Muita suuren tempperamentin ja ÄÄNEN omaavien lasten vanhempia? Miten menee ja meneekö herrrrmo koskaan...

Meidän pojalla on _todella_ kova ääni. Synnärillä kuulin suihkuun saakka, kuinka poika huusi vaikka olin jättänyt sen hoitajien luokse... Vauva-aika oli tosi raskasta, koska huuto oli niin korviasärkevää ja poika huusi esim. aina automatkoilla ja heräsi aina huutaen täysillä ja huusi kunnes sai ruokaa...



Nyt poika on melkein kolme, ja enää ei mene hermot. Ääni on tosi kova yhä, mutta huutotilanteita on enää muutaman päivän välein ja nekin kestää tosi lyhyen aikaa. Aktiivisesti opetan poikaa ilmaisemaan hätänsä/tarpeensa sanoin huutamisen sijaan. Esim. jos joku vaate on huonosti poika reagoisi luonnostaan huutamalla, mutta joka kerta tällaisessa huutotilanteessa neuvon: " Sano, että sukka on huonosti, laita sukka hyvin äiti." Poika ottaa opiksi ja koko ajan on vähemmän tilanteita, missä hän alkaa huutaa. Kova hyväntuulinen meteli leikkiessä puolestaan ei häiritse minua.

Muakaan ei häiritse HYVÄNTUULINEN meteli tai lelujen paukuttelu, mutta sitten, kun piru on irti niin se on irti!!! Kyllä tämä taloyhtiö raikuu ja paljon on tullut kommentteja, että onpa teidän pojalla sitten kova ääni. Kivaaa... Vasen korva tinnittää jo... Välillä kiljuminen on oikeasti aivan sanoinkuvaamatonta, mutta tiedätte varmaan keillä sama juttu. Nyt on vielä vaihe, että suututaan vanhemmille aivan käsittämättömistä jutuista, tuodaan esim. pallo ja auta armias, jos isi tai äiti ei tiedä mitä pallolle pitää tehdä ja tekee " väärin" niin huh jnejnejnejne...



ap

Nyt voi jo myyillä (ikää 2v6kk),mutta muistan kyllä ton ajan :D



Meillä kaikista kamalin huutaminen liittyi just puheen opetteluun,tunsi kai ettei aina ymmärretä ja se meni huudoksi.



Meilläkin jo vauvana oli kyllä todella kova ääninen ja ihan vieraat ihmiset huomautteli siitä tyyliin " jo on pojalla isot kehkot" ," kuulee kyllä jo äänestä et on iso mies tulossa" JNE jne



Mutta nyt se on oikeestaan " ohi" ,poika kyllä vieläkin omaa ison äänen,mutta osaa käyttää sitä paremmin :)

Synnäriltä saakka, kakkosen tarina kuulosti kovin tutulta. :)



Toisaalta hyvä se on, että kuuluva ääni. Ja sietokyky se vaan vanhemmilla venyy, kun loppuminen ei ole vaihtoehtona.

kun joskus hävettää sen karjuminen. Jos ei tule ymmärretyksi/saa heti vaatimaansa, niin hemmetinmoinen huuto seuraa. Naapurit varmaan aattelee, et pahoinpitelen lastani.. :/



Mun äitikään ei mielellään ota hoitoon jos pojalla paha päivä, kun ei sitä huutoa ja komennusta kestä. Mun mutsi on siis töissä päiväkodissa, et noi desibelirajat täyttyy jo työssä.

Ja tätä nykyä vähän liiankin usein. Ikää 1v4kk... Kiva lukea, että on muitakin kovaäänisiä ja tulisia lapsia... Omassa lähipiirissä kaikki muut ovat melko rauhallisia ja suorastaan hiljaisia ;-)