Lue keskustelun säännöt.
Pelottaa jättää vauva isän hoitoon
10.02.2013 |
Heti lapsen syntymän jälkeen pelotti jättää vauva isän hoidettavaksi, vaikka kyseessä olisi ollut vain varttitunti sillä välin, kun käyn suihkussa. Mieheni on jotenkin itsekäs ja äkkipikainen sekä hajamielinen ja pelkään, että hän vahingossa unohtaa lapsen sängyn reunan lähelle tai hoitopöydälle.
Lisäksi pelkään, että hän ei kykene sietämään vauvan itkua tarpeeksi hyvin, sillä hän kiivastuu minulle aika helposti pienistäkin asioista. Pahin pelkoni on se, että hän tosiaan vahingossa unohtaisi vauvan parisängyn reunalle tai sitten hän kiivastuisi ja ravistelisi vauvaa.
Minun nähteni hän on kohdellut vauvaa hyvin ja aika vähän vauva on ollut ajallisesti pelkästään isän hoidossa: keskimäärin noin kolme tuntia viikossa. Kuitenkin vauva on ollut toisinaan jotenkin erilainen kuin yleensä, kun olen palannut kotiin ja pari kertaa vauva on kesken unien samana iltana herännyt ihan hysteeriseen itkuun, vaikka hän ei muuten itke kovinkaan paljoa. Toisinaan vauva on puolestaan ollut epätavallisenkin uninen palatessani, mikä voi sinänsä aiheutua korvikkeen antamisesta. Yleensä toki hän on ollut aika lailla samantyyppinen kuin muutenkin.
Mitään konkreettisia jälkiä tai merkkejä kaltoinkohtelusta (esim. mustelmia) en ole huomannut, mutta en vain pysty luottamaan mieheeni. Hän on muuten mukava, mutta jotenkin kypsymätön ja turhan kiivas sekä itsekäs. Mieheni myös suuttuu suunnattomasti epäilyistäni. Viimeksi tosin hän ei katsonut silmiin, kun tenttasin häntä aiheesta. Tekisi mieli suunnilleen asentaa kamerat kotiini. Toki minun pitäisi voida luottaa mieheeni - vai onko se vain hölmöyttä?
Kommentit (3)
Mistä voisin siis tunnistaa, onko lasta oikeasti kaltoinkohdeltu? Jos olenkin väärässä epäilyjeni kanssa, niin parisuhde on kärsinyt aivan turhaan siitä tivaamisestani. Toisaalta vähän näyttää siltä, että ainakaan suoraan kysymällä hän ei vastaa totuutta, joten minun pitäisi selvittää asia muuta kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hormonihuuruiselta esikoisen äidiltä.
Olen itsekin kyllä epäillyt, että saattaa myös hormoneillakin olla osansa tässä. Tulee sellainen turhankin voimakas leijonaemon vaisto päälle eikä tekisi mieli olla erossa lapsestaan hetkeäkään. Myöskin tosiaan esikoinen on kyseessä. Toisaalta mieheni on aika hajamielinen ja helposti kiivastuva, joten en ole varma, että mikä nyt on totta.
Kuulostat hormonihuuruiselta esikoisen äidiltä.