MOMENTTI! MIkä sun stooris oikein on?

no tulkoon lyhyesti.



kaikki alkoi vuonna 97 jolloin löydettiin kohdunkaulalta solumuutoksia. leikattiin 4 kertaa- oli aggressiivisia. lääkäri sanoi lopulta että seuraavaksi kohdunpoisto jos ei lopu.



alettiin yrittämään 1 km. sitten lapsi jonka kanssa suppareita paljon ja vuodelevossa 2kk.



altettiin uudestaan ja 4km peräkkäin. tutkimukset aluille. sitten tulin taas raskaaksi, joka kesti. tosin kohdunkaula alkoi lyhentyä ja avautua rv16 joten laitettiin langalla kiinni ja makasin pää-alaspäin asennossa 4,5kk kunnes lapsi syntyi (ja olin palstalla itkemässä aika pirun paljon) sen jälkeen taas yksi keskemeno- viime keväänä. mentiin km tutkimuksiin mutta mitään ei löytynyt. ehlkä aletaan taas joskus yrittämään. vauvakuume ainakin on.



mutta solumuutokset on poissa, olen hengissä ja vuoden päästä pitäisi saada terveen paperit jos koepalat ok. ja lapsia luojan kiitoks 2.



se siinä. rakastan elämää!

Minkä ikäinen olet jos saan vielä kysyä? -ap

samaa on tullut itse mietittyä- ei tosin noin tylyyn sävyyn.



28 olen vielä vähän aikaa.. aikoinani en olisi voinut uskoa että mulle voi sattua mitään pahaa. olin ällikällä lyöty että mulla todettiin solumuutoksia niin nuorena. luojan kiitos menin papaan.



menkää naiset papaan- moni voi säästyä syövältä ja selvitä helpommalla! älkää rahassa säästäkö, se on henkivakuutus.

miltä tuntuu maata 4,5kk pää alempana kuin jalat? Miten sen jaksaa, kuinka aika matelee? Saako siitä nousta vessaan edes, ja ruokailuun?

jaksaisitko vastata?

Vierailija:

miltä tuntuu maata 4,5kk pää alempana kuin jalat? Miten sen jaksaa, kuinka aika matelee? Saako siitä nousta vessaan edes, ja ruokailuun?

Mutantis gravis täällä eli viittä vaille syöpä, oikeastaan yhtä vaille syöpä. Eipä ole sitä ongelmaa enää, kun kohtu on poistettu.

oli tosi raskasta. Pahinta oli pelko todella ennenaikaisesta synnytyksestä. Ja toiseksi pahinta esikoisen ja isän tukala tilanne. Ja kolmanneksi itse makaaminen.

Vierailija:

miltä tuntuu maata 4,5kk pää alempana kuin jalat? Miten sen jaksaa, kuinka aika matelee? Saako siitä nousta vessaan edes, ja ruokailuun?

vessassa sai käydä ja syödä istuen jos oli hyvä jakso. sitten jos oli supistuksia paljon sairaalaan sisälle ja pää alespäin alusastiat ja ruokailut.

sen jaksaa kun on pakko. synnytyksen jälkeen vannoin ettei enää koskaan ja sain jo päätöksen lääkäreiltä että saan sterilisaation jos haluan. mutta mietityttää silti. ihminen unohtaa.