Toista lasta toivovat

Minullakin on pco ja haaveilemme toisesta lapsesta. Itseasiassa olemmekin jo keskellä PAS-ruljanssia: lääkitykset on päällä, kp10 ultra käyty ja alkion siirto on viikon päästä. Olenkin kirjoitellut tuonne eternalin aloittamaan " PAS viikoilla 49-50" -ketjuun.



Ensimmäisen, nyt n.2v, lapsemme saimme IVF:n avulla (ennen sitä ns. lievempiä hoitomuotoja takana), heti ensimmäisellä kerralla tuoresiirto tärppäsi. Nyt olemme yrittämässä tätä toista lasta " samasta satsista" , josta pakasteessa on 3 alkiota. Toivottavasti yksi ainakin selviäisi sulatuksesta. Tämän kummempaa hoitohistoriaa ei tässä kakkosen yrityksessä vielä siis ole, eka PAS on parhaillaan menossa. En tiedä sitten miten tästä jatketaan, jos/kun ei tärppää ja jos alkioita ei jää enää pakasteeseen. Sitten on harkinnanpaikka edessä: milloin ja miten jatketaan.



Olo on vähän jännittynyt ja hieman epävarmakin. On vaikea uskoa, että raskaus alkaisi taas tässä meneillään olevassa hoitokierrossa ja ihan oikeasti saisimme lapsen kahdesta peräkkäisestä alkionsiirrosta. Sehän kai olisi jo tilastollisestikin aika mahdoton juttu, ottaen huomioon hoitojen onnistumisprosentit ja kaikki ne muuttujat (alkioiden laatu, selviäminen sulatuksesta, siirron onnistuminen, limakalvon paksuus jne.), joita näissä hoidoissa piisaa. Mutta pakko kai se on vaan uskoa tulevaan ja toivoa parasta. Ilman toivoa ei ole mitään.



Millainen tilanne sinulla itselläsi on? Kuinka vanha lapsenne on ja millaisella hoitotaustalla olette liikenteessä?

Meillä ennestään 2.5-vuotias icsi-tyttö ja nyt mennään uudella kierroksella. Lääkitys päällä ja alkuviikosta punktio tulossa.Meillä ei jäänyt ekasta icsi:stä mitään pakkaseen,joten alusta aloitettiin kaikki.

Hieman hankalaa miettiä,siirretäänkö 1 vai 2 alkiota kun ennestään jo yksi lapsi olemassa.Millaisia ajatuksia teillä muilla äideillä on em. asiasta?

Hei



Meillä kanssa punktio alkuviikosta, mutta vähän on satsia tulossa. Jos saadaan edes yksi siirtoon, hyvä olisi! (kurjaa)

IVF siis menossa ja yksi lapsi on ekasta 1 ivf:stä. Pas negaa ja sitten siis tää uus kierros.



Itse siirtäisin yhden, jos on hyvänlaatuinen alkio.



Onnea matkaan!

Meillä on nyt n.2 vuoden hoidot takana ja edelleen se kauan toivottu pikkukakkonen puuttuu...

Eli ensimmäinen lapsemme (tyttö 3,5 v) sai alkunsa ensimmäisellä hoidollamme ivf:n tuoresiirrosta (2 alkion siirto).

Toista yrittäessä on sitten kulunutkin pidempi aika.



Eli 4x PAS (1.ivf:stä) = negaa

3x IUI = negaa

1xIVF =nega

2xPAS = negaa

1xPAS = kemiallinen raskaus

1xPAS = keskenmeno rv 5



Ja nyt tammikuussa alkaa taas 3. ivf-hoito..

Toivottavasti nyt joskus sen toisenkin lapsen saisi... =)

Tänään soitin negatuloksen meidän 3. ja viimeisestä icsi:stä eli meidän perhe ei kasva tämän suuremmaksi. Ensimmäinen icsi tehtiin v.99, josta PAS-poika syntyi jouluna 2000. Lapsi sairastui 2,5 v diabetekseen, joten vauvahaaveet siirtyivät uuden elämäntilanteen edessä. Tänä vuonna aloimme olla valmiita uuteen hoitorumbaan. Icsi tehtiin keväällä huonoin tuloksin; vain yksi alkio oli siirtokunnossa. Ja nyt vkolla 47 oli toinen icsi; kaksi alkiota siirrettiin. Olin toiveikas tämän hoidon suhteen, mutta eipä onnistunut tämäkään.

Nyt olen vakaasti sitä mieltä, että en jaksa henkisesti aloittaa enää alusta. Kun tämän hoidon epäonnistuminen selvisi vuodon alkamisella olin täysin loppu. Itkin vuorokauden, en edes pystynyt menemään töihin. Ehkä siinä tajusin tämän asian lopullisuuden ja tajusin taas sen asian, että meidän poika taitaa olla kuitenkin " ihmelapsi" .

Itse olen ajatellut asian niin, että olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä on lapsi. Mutta harmittaa, että lapselta jää jotakin puuttumaan- hänellä ei ole sisaruksia.

Mutta elämä jatkuu-välillä on harmaita päiviä, välillä paistaa suoraan silmään. Ja niinkuin laulussa sanotaan " on helppo olla onnellinen, kun tyytyy siihen mitä on..."

Meillä 3v esikoinen saatu aikaan lahjamunasoluilla ja sen jälkeen muutama keksenmeno myös lahja soluilla sekä useita PAS-yrityksiä....plääh.Sitten hautasimme koko ajatuksen ja totuttelimme olemaan kolmin.Mutta, muttaa edelleen kalvaa ko asia mieltä ja kävinkin keskustelemassa klinikalla uudesta yrityksestä.nyt kuitenkin jo mietityttää tämä maaginen ikä eli 40++v ja huutava pula lahjamunasoluista ....joten olen kyllä jonossa ja haluan vielä yrittää.

Esikoinenkin kyselee milloin äiti sun masu kasvaa ja me saadaan lisää vauvoja...!!!!Onnea ja menestystä käikille.

Meilläkin on toinen toiveissa, se ensimmäinen on nyt n. 1½-vuotias.



[u]Hoitohistoriaa[/u]:



* ovulaation induktio syksyllä -02 -> ku rv 8+0

* IVF syksyllä -03 -> tuoresiirrosta (2 alkiota) poika -04

* PAS syksyllä -05 -> nega (2 alkiota)



Nyt on pakkanen tyhjä ja uusi IVF odottelee ensi vuoden puolella. Pitkällä kaavalla mennään ja punktiota on kaavailtu maaliskuulle.



Mä luotan lääkäriin siirrettävien alkioiden määrässä, varsinkin kun tuosta kahden alkion siirrosta on olemassa tuo paras mahdollinen lopputulos. Kinkkinen kysymys silti. Itse olen kyllä valmis ottamaan kaksosraskauden riskin - tosin pieni ääni ivaa tällä kohtaa " As if!" ...



Välillä käy mielessä, että mitä jos tyydyttäisiinkin tähän yhteen lapseen ja tämän kokoiseen perheeseen. Taloudellisesti elämä olisi helppoa (siis ihan tavis-mittakaavassa ;)), samoin työ-, hoito- ja harrastuskuviot, kotikin on ihan sopivan kokoinen. Puolensa kaikessa. Vielä kuitenkin se suurempi perhe vie toiveissa voiton. Haave SUURperheestäkin elää ihmeen sitkeästi.



Hoitoja siis jatkamme ainakin tämän tulevan IVF:n verran, ajatus sitä seuraavistakaan ei tunnu kauhean pahalta. Hoitojen ohella selvittelemme muita vaihtoehtoja vanhemmuuteen. Katsotaan, mitä elämä antaa.



Mukavaa joulunodotusta kaikille!

Meillä kohta 8-vuotias esikoinen, hoidoissa ollaan oltu 3,5 vuotta, tehty 4 ICSI:ä ja 5. ICSI suunnitteilla...



Vuosien mittaan olen " tottunut" tähän yksilapsisuuteen, ja ajatus toisesta lapsesta alkaa olla yhä enemmän " utopiaa" ... ei enää hetkauta oikein puoleen eikä toiseen...



... oleellista ehkä oli, kun esikoinen meni esikouluun ja varsinkin koulun aloittaminen (nyt 2. luokka) toi niin paljon uusia tuulia, että elämä näyttää tosiaan ihan erilaiselta... tytön kavereilla on monilla 3. lapsi just syntynyt - eikä äideillä ole juuri aikaa esikoisilleen - meillä taas molemmat vanhemmat täysin tytön pauloissa...



Jaksuja teille kaikille hoidoissa ja ajatusten pyörittelyissä!



Eemeli





(mun yleinen mainospätkä: 4*ICSI takana, otetaan lahjoituksena vastaan ylijäämälääkkeitä ulkomailla tammikuun (?) puolessavälissä alkavaan hoitoon: Menopur tai Menogon ja Orgalutran sekä kuukauden lykkäämisen takia myös Gracial-e-pillereitä yksi kierros (kuuluu hoitoon)... mailaile:

eemelikaksi@hotmail.com)

hoitoihin ei ole lähdetty. vajaat 2v tehtiin lasta ja ihme-luomuesikko täytti just 2v. toista alettiin tehdä n 1,5kk esikon syntymän jälkeen. ei kuulu... pco syynä täällä kans.

mullakin pco.

clomeilla saatiin aikaiseksi ensin 3keskenmennyttä raskautta, ja sitten vielä yksi poika joka on nyt 1v4kk.

toista lasta toivottu 1v1kk, clomeilla en enää saa ovulaatiota, joten nyt menee clomit100mg/kp3-7, menopur 75iu kp8->(4-7päivää), pregnyl 5000iu, lugesteron 4oomg kp15->, metforem 2000mg päivittäin.

huomenna olisi kolmas inssi..

ensimmäistä odotettiin vajaa 2 vuotta ja vuosi ja 2 kuukautta sitten syntyi poika. Tuplaclomiannoksella, vähän myöhäinen ovis siinäkin kp 21. pco taustalla.

Kakkosta on yritetty 5,5 kk, kierto on tähän asti ollut 35 päivää, jota ehdin jo juhlia! Aikaisemmin ei saatu minkäänlaista kiertoa aikaiseksi. Mutta nyt ei sitten menkkoja näkynytkään, joten terolut-kuuri meneillään ja seuraavista menkoista aloitan clomit.



Mitähän tarkoittaa, että kp 40 ei ultrassa näkynyt yhtään mitään, siis ei ainuttakaan munarakkulaa? Kävin ihan paikallisen sairaalan gynellä, mutta en saanut mitään vastauksia, joten taidan soitella väestöliittoon heti huomenna.

Poikamme osoittaa joka päivä, miten elämää ei voi aina suunnitella, mutta silti lopetin mm. imetyksen 9 kk iässä, jotta olisi enemmän aikaa yrittää kakkosta ja ettei ikäero tulisi kovin suureksi. sairasta, mutta totta...

Eksyin tähän pinoon ja halusin kommentoida äippä2102:n kommenttia, että hänen lapseltaan puuttuu jotain, kun ei ole sisaruksia. Olen eri mieltä. Ehkä pojan vanhemmilta puuttuu jotain, kun ei ole enempää lapsia, mutta kyllä ainoat lapsetkin voivat olla onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen!



Itse olen ainoa lapsi, hormoneilla aikaan saatu. Sisaruksia minulle ei tullut. Vielä kun oli parikymppinen äitini useasti puhui siitä, että kun ei ole enempää lapsia ja itsekin kyllä nuorempana kaipasin sisaruksia toisinaan (lähinnä kun ei ollut leikkikaveria tai kun vahemmat tuntuivat ääliöltä eikä ollut ketään, joka olisi jakanut samat ääliöt vanhemmat kanssani), mutta täytyy sanoa, että näin kun itsellä on lapsia niin nyt on tosi kiva olla ainoa lapsi! Ei tarvitse jakaa isovanhempia kenenkään kanssa ja ottaa stressiä tasapuolisuudesta. Enkä mielestäni lapsenakaan ole kärsinyt ainoana lapsena olemisesta. Enhän muusta tiennyt!



Kovasti kyllä toivon lapsia kaikille, jotka niitä toivovat! Vaikka olisi kuinka monta lasta niin jos tuntuu, että joku puuttuu niin hän puuttuu. Olipa ensimmäinen lapsi tai viides. Sen tiedän itse ja olen ystäväpiiristänikin oppinut.



Tsemppiä kaikille teille, käyn välillä lukemassa tällä puolella kirjoituksia, vaikka itsellä ei varsinaista lapsettomuusongelmaa olekaan ollut. Varmaan tuo oman alkun tietäminen (ja lapsettomuuden pelkääminen, kun ajattelin aina että tulenkohan äitiini) aiheuttaa sen, että nämä asiat eivät tunnu niin vierailta.

yritystä takana kohta kaksi vuotta. Mitään ei ole tapahtunut tänä aikana. Esikoinen täyttää pian kolme ja tuntuu, että onko tämä tosiaan niin, ettei vauvelia enää meille tule. Esikoinen saatiin luomusti lähes vuoden yrittämisen jälkeen.



Meiltä on tutkittu simpta pariin kertaan, munatorvet auki, hormonit ok, joten ei tietoa missä vika. Inssi luvattu huhtkikuulle ja sillä välillä pitäisi unohtaa koko juttu, jos pystyisi.



Tuntuu ettei meitä ole otettu julkisella puolella vakavasti, koska meillä on jo yksi lapsi. Ikää minulla on jo kohta 36, joten kiirus olisi.



Minäkin mietin aina sitä, että lapseni jää niin paljosta paitsi, jos ei saa sisaruksia. Itselläni on yksi sisarus, mutta ikäeroa paljon ja en muuta pienenä tyttönä toivonutkaan kuin siskoa tai veljeä. Äitini on tosin raskautunut heti, kun on sitä halunnut eli ikäero ei johtunut vaikeudesta raskautua.



Toisaalta hoidot on vasta alussa, niin vielä on toivoa:) Tällä hetkellä en syö mitään hormoneja, koska kaikki arvot oli hyvät, joten päiviä ei tarvitse välttämättä laskea. Oviksen tikuttelen kyllä, en muuta.



Tämä vaan on niin raskasta, kaikki kyselyt ja tuntuu että kaikki muut tulevat heti raskaaksi, paitsi me. Ystäväpiirissä kukaan muu ei painiskele näiden asioiden parissa, joten vertaistukea ei löydy muualta kuin täältä.



Kaikkea hyvää teille ja Joulun Iloa!!

Ja tsemppiä tähän rumpaan...

Siis esikoinen 7v luomuna, kakkonen 1v PAS:lla, ja kolmannen lapsukaisen odotus toiveissa.



Jahka tämä imetys loppuu (joskus..), suuntaamme jälleen NKL:lle koittamaan pakkassiirtoa, tällä kertaa lääkkeellisenä.



Mulla endometrioosi, takana 1 IVF, jonka 1. siirrosta raskaus alkoi.



Kuume nousee hiljalleen, pikkuinen tissitakiainen tosin saa ensin vierottautua omassa tahdissaan :)



-Itta-