Laitatteko kotona myös "inhokkiruokia"?

Meillä vähän inhokkeja, mutta maksapihvejä ei syö kukaan muu kuin mies. Eli kun teen hänelle maksapihvejä niin samalla teen muille jotain muuta.

sellaisia ruokia, joista en itse pidä, ihan vain monipuolisuuden vuoksi, ja että lapset oppisivat syömään kaikkea.

Ja muitakaan en kuuntele, lähes kaikki on aina jonkun mielestä ei-niin-hyvää. Pakko meillä on kuitenkin sitä syödä jokaisen.

Tietysti joskus saattaa käydä niin, että vaikkapa lasten isä ja minä syömme makkaraa, kun lapsille on jotain muuta, vaikkapa sitten tähteitä.

Sitten varmaan jos joku ihan oksentaisi, saattaisin valita, että sitä ruokaa on vain sellaisena päivänä, että sille yhdelle on jäänyt sopivasti edelliseltä päivältä. Mutta kun tosiaan lapset ja isänsä valittavat vähän kaikesta, niin en mä nyt niille pelkkiä hampurilaisia ala valmistaa.

Meillä kaikkein nirsoin olen minä.

En voi sietää kalaa, mutta teen kalaruokia kun muu perhe tykkää. Itselleni otan yleensä silloin eilisen tähteitä,joskus maistan kalaa.



Teen myös kaalilaatikkoa ja kaalikääryleitä, vaikka en niistä itse kauheasti välitä. Muu perhe kuitenkin tykkää.

Ollaan luisuttu yhä enemmän siihen, että tehdään semmoisia ruokia, mistä tykkäämme. Pääruoat ainakin... Lisäkevihannekset tosin eivät aina ole lasten mieleen, mutta niitä ei ole pakko syödä isoa määrää, mutta pitää maistaa edes lusikallinen. Mieheni inhoaa yhtä lasten ja itseni herkkuruoista, joten sinä päivänä hän syö jotain muuta. Mietin vaan, et onko se normaalia, että muotoilemme perheen ruokalistan makujemme mukaan, eli yritän aina tehdä mahdollisimman herkullista ja perheellemme mieleistä ruokaa (joka ei toki poissulje sitä, etteikö se olisi myös terveellistä ja vaihtelevaa), joten siis ihan selkeät inhokki(pää)ruoat ovat meiltä jääneet pois ruokalistalta.

Meidän kahden hengen aikuistaloudessamme mulla ja miehelläni on täysin erilainen maku ruoan suhteen. Miehen herkkua on "wt-einesruoka", jolla äitinsä on hänet kasvattanut. Pizza, kalapuikot, nugetit, pinaattikeitto, ranskalaiset, fajitat, makkara... Itse en syö noista mitään, ja olen lisäksi kasvissyöjä. Mieheni ei syö mitään kasviksia (paitsi uppopaistettua perunaa ja pinaattia keitossa).



No, omapa on terveytensä ja ruokavalionsa. Meillä syödään siis aina inhokki- ja suosikkiruokaa yhtä aikaa. ;)

oliivit, sienet, joku kastike jne. Teen niitä. ja mies voi sitten ronkkia niitä pois ruuasta tai jättää kastikkeen kastikekulhoon.



Mutta sipulia en käytä, koska siitä meillä ei tykkää kummatkaan vanhemmat ollenkaan, niin ei ole jaksettu lapsillekaan opettaa.



Lisäksi teen ruuaksi joskus ruokia joita mieheni ei miellä ruuaksi, kuten kaurapuuro, riisipuuro, munakas. Mies syö silloin yleensä aina leipäillallisen koska ei perusta noista ruuista.

olen sanonut lapsille, että tässä perheessä on jo tarpeeksi oksennettu ruokapöydässä, heidän ei enää tarvitse.



Herkkuruuan valmistaninen on yhtä helppoa kuin inhokkiruuankin teko, joten miksi en tekisi hyvää ja syötävää ruokaa inhokin sijaan?

Se joka ei haluu syödä, ottaa kaapista tai laistaa sen osan mistä ei pidä.

eli sellaisia ruokia, joista joku meistä kolmesta sitten tykkää vähemmän. Lisäksi joitakin ruokia, joista ei välttämättä kukaan hulluna välitä mutta, joita on mielestäni hyvä oppia syömään.



Jos lapsella on joku suurinhokki pyrin varaamaan hänelle jotakin muuta lisäksi kun sitä syödään. Kaikkea pitää kuitenkin maistaa ainakin pikkuisen. Syömme monipuolista kala-kasvisruokaa.

syö pikkuisen



Toinen lapsi ei pidä mistään kaaliruuista

Syö pikkuisen



MIes ei pidä maksasta

En tee sitä



Minä en pidä uunipuuroista

Jätän syömättä