Olenkohan jotenkin itsekäs ihminen
koska en voi sietää mieheni lapsia?
Teini-ikäisiä ovat molemmat, tyttö ja poika. Käyttäytyvät todella ilkeämielisesti sekä isäänsä, että minua kohtaan, vaikka parhaamme olemme yrittäneet ja huomioineet heidän tarpeitaan ja tunteitaan. Raha on ainut mikä kelpaa ja sitä osavatkin pyytää. Muuten haistatellaan ja arvostellaan. En ymmärrä heidän käytöstään pelkästään iästä johtuvaksi, sillä itselläni on kolme omaa lasta jotka yksikään eivät pahimmassakaan uhmassa käyttäytyneet näin. Olemme yrittäneet keskusteluja, ulkopuolista apua ja vaikka mitä. Kamalaa on ollut joutua huomaamaan, etten voi sietää enää heitä. Tämä ongelma on siis noussut esiin tämän kaiken myötä. Olen yrittänyt ymmärtää heitä. En tiedä, pystyykö oma äitinsä näin voimakkaasti vaikuttamaan elämäämme, vai mitä tämä prptestointi voisi olla. Lisättäköön vielä, että vanhemmat olivat eronneet jo ennen kuin tapasin heidän isänsä, joka on nykyisin mieheni.
Varmasti heilläkin on sopeutumisvaikeuksia. Myönnä tunteesi ja anna niiden olla ne, mitä ovat. Puhu miehellesi ja sopikaa yhteiset pelisäännöt. Miehen on tuettava sinua, koska lapset voivat pompotella vaikeassa tilanteessa isäänsä. Tosin liiallisuuksiin ei siinäkään saa mennä, mutta ei hän saisi ainakaan kovin voimakkaasti puolutaa lapsiaan sinun edessäsi.