Voiko jollakin olla niin kiire, ettei ehdi laittaa lyhyttä viestiä

Haluan elää elämäni muuallakin,kuin täällä palstalla. T. L.Croft.

vaikka sinne Boliviaan, ja pidä yhteyttä vaan zippiin.

työn takia ehdi vastaamaan. Kyllä jokaisella on iltaisin sen verran aikaa, että esim ehtii laittamaan kiitoksen viestinä, jos on saanut joltakin mukavan yllätyksen.

jos vaikka illalla saan tekstiviestin, huomaan sen ehkä vasta aamulla (puhelin saattaa olla laukussa tai takin taskussa unohtuneena). Aamulla sitten pitää ehtiä laittaa itsensä ja lapsensa matkaan, koko työpäivä on tosi hektinen (yleensä aina). Sitten töiden jälkeen kotiin, ruoat lapsille, harrastukset yms. Illalla tod näk joku lunki hetki, mutta siinä vaiheessa on jo tyystin unohtanut aamulla lukemansa tekstiviestin.



Siksi puhutaan ruuhkavuosista.



Minä laiminlyön ystäviäni jatkuvasti. En vaan muista enkä ehdi viestitellä tai soittaa. Pyydän nyt teiltä kaikilta julkisesti ja yhteisesti anteeksi. Viestittömyys ja soittamattomuus ei tarkoita sitä, etten teitä arvostaisi ja teistä tykkäisi. Minun arkeni vaan on ihan kamalan kiireistä. Ja viikonloput myös useimmiten (jos jotain sukujuhlaa ja lasten harrastusta).

Ja just sun kiireesi on niiiiin poikkeuksellista, että sitä todella pitää kaikkien jaksaa ymmärtää. Olet niitä, joilla oma kiire ja omat asiat on aina hankalampia, hektisempiä ja vaativampia kuin kenenkää muun. Sillä sitten perustelet kaikki unohdukset ja ajattelemattomuudet. Siis viimeiselle kommentoijalle tämä. Joo, eihän toisilla ole mitään ruuhkavuosia yms, ei ainakaan niin vaikeaa kuin sulla. Kyllä kuule monet ruuhkavuosissakin elävät ehtivät ja jaksavat sekä haluavat muistaa ystäviään , ja pystyvät vastaamaan lyhyesti vaikka siellä lasten harrastusten loppumista odottaessa. Toi selittely ja anteeksipyytely on vaan jotenkin niin paskaa...

ja pystyvät vastaamaan lyhyesti vaikka siellä lasten harrastusten loppumista odottaessa.

leikki-ikäistä vahdittavana. En mä pysty siinä odotellessa vastaamaan. Ja se olisi kyllä todella tylyä muutenkin, kun siinähän on tapana jutustella muiden vanhempien kanssa.

Taidat vain luulla eläväsi ruuhkavuosia, vaikka oikeesti ne taitaa sulla olla jo ohi.

sellaisen vajaan puolen minuutin käyttämisen johonkin muuhun kun lapsien jatkuvaan kontrolliin, oliskohan kiinni sittenkin vaan jostakin muusta...Iltaisinkaan et mitään muuta ehdi, kun on ne lapset. Kaiken muun voit perustellusti unohtaa, kun on ne lapset ja niiden jutut. joo, ei mulla toellakaan tuollaisia ruuhkavuosia onneksi ole ikinä ollut, ei ole tarvinnut selitellä miksi unohdan ystäväni yms...Ehkäpä kannattaisi joskus keksiä jokin muu selitys!

Tietenkin voi olla, että on jokin hetki kun on kiire, mutta kolmen päivän aikana luulisi jossain vaiheessa ehtivän. Mua ainakin ärsyttää, kun kaveri joskus kommentoi (kun kysyn uudella viestillä "saitko mun viestin"), että "joo sain, en oo ehtinyt vastata vielä". Öh, kyse siis nimenomaan viesteistä joihin ei tarvitsisi kuin pari sanaa laitta. Kyllä tuossa vaiheessa on jo kyse unohtamisesta, ja mun mielestä olisi suoraselkäistä myös sanoa niin eikä esittää olevansa NIIIIIN tärkeä ja kiireinen ettei kolmen päivän aikanakaan tule yhtään ylimääräistä minuuttia että ehtisi vastata. Kiire saa ihmisen kuulostamaan tosi tärkeää ja ulkoistaa vastuun vastaamattomuudesta pois henkilöltä itseltään. "Unohdin" olisi todenmukainen ja rehellinen vastaus, joka ei sisältäisi oman erinomaisuuden kiillottamista.

viestin voi näpytellä vaikka samalla kun istuu pöntöllä paskalla

"vai niin". En välttämättä edes lue, mitä on asiana vaan laitan tuon vastauksen. Puhelin on työaikana pukukaapissa, en todellakaan naputtele sitä jatkuvasti.

ruuhkavuosi se voi olla sillä perheettömälläkin, siinä iltarientojen ja krapuloiden lomassa. Mutta ei kai siinä sitten tarvitse ihmetellä, jos ystävät ovat mennyttä, jos ei edes viestiin vastaamiselle ole aikaa.

Ja just sun kiireesi on niiiiin poikkeuksellista, että sitä todella pitää kaikkien jaksaa ymmärtää. Olet niitä, joilla oma kiire ja omat asiat on aina hankalampia, hektisempiä ja vaativampia kuin kenenkää muun. Sillä sitten perustelet kaikki unohdukset ja ajattelemattomuudet. Siis viimeiselle kommentoijalle tämä. Joo, eihän toisilla ole mitään ruuhkavuosia yms, ei ainakaan niin vaikeaa kuin sulla. Kyllä kuule monet ruuhkavuosissakin elävät ehtivät ja jaksavat sekä haluavat muistaa ystäviään , ja pystyvät vastaamaan lyhyesti vaikka siellä lasten harrastusten loppumista odottaessa. Toi selittely ja anteeksipyytely on vaan jotenkin niin paskaa...

minun onnekseni myös parhaat ystäväni elävät ruuhkavuosia ja ymmärtävät tilanteen. Ja minä heidän. Tuollaiset katkerat ja syyttelevät ihmiset sietävätkin jättää huomiotta. Elämän varrella karsiintuu ihmiset, jotka aiheuttavat vain lisää syyllisyyttä kanssaihmisilleen.

Joskus elämä vaan on oikeasti kiireistä. Kotiäitinä oli vielä se pieni kahvihetki tai tylsä hetki leikkipuistossa. Työelämässä ainut oma hetkeni on, kun ajan autolla töihin tai kotiin (ellei ole mukana kyytiläisiä) enkä tietty silloin voi tekstailla tai soitella kenellekään. Jopa omille lapsille unohdan soittaa että olethan lähdössä jo kouluun.. Onneksi ovat tähän asti älynneet ilman soittoanikin.

Myös, jos oma lapsi on sairaana kotona ja tällä esim. isovanhempi vahtimassa, unohdan työpäivän ajaksi koko asian.

Meillä ainakin oman perheen asiat täyttävät kaiken aivokapasiteettini arkipäivinä. Ehkä teillä ei.. Aina on mietittävä jotain (missä kukakin on ja milloin, onko tehnyt läksyt, mitä erikoista piti muistaa huomiseksi, moneltako pitää lähteä, tulla, kuka käy kaupassa, meneekö iltapäiväkerhoon vai ei... ym. plääh) Ja joka päivä unohtuu jotakin.

viestistä, etteikö sitä ehtisi vaikka missä välissä.



Ai niin, mutta kaikillahan on nykyään niin hienot ja uudenaikaiset puhelimet, että niitä ei voi käyttää yhdellä kädellä.



Mulla on tosiaan vielä sellainen kapula, että ennakoivalla tekstinsyötöllä, jos heti viestin luettuani painan vastaa + j + o + o + lähetä, niin siihen kuluu 2-3 sek. Ja samanaikaisesti voin toisella kädellä hämmentää puurokattilaa, ojentaa lapselle mehua tai ihan mitä vaan.



Pystyn tekemään sen myös harrastuspaikalla toisten vanhempien kanssa jutellessani, keskeyttämättä mitenkään käynnissä olevaa keskustelua sen enempää, jos kerran olen sen saapuneen viestin siinä porukan keskellä saanut luetuksikin.



Mutta noilla nykyisillä tietokoneen, stereoiden, puhelimen yms. yhdistelmillä se ei käy enää niin käden käänteessä.

Tietenkin voi olla, että on jokin hetki kun on kiire, mutta kolmen päivän aikana luulisi jossain vaiheessa ehtivän. Mua ainakin ärsyttää, kun kaveri joskus kommentoi (kun kysyn uudella viestillä "saitko mun viestin"), että "joo sain, en oo ehtinyt vastata vielä". Öh, kyse siis nimenomaan viesteistä joihin ei tarvitsisi kuin pari sanaa laitta. Kyllä tuossa vaiheessa on jo kyse unohtamisesta, ja mun mielestä olisi suoraselkäistä myös sanoa niin eikä esittää olevansa NIIIIIN tärkeä ja kiireinen ettei kolmen päivän aikanakaan tule yhtään ylimääräistä minuuttia että ehtisi vastata. Kiire saa ihmisen kuulostamaan tosi tärkeää ja ulkoistaa vastuun vastaamattomuudesta pois henkilöltä itseltään. "Unohdin" olisi todenmukainen ja rehellinen vastaus, joka ei sisältäisi oman erinomaisuuden kiillottamista.

Kannattaa soittaa tekstailemisen sijaan. Puheluun vastataan aina tai soitetaan takaisin. Tekstarit unohtuvat ja niihin on työlästä vastailla.

Inhoan näitä "paska päivä" -viestejä, joihin pitäisi muka reagoida

kiireistä, etten muistaisi töissä kotona olevaa sairasta lastani tai ylipäätään pyörittelisin vain oman perheeni asioita jatkuvasti päässäni. Minusta muiden huomioiminen on ihan asenteesta ja käytännön teoista kiinni. Eikä ole katkeraa jos ihmettelee sellaisia, jotka näkevät koko ajan vain itsensä ja oman perheensä, se on vaan ikävä fakta. Minulla ja ystävilläni on vastavuoroisuutta ja aikaa pitää yhteyttä, ei se ole siitä kiinni onko lapsia vai ei. Elämä on nyt ja on tärkeää pitää yhteyksiä myös oman ydinperheen ulkopuolelle eikä ajatella sellaista sitten kun- elämää, että sitten ehdin pitää taas yhteyttä muihin kun omat lapset lähes aikuisia. Joskus se voi olla sitten jo liian myöhäistä...

Itse priorisoin aika monta asiaa puhelimen tuijottamisen edelle. Eli useinkaan en katso puhelinta kuin 2-4 kertaa päivässä ja usein puhelin äänettömällä esim. jos meillä vieraita.



Näin ollen voi olla ihan hyvin, että luen aamupäivällä tulleen tekstarin vasta nukkumaan mennessä. Ja näin vastaaminenkin luonnollisesti venyy.