni välillä vaan syyttää minua. :(
Jos valitan väsymystäni pienesti ja pyydän apua -> ei mitään reaktiota
Jos en valita väsymystäni mutten tee mitään vaan lepään -> hommat kasautuvat
Jos väsyn liikaa ja repeän täysin enkä jaksa enää kuin huutaa ja parkua -> mies nakkaa pihalle hankeen jäähylle
Että tämmönen mies. Vaihdetaanko?
Kommentit (11)
Muuten hyvä idea, kiitos kakkoselle.
Valitanpa vielä tähän samaan ketjuun lisää. Meillä on 1-vuotias joka levittää kaikki tavarat alalaatikoista lattialle nanosekunnissa ja kerään niitä n. 15 kertaa joka päivä. Sanoin miehelle, että on rasittavaa kun talossa on taapero. Sain kuulla sellaista kommenttia, että olen jotenkin huono äiti kun sanon noin, äitiyden pitäisi olla vain ihanaa. Plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai lapsia kannata tehdä miehen kanssa, joka ei sinua arvosta yhtään ja muutenkin elämä rankkaa ja väsyttää? Mene töihin ja lapset hoitoon? Miksi et nyt ole nukkumassa jos väsyttää, kannaisiko vähän miettiä. Jokainen meistä itse on vastuussa elämästään.
Meillä on aina hullun hauskaa ja kaikki ollaan " lapsellisia" joten ymmärretään kyllä mistä puhut.
Onhan se äitiys ihanaa, mutta vielä ihanempaa se on kun joku auttaa siihen liittyvissä asioissa ja antais joskus levätä. Melkein ihaninta mitä mies voi sanoa on :" Mene sinä kulta vaikka päikkäreille/katsomaan telkkaria tai tekemään ihan mitä haluat niin kyllä minä hoidan lapset pesen pyykit imuroin ja tiskaan vielä astiatki!" Eikö? =)
Kyllä ne kaverit vielä siellä jossain on. Rohkeasti vaan soitteleen!
T.2
Vierailija:
Muuten hyvä idea, kiitos kakkoselle.Valitanpa vielä tähän samaan ketjuun lisää. Meillä on 1-vuotias joka levittää kaikki tavarat alalaatikoista lattialle nanosekunnissa ja kerään niitä n. 15 kertaa joka päivä. Sanoin miehelle, että on rasittavaa kun talossa on taapero. Sain kuulla sellaista kommenttia, että olen jotenkin huono äiti kun sanon noin, äitiyden pitäisi olla vain ihanaa. Plääh.
Vierailija:
Ei kai lapsia kannata tehdä miehen kanssa, joka ei sinua arvosta yhtään ja muutenkin elämä rankkaa ja väsyttää? Mene töihin ja lapset hoitoon? Miksi et nyt ole nukkumassa jos väsyttää, kannaisiko vähän miettiä. Jokainen meistä itse on vastuussa elämästään.
Mites minä nyt olen tilivelvollinen ihan vieraalle ihmiselle? Perimmäinen syy tilanteeseen on kuitenkin se, että olemme uusperhe ja aikana ennen yhteistä lasta minä tein kotitöitä enemmän, koska se mielestäni oli reilua (ikään kuin edustin perheestämme kahta kolmasosaa). Oletin tilanteen muuttuvan mutta eipä se muuttunutkaan.
Minua ei väsytä-väsytä, vaan puuduttaa-väsyttää, ei siihen nukkuminen auta. Ahdistaa tehdä kaikki yksin, kyllästyttää olla aina kotona jne. Töihin en mene, se ei ole ratkaisu tähän tilanteeseen, koska sydämestäni tahdon olla kotona nuorimmaisen kanssa.
Tahtoisin vain, että minua arvostettaisiin ihmisenä ja olisin muutakin kuin se lihanpala, jossa tissi on kiinni (nuorimmainen) tai kotitalouskone (mies). Isompi lapsista sentään tykkää äitistään ihan oikeasti. :)
Ei aina tarvi kaataa paskaa niskaan kun toisella on muutenki paha olla!
Sulla on varmaan elämä niin täydellistä ettei tiedä mistä valittaa niin potkitaanpa muita sitten!
T.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos oikeesti oot kotitalouskone etkä ihminen niin ehkä kannattais vaihtaa elämä. Ja se alkaa ihan ekana siitä, että käy puolison kanssa faktat läpi (esim.mitä kumpikin elämältä haluaa ja onko se mahdollista yhdessä saavuttaa ja kuinka paljon siihen on kumpikin halukas panostamaan) ja tarvittaessa ero ellei yhteistä säveltä löydy.
Ota itteesi niskasta kiinni äläkä suostu kynnysmaton rooliin!
Vierailija:
Ota itteesi niskasta kiinni äläkä suostu kynnysmaton rooliin!
Näinpä, tähän pyrin. Mutta kun on ylikiltti supersuorittaja ja mies taas... hmm... toisenlainen, niin tämä iso laiva kääntyy hyvin hitaasti. Siinä toivossa elän, että joskus sitten hamassa tulevaisuudessa asiat olisivat toisin kun nyt jaksan taistella. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta joskus ihmisiä pitää herätellä vähän rajummalla kädellä. Surkutellaan, mutta ei olla valmiita tekemään oman hyvän vuoksi mitään. Vaikea täällä nyt on ketään neuvoa, jos joku kertoo elämästään muutamalla lauseella, mutta ei kukaan voi auttaa, jos ei itse ole valmis tekeen mitään. Ap:n mies ei auta niin ap:n on itse muutettava elämäänsä, jos haluaa muutosta.
Eihä se aina oo helppoo taistella tuulimyllyä vastaan. Valitettavasti vaan usein on niin, että " uhri" itse mahdollistaa sen, että häntä kohdellaan huonosti (tässä tapauksessa kotitalouskoneena) vaikkei se minkään mittapuun mukaan ole sallittua eikä hyväksyttävää. Toivottavasti ero ei ole ainut vaihtoehto vaan miehesi alkaa ymmärtämään tilannetta myös sinun kannaltasi. Jos ei sulla oo ystäviä oisko mahdollista kuitenkin hankkia vaikka joku harrastus? Se vois kummasti toimia henkireikänä esim. kerran viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Jos valitan väsymystäni pienesti ja pyydän apua -> ei mitään reaktiota
Jos en valita väsymystäni mutten tee mitään vaan lepään -> hommat kasautuvat
Jos väsyn liikaa ja repeän täysin enkä jaksa enää kuin huutaa ja parkua -> mies nakkaa pihalle hankeen jäähylle"
mitäs jos et " valittaisi pienesti tai repeäisi täysin" . Mitä jos puhuisit miehesi kanssa vakavasti ja rauhallisesti. Sano, että olet väsynyt ja tyytymätön. Selitä tilanne niin kuin selität sitä täällä. Älä meuhkaa, mutta älä ali-ilmaise. Jos mies ei kunnon keskustelun kautta pysty ymmärtämään tilannettasi, ettekä pääse mihinkään kompromisseihin, kannattaa miettiä uudestaan koko suhdetta! -Kuulostaa radikaalilta, mutta ajattelepa, että kyseessä on koko loppuelämäsi. Haluatko tosissaan ainaisesti olla kodinkone ja ainoa vastuunkantaja lasten-/kodinhoidon suhteen? Jos olet nyt jo väsynyt ja turhautunut, mitä oletkaan kymmenen vuoden päästä...Ja tosiaan toisaalta voi olla, ettette miehen kanssa vain ole täysin ymmärtäneet toisianne. Mies saattaa kuitata juttusi sekopäisenä ylireagointina, tai sitten jos et tarpeeksi painokkaasti ilmaise itseäsi, ei ota tosissaan.
Ja sitten muita konkreettisia neuvoja: Hanki ystäviä. Esim. netin kautta. tai sitten aloita harrastus, käy perhekahviloissa tai lapsi-äiti-jumpassa.On miljoona eri paikkaa, missä lapsellinenkin ihminen voi tavata toisia äitejä ja luoda uusia kontakteja. Ja kun olet saanut uusia ystäviä, pidä huoli siitä että välillä vietät omaa aikaa heidän kanssaan. Et uskoisi kuinka yksikin ilta ilman lapsia ja miestä tyttöjen kanssa lataa akkuja. Ja lastenkin kanssa voi touhuta kaikkea virkistävää kun on kavereita: Kahvitella ja juoruta kun lapset leikkivät, käydä uimahallissa porukalla tai kahvilassa jätskillä. Ja anna itsellesi vähän liikkumatilaa; ei sen kämpän aina tarvitse olla tip-top, eikä ne lapset kuole, jos ei aina edetä kasvatussuunnitelman mukaan. Jätä viikkosiivous väliin, pistä lapsille video pyörimään, keitä itsellesi kahvit ja selaa uusin Anna-lehti.
Tärkeintä on ettet katkeroidu ja passivoidu!
Mun kaveriporukassa on tullut jo tavaksi että keväällä ja syksyllä käydään pikkureissu. ET tee miehelle ruokia valmiiksi, sanot sille että kämpän pitää olla siistinä kun tuut kotia ja sanot että mihinkään hoitoon niitä muksuja EI viedä viikonlopun aikana kuin hätätapauksessa (imurointi ei ole sellainen! ja jos harrastaa jotain niin sen voi kerran jättää väliin). Mä itse vielä sanon mummoille että eivät ota muksuja hoitoon jos mies pyytää. Hymyssä suin aina lupaavat, koska heistäkin on ihan oikein että mies hoitaa välillä lapset ja kotityöt. Ja sillä aikaa SINÄ nautit parhaimmaksi katsomallasi tavalla ihanasta hiljaisuudesta ja kavereiden kanssa juoruilemisesta jossain mihin et kuule lasten kiukkua!
JA TÄLLE REISSULLE EI OLE LAPSET TERVETULLEITA KOSKA SILLOIN SEN TARKOITUS EI KÄY TOTEEN!!!!
Meillä ainaki miehelle muistuu mieleen ettei se niin lomaa ole tämä lastenhoitokaan ja ainakin jonku aikaa se muistaa auttaa kotitöissä ja lastenhoidossa.