Onko muita tällaisia kotiäitejä?
Akateeminen koulutus, kotona siihen asti kuin lapsi 3-vuotta. Ilmoittautunut paikkakunnan joka ikiseen jumppaan, loruhetkeen, kerhoon...välillä käy jokaisessa, välillä linnoittautuu kotiin. Välillä ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää samalla laihduttaa, olla parempi vaimo (tekee hulluna kotitöitä), olla parempi äiti (käy läpi kaiki jumpat yms. ja yrittää aina pitkittää pinnaa). Ja toisinaan masentuu, juo arki-iltaisin siideriä, hoitaa vain lapsen perustarpeet, ei jaksa tehdä oikein mitään. Ei yhtään todellista ystävää, jolle voisi paljastaa syvimmät tunteensa.
Kommentit (3)
Akateeminen koulutus, kotona siihen asti kuin lapsi 3-vuotta.
Miksi PITÄÄ olla kotona tuohon saakka? Miten olisi osapäivätyö tms.? Odottaako sinua työpaikka hoitovapaan jälkeen?
Kotona olo on kamalan yksitoikkoista, hyvä että keksit kaikkea tekemistä että päivät ei ole samanlaisia...
En ole kyllä noissa jumpissa ja loruissa jaksanut käydä. On muutama vakiojuttu ja siinä se. Mieluummin lapsen kanssa ihan vaan puistossa kävelemässä tai kaupungilla ihmisiä katselemassa. Sen jälkeen kun kuopus syntyi, on tyyli tosin muuttunut. Tätä hässäkkää ei niin helposti saakaan enää tien päälle.
Ei yhtään ystävää (paitsi mieheni), se pätee täälläkin. Se tekee kipeää. Tekisi, oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Masennusta vastaan taistelen. Aktiivisesti, jatkuvasti, voitokkaasti, lopun ikääni. Olen joskus ollut ihan oikeasti todella pohjissa, enkä voi sinne enää vajota, kun on lapsetkin vastuulla.
mutta noilta mielialavaihteluilta samanlainen.