Saatko sinä taloudellista tukea vanhemmiltasi?

meillä menee useimmiten toisinpäin, vaikka itselläkin on tiukkaa välillä :/

vanhemmillani on parempi eläke kuin useimmilla on kuukausipalkka, eikä heillä ole juurikaan menoja. Heistä on hauskaa ostella lapsillemme leluja ja vaatteita, maksaa harrastuksia jne.

Lapsille ostavat leluja (liikaa) ja siinä se. Nyt tarvitsisin rahaa lainaksi kun jäin pois töistä tekemään gradua enkä tule toimeen, mutta iso on kynnys.

vaatteita ja leluja, tosin pärjättäisi ilmankin näitä lahjoja.

kuljetan häntä kauppaan ja lääkäriin ym. Äidillä pieni eläke ja olen aina sanonut ettei tarvitse antaa mitään.

Huomattavan varakas isäni ei koskaan anna mitään, ei edes lapsilleni syntymäpäivälahjoja, mistään muusta puhumattakaan.

Olen pienituloinen, lainaa 40 000 ja kyllä, tili on usein nollilla ennen palkkapäivää.



Joskus toivoisin että isäni auttaisi lasten harrastusmaksuissa tai polkupyörien hankinnassa tms.

Mulla ei ole lainaa eikä tili nollilla, ja molemmat vanhemmat avustaa. Näin toimiessa ei tili menekään nollille.



Isäni avustaa enemmän kuin äiti, tiedoksi niille, jotka väittävät, että isät eivät avustaisi.



Ovat keskituloisia. Minä olen 4-kymppinen ja saan erittäin pientä palkkaa (alle tonnin).



Antavat siis rahaa esim. jouluna ja synttäreinä ja koska antavat nyt, niin perintöveroa minun ei tarvitse maksaa niin paljon (sitten joskus).

Saan jonkun verran äidiltäni rahaa ja se ostelee myös pojalleni vaatteita. Aion itsekin tukea lastani rahallisesti tulevaisuudessa.

MIKSI persaukiset lisnääntyvät ja kuppaavat sitten vanhempiaan.

Ehkä ne lastenlpaset ovat kuitenkin olleet kovin toivottuja ja haluttuja isovanhempien mielestä... ja siksi haluavat tukea perhettä. Ehkäpä nämä isovanhemmat rakastavat sekä lapsiaan, että lastenlapsiaan...

se toki maksetaan takaisin, mutta mielestäni huippujuttu, koska pankkilaina olisi korkojen ym.takia pelottanut.

Äitini lahjoittelee aina säästön jääneitä rahojaan pois meille kolmelle tyttärelleen. Minä aina tarkistan, jos muylle haluaa antaa rahaa, että onhan siskoni myös saaneet saman verran. Yleensä antaa kerran vuodessa tonnin. Ja aina on ollut tarpeeseen. Nyt oli ihana yllätys kun remonttia just ollaan tekemässä. Ja me tyttäret ollaan kaikki jo yli 40v. Äiti tuumaa, että eipähän tarvitse perintöveroa näistä maksaa...

ja niin saa veljenikin. Ostavat lastenlapsilleen harrastusvälineitä ym., jouluisin tulee isompi summa saatteella "ostakaa mitä tarvitsette". Isäni on jo eläkkeellä, velattomat talot ja mökit. Eivät jotenkin osaa tuhlata itseensä, lastenlapsiin kyllä. Ottavat lapsia mukaan reissuun jne. Ovat suoraan sanoneet, että haluavat lahjoittaa rahaa mielummin nyt kuin perinnön muodossa, kun nyt sitä rahaa tarvitsee enemmän. Miehen vanhemmat antavat rahaa vain miehen siskolle, kun on kuulemma enemmän rahan tarpeessa kuin me. Saavat toki tehdä miten haluavat, mies kyllä katkera jossain määrin tuosta epäoikeudenmukaisuudesta.

meille kolmen vuoden välein ison summan rahaa. Nyt viime vuonna tuli 16 000e. Näin vissiin maksavat perintöä ennakkoon ilman veroja :) Tosin aina on sitten sanottu saatteeksi ettei rahaa saa käyttää muuhun kuin lainan lyhennykseen. Mukavasti on saanut siis lainaa lyhennettyä.

ihan huomattavia summia, viimeksi 30.000 €. Omat vuositulot on noin 70.000 eli pärjäisin hyvin ilmankin. Avustusten turvin palkkasimme mm. kotiapulaisen. Isäni on monesti sanonut etta haluaa auttaa lapsiaan kun siihen on taloudellinen mahdollisuus.

Lapsille ostavat leluja (liikaa) ja siinä se. Nyt tarvitsisin rahaa lainaksi kun jäin pois töistä tekemään gradua enkä tule toimeen, mutta iso on kynnys.

Mulla ihan sama, varakkaat vanhemmat, penniäkään en ole saanut. Eivät auta vaikka kyse olisi elämästä ja kuolemasta. Sanomattakin selvä että lapsenlapdia eivät jaksa edes tavata koskaan.

Varakas isäni on luonnevikainn, alistava ja vallanhaluinen psyko. Lapsena jo nautti hädästäni ja hänelle tuotti aikanaan tyydytystä nähdä minut opiskelijana nälässä ja köyhyydessä. Jouduin keräämään pulloja saadakseni ruokaa. Rikkaat vanhempani eivät kokaan auttaisi mitenkään.

emme ole koskaan saaneet jotain satunnaista ruokakassia parikymppisenä lukuunottamatta. Synttärilahjana ovat esikoiselle mun vanhemmat ostaneet jonkun polkupyörän kahdesti, käytetyt, mutta oikein hyvät. On se tietty jotain.



Mutta ihan kaikki vauvatarvikkeista ja harrastuksista alkaen on maksettu 3:lle lapselle itse.



Eikä sitä hoitoapua taikka muuten lasten huomiointia juurikaan ole. Tälleen mennään, omillamme pärjätään kun ei muusta tiedetä.

ellei joululahjaa oteta lukuun. Jouluisin vanhempani antavat minulle 200-400 euroa. Samoin lapsellemme vanhempani ostavat joulu- ja syntymäpäivälahjaksi jotain pientä tavaraa tai kengät, haalarin tms. Mutta varsinaista säännöllistä tukea en saa, ja suoraan sanottuna ylpeyteni ei edes antaisi ottaa sellaista vastaan. Jos joskus on raha tiukalla (on tullut joku yllättävän suuri lasku vaikka), niin sitten syömme tavallista enemmän makaronilaatikkoa ja pinaattikeittoa seuraavaan tilipäivään saakka.



Mieheni puolestaan elättää omia alkoholisoituneita eläkeläisvanhempiaan maksamalla joitakin heidän laskujaan ja antamalla muutaman kympin käyttörahaa kuussa. Senkin vuoksi meillä on joskus itsellä raha vähän tiukilla. Mutta eivät nuo varmaan enää monta vuotta tuossa keiku.

Mua vanhemmat auttoi opiskelijana, mutta valmistuttuani ja mentyäni töihin tuki luonnollisesti loppui. Jouluisin saamme n. 20-50€ lahjat jokainen (meitä neljä) ja lapset saa myös syntymäpäivänä 20-30€ lahjan. Lahjatoiveita kysytään, mutta ne pitää olla jotain edullista. Minua ei muisteta syntymäpäivänä lahjalla, jos sattumalta silloin käyvät, niin saan ehkä markettiruusut.



Miehenikään ei saa vanhemmilta mitään taloudellista tukea. Jouluna ja ehkä syntymäpäivänä saadaan lahjat. Eivät yhteensä kysele toiveita.

Olen onneksi pystynyt 19-vuotiaasta elättämään itseni ja mksmaan lainani. Miehellä sama tilanne. Osat on niin päin, että me autamme vanhempiamme. Olen ostanut omilleni esim. auton.

ihan huomattavia summia, viimeksi 30.000 €. Omat vuositulot on noin 70.000 eli pärjäisin hyvin ilmankin. Avustusten turvin palkkasimme mm. kotiapulaisen. Isäni on monesti sanonut etta haluaa auttaa lapsiaan kun siihen on taloudellinen mahdollisuus.

en ole koskaan saanut, en saa nyt enkä tule koskaan saamaankaan;

en taloudellista tukea, en henkistä tukea tai kannustusta, en lastenhoitoapua,

en mitään

Myönnän, olen katkera. Ilman rahallista apua olen pärjännyt, mutta vanhempien tukea olisin joskus tarvinnut.

Ai niin, olen minäkin jotain saanut; haukut!