Lapsen kauneus-kuinka suhtautua?

ja sanoisin vaivihkaa asiasta tutuille jotka kiinnittävät liikaa huomiota ulkonäköön.

ja siis vertailevat esim muihin lapsiin. On kuulemma siro, isosilmäinen, pitkäripisinen ja siksi kaunis. En usko että on vaan sanahelinää koska täytyy myöntää että hyvät piirteet sillä on :) Tyttö on niin nuori että ei hän tietty vielä tajua kehuja, mutta varmaan itse törmään samaan ajatuksen myöhemmin jos tosiaan on kaunis isompanakin.



Varmaan se on hyvä neuvo just että korostaa itse lapsen jotain henkisiä ominaisuuksia, ja kertoo että kaikki ovat erilaisia ja jollain tavalla kauniita. lapsen olisi hyvä ymmärtää että hän ei ole ulkonäkönsä takia parempi kuin muut, se on vaan yksi ominaisuus. Ja ehkä itse ei kannata hokea lapselle että ootpa kaunis, tietty jos on pukenut mielestään nätit vaatteet esim niin saa toki sanoa että ootpa nättinä :)

että kuulin olevani kaunis. Veljeni sitten oli hyvä matematiikassa, jota sitten ihailtiin oikein toden teolla, eikä syyttä.



Muistan ajatelleeni, että veljeni osaa sitä ja tätä, mutta minä en ole mitään muuta kuin kaunis... Lapsen ajatus kun menee niin, että hän vain kuulee sen, mitä ei ole...



Eli minäkin keskittyisin antamaan lapselleni palautetta kaikesta muusta kuin ulkonäöstä. Jättäisin ulkonäön kommentoinnit omaan arvoonsa, mutta itse en ruokkisi sitä mitenkään. Ja korostaisin muita taitoja, ettei lapsesta kasva pissis, joka luulee pärjäävänsä ulkonäöllään läpi elämän.

Mulla 7-vuotias tyttö,jota kans kehutaan.Menee hämilleen ja nolostuu.Olen tukenut sanomalla,että sussa on paljon MUUTAKIN hyvää ja että kauneus on myös sisäistä.

Tokihan tämä ongelma voi poistua iän lisääntyessä ja varmasti poistuukin, kun ikää alkaa olla tarpeeksi mittarissa.. Siksi se hyvä itsetunto olisikin tärkeämpi kuin hyvä ulkonäkö

AP

Luonnonkihara pitkä pasku tukka, isot silmät, kulmakarvat kuin just olisi kometologi ne nyppinyt muotoon, suloiset ja hurmaavat kasvonpiirteen. Todella kaunis.



Onneksi on niin valloittava luonne ja on taitava ikäisekseen esim. piirtämään ja askartelemaan, että lasta tulee ihan huomaamatta kehuttua muustakin kuin ulkonäöstä =).



Monesti olen äidilleen sanonutkin, että miten noin kaunis voi pieni tyttö oikein olla! Oma tyttöni on myös suloinen nöpönenä, mutta kaverin lapsi on siis KAUNIS. Ja varmasti saa siitä myös kuulla. Onneksi se ei tätä ilopilleriä tunnu yhtään haittaavan.

ihan tuntemattomatkin saattavat pysähtyä sanomaan, että onpa teillä todella kaunis tytär. Ja onhan hän. Hieman hämmentävää se on, koska itse olen ollut ihan tavis aina.



Olen kertonut tytölle joistakin kehuista, koska itsetunto on tärkeää, myös suhteessa omaan ruumiiseensa. Mutta en tiedä sitten missä määrin sitä saa kehua. Tyttö on myös mukava ja erittäin älykäs, joten sitäkin saa kehua.¨



Poikajuttuja pelkään, en tiedä liikkuuko sievien tyttöjen ympärillä enemmän hyväksikäyttäjiä?

Lisääkin luen mielellani. Kiva, että olette jaksaneet vastata asiallisesti. Tälläinen aihe usein saa av:lla aikaan aika napakkaa kommentointia :)

Olen myös hiukan hämmentynyt ikäistensä tyttöjen ihailusta, koska poikani on kuitenkin vasta tokaluokkalainen. Kuvittelin ulkonäköön liittyvien ihastusten alkavan vasta yläasteella. Poikani on selvästi myös hämmentynyt isompien tyttöjen (n. 9-10 v.) huomiosta. Omassa lapsuudessani ei muistaakseni tuossa iässä vielä edes "huomattu" toista sukupuolta olevia lapsia.

Meillä on myös kaksi (mielestäni) nättiä tyttöä, mutta heitä ei koskaan kehuta. Ja kyllähän minäkin äitinä huomaan, että poikani on enemmän kuin söpö: Hän on tosiaan huomiotaherättävän kaunis lapsi, mutta ei silti yhtään tyttömäiset piirteet.

En minä pikkulapsena muista miltä se tuntui, oliko noloa tai vaivasiko. Hiukan isompana kun olin tosi ujo, niin oli inhottavaa kaikki aina huomasivat minut vaikka olisin halunnut hukkua massaan. En tiedä vaikuttiko se vai mikä, mutta olin pitkään ujo, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä.

Nyt aikuisena olen ihan tavallisen näköinen ja itsetuntoni on kyllä varsin hyvä, pidän itseäni ihan kauniina, vaikken sitä ehkä enää sanan varsinaisessa merkityksessä olekaan.

Edelleen kyllä tuntuu vaivautuneelta ottaa vastaan positiivista palutetta ulkonäöstä.

anteeksi nyt, mutta tämä on kyllä aivan käsittämätön ongelma. Hyvästä ulkonäöstä on etua ihmiselle koko elämän, toiset ihmiset tykkää alitajuisesti kauniista lajitoverista, kaunis löytää kumppanin ja saa hyvän työpaikan ruman nenän edestä. Kauniilla ihmisellä on omat ongelmansa, joita taviksilla tai rumilla ei ole, mutta kyllä he plussan puolelle jäävät.

ja yleensähän se on niin että kaunis lapsena ruma aikuisena ja toisinpäin. Eli kyllä se "ongelma" ajan kanssa ratkeaa ihan itsestään.

Niinkuin että rikas perhe ei ole yhtä onnellinen kuin köyhä, kauniista lapsesta kasvaa ruma aikuinen jne.



Miksi ei voisi vain iloita toisen puolesta, tai edes antaa toisen iloita?

joka todella kaunis, tyttmäisellä tavalla.

Pelkään oikeesti itsetuntonsa puolesta.

Esim. pari viikkoa sitten oltiin pojan ja meidän 10kk kanssa puistossa, ja joku rouva tuli sanomaan että "Siskokset täällä vauvan kanssa" tai jotain muuta vastaavaa, tarkoitus oli ilmeisesti kohottaa minun itsetuntoani sanomalla, että ollaan apsen kanssa siskoksia, mutta poika loukkaantui tosi paljon, kun taas luultiin tytöksi.

Näitä tulee muutenkin paljon. Parturissa kun leikkautettiin pojan tukkaa, niin parturi sanoi että "Sulle sopiikin tää lyhyt tukka tosi hyvin! Nykyäänsä tosi monella tytöllä on lyhyet hiukset ja sullakin on sellaset kasvonpiirteet että sopii hyvin. Ei oo varmaan pojista pulaa"

Minä olen ollut pienenä kaunis, mutta nyt en tosiaankaan luokittele itseäni kauniiksi. paljon muuttuu vuosien varrella.

Meillä on vähän hankala tilanne sinänsä, että meidän lasta ihastellaan ja kehutaan kauniiksi. Useat tuntemattomat ihmiset sanovat, että ompa teillä kaunis tyttö. Ongelma on vaan siinä, että lapsi on poika. Pian 4v ja näyttää että kärsii kovasti:( En tiedä oiken mitä tehdä asian kanssa.

ruskeat silmät jne. 3-vuotias tyttö.



Mutta, kun tarkastelee kriittisesti hänen kasvonpiirteitään, niin voisin kuvitella että ei hän aikuisena tule kaunotar olemaan - pieni nykerönenä on nyt jo sen mallinen ja suurehko, että teini-iän koittaessa se korostuu ja siitä tulee iso perunanenä. Jne.



Eivät kaikki lapsena kauniit ole aikuisena kauniita.

Minkälainen ihminen tarkastelee kriittisesti ystävänsä kolmevuotiaan lapsen kasvonpiirteitä?

käunis kaunis esikoinen (poika). Pikkuveli on myös kaunis, mutta esikoinen on aivan omaa luokkaansa. Hän pysäyttää kaiken ikäiset - jopa teinipojat pysähtyvät häntä osoittelemaan ja hymyilemään hänelle. Minua lähinnä harmittaa, kun pienempi ei saa samaa huomiota. Olisi kiva, jos pojat huomioitaisiin tasavertaisesti. Mutta ei. Aina tuo vanhempi vie kaiken huomion. On vielä tullut tosi flirtiksi tyypiksi. Tuntuu, että saa kyllä miettiä, miten hänet saisi kasvatettua niin, ettei ulkonäkö olisi aivan siellä arvojen kärkipäässä. Ja että pikkuveli ei jäisi isomman varjoon...