Tehtiin liikaa lapsia ja nyt en jaksa :'( Taivas muuttui helvetiksi muutamassa

mutta etsi nyt edes se neuvolan numero ja soita ja pyydä apua. Sitä tarvitsette ja sitä sitten kyllä saattekin, mutta sun tarvii pyytää sitä.

Toivotaan että keskimmäisen uhma menee ohi nopeasti ja kuopuskin kasvaa ja pärjää aikanaan refluksinsa kanssa paremmin. Te saatte aikaa sopeutua esikoisen tilanteeseen ja toivotan että miehen työkuvioihinkin löytyy ratkaisu.



Hae apua omaan jaksamiseesi nyt, ennen kuin tilanne enempää kärjistyy. Perhetyöt yms on just teidänkaltaisillenne tarkoitettu.

soita miehellesi? sanot ettet jaksa,et vaan jaksa ja tarvitset apua? ja jos hän ei ymmärrä sanot että seuraavaksi soitat neuvolasta apua ja tee niin? voimia!

jos matka ei ole este. Olen tosissani. Eikä maksaisi sinulle mitään.

teillä ole mitään kontaktia perhetyöhön, kotisairaanhoitoon esikoisen kautta?



Nyt soitat kunnan päivystävälle sosiaalityöntekijälle ja sanot että te tarvitsette apua, heti. Sanot suoraan että päivääkään et jaksa enää ilman apuvoimia.



Pelkästään unen puute voi viedä ihmiseltä kaikki voimat, saatika kaikki muu jonka kanssa joudut taistelemaan.

vaan soittoa neuvolaan että saatte kotiapua, mahd. lastenhoitajan jotain kautta (kysy seurakunnalta), kenties tukiperheen kerran kuukaudessa. Voimia! Kuulostaa rankalta tilanteelta mutta asioilla on taipumus järjestyä.

Oliko kenelläkään lapsista päivähoitopaikkaa? Sekin voisi nyt auttaa, vaikka puolipäiväisenä, ja esikoiselle avustaja.

Missä päin asut? Ehkä tätäkin kautta löytyy muutama auttava käsipari johonkin saumaan. Laita vaikka email-osoitteesi.

Usko minua: kaikki asiat vielä kääntyy parhain päin. Juuri tässä hetkessä et sitä ehkä usko, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että vaikeudet ovat voitettavissa.



Tärkeintä on nyt hakea apua. Saatte todennäköisesti perheapua. Sitä voi hakea vaikka kirkon diakoniatyöstä jos et halua sosiaalitoimen kanssa tekemisiin. Sinun itsesi pitäisi käydä lääkärissä univaikeuksien vuoksi.



Ota hetki kerrallaan älä jää yksin, hae apua!

Ei me saatu esikoisen halvaantumisen jälkeen mitään käytännön apua, muutama keskustelikerta, joista en kokenut hyötyä.



Onpa ihania ihmisiä kun tarjoututneet avuksi, nöyrin kiitos, mutta emme asu pk-seudulla eikä mieheni varmaan muutenkaan suostuisi ottamaan yhteyttä tuntemattomiin, on niin varovainen :/



ap

että soitat heti neuvolaasi ja sanot nauhalle jos ei vastaa täti että soittaa sinulle heti.



Mutta tuskimpa soitat.



Minä en käsitä teidän parisuhdetta jos sinä olet niin kuitti että pohdit itsemurhaa ja mies ei tahdo ulkopuolista apua. Tarttee varmaan vaan välittää sinusta niin että pyydätte apua.



Ja se lähtee neuvolasta. Saatte kotiin hoitajaa. Sairaalassakin olisi ihminen sosiaalityöntekijä jonka kanssa teidän kuuluisi puhua, hänen työ on kertoa mitä tukia ja apua saatte lapsenne vammaan.



Sen yhden uhmaan on omat oppinsa ja hänelle jotain tekemistä kodin ulkopuolella varmaan olisi hyvä järjestää ja sosiaalityö voi auttaa tässä! He myös tukee rahallisesti lapsen harrastustoiminnassa.



Älä jää rannalle ruikuttamaan, ainakaan jos et sitten tee jotain asialle.



Nim. Itsekin kovaa elämää kokenut.

Ei me saatu esikoisen halvaantumisen jälkeen mitään käytännön apua, muutama keskustelikerta, joista en kokenut hyötyä.

Onpa ihania ihmisiä kun tarjoututneet avuksi, nöyrin kiitos, mutta emme asu pk-seudulla eikä mieheni varmaan muutenkaan suostuisi ottamaan yhteyttä tuntemattomiin, on niin varovainen :/

ap

ettei suostuta ottamaan ja hakemaan apua! Tyypillinen suomalainen mies, ja sen tietää sitten lehtiotsikoista mitä siitä seuraa.

Mies tietenkin häpeää tilannetta eikä haluaisi kenenkään tietävän että hän on epäonnistunut tehtävässään elättää perhe ja menestyä.

Olet jo väsynyt. Hanki kiireesti apua, ennen kuin olet niin uupunut ettet enää jaksa tehdä sitä!

tilanteessa täytyisi priorisoida asioita: onko konkurssin partaalla keikkuvan firman pelastaminen nyt välttämätöntä??? Teillä on nyt perheessä halvaantunut lapsi ja äiti, joka ei kohta enää vaan jaksa hoitaa perhettä...



Se firma on vaan firma, menee ehkä konkkaan anyway, vaikka mies siellä kuinka raataisi. Eikö kannattaisi mieluummin pelastaa perhe?



Ja tosiaan, apua pitää hakea kun tilanne sitä vaatii: sekä taloudellista että käytännön apua esim. halvaantuneen lapsen hoitoon! Sitä varten elämme ihmiset laumana, yhteisönä, yhdessä... ja yhteiskunnaksi sitä kutsutaan! (Suku on hyvä lauma myös, mutta jollei teillä sitä ole tai jos niitä ei kiinnosta, niin silloin pitää se apu saada muualta)

Tää on vaan elämänvaihe, joka menee ohi! Nyt sun täytyy hakea ulkopuolista apua. Perhetyöntekijät ovat taitavia lasten kanssa. Jos vieraampia saat avuksi, niin laita vaikka siivoamaan. Puhu ongelmista ääneen.



t. refluksisen lapsen äiti

Ilmeisesti sairaalassa käytte koska esikoinen halvaantunut? Saatko Kelasta hoitorahaa?

Haet apua, ekaksi mullekin tuli mieleen neuvola. Kerrot rehelliseti tai jopa vähän liioittelet tilannetta niin saat apua. Oikeasti ei tuollaista pitkään kestä, ja taidat olla jo murtumassa henkisesti ja fyysisesti.

Ei ihmisen tarvitse kestää kaikkea ja tehdä kaikkea itse, ei ihmistä ole luotu pärjäämään yksin. Käytännössä taidat pyörittää perhettä miltei yksin ja mies pyörittää yritystä?

Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja neuvolaan yhteys. Jos mies ei voi juurikaan osallistua, niin hänelle ei myöskään kuulu se, mistä apua haet, vaan sinun on haettava ja välittömästi!

Halaus, kyllä asiat siitä vielä järjestyvät!

Et kertonut, minkä ikäisistä lapsista on kyse. Keskimmäiselle voit hakea hoitopaikkaa, niin päiväsi helpottuisivat. Mutta hui, eihän semmoinen sovi, mitä ne av-mammatkin sanoisivat jos lapsi on hoidossa ja äiti kotona.



Halvaantuneen lapsen hoitoon tulette taatusti tarvitsemaan vielä paljon apua, eikä se todellakaan mene niin, että vaan vähän keskustellaan.

Oikeasti halvaantuneiden perheille on tarjolla ties mitä sopeutumiskurssia ym.

Kelasta saatais hoitorahaa, mut en oo saanu sitä edes haettua. Laitan ruuan ja hoidan lapset, siivoan välttämättömimmän. Haahuilen zombina ja muuhun en nyt vaan kykene. ap

Mitäpä jos kirjoittaisit kuten tänne tilanteestasi. Kenelle sen sitten lähetät, pätä itse. Se voi olla avunpyyntö, jos et pysty soittamaan. Mutt toimi. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Yleensä on muotoa etunimi.sukunimi@ sairaalannimi.fi

Halvaus ja konkurssiuhka eivät välttämättä. Kehottaisin kyllä hakemaan apua neuvolasta. Neuvolan velvollisuus on auttaa teitä eteenpäin. Joka kunnassa on jonkinlaista perhetyötä ja seurakuntien diakoniatyö auttaa. On vain nöyrryttävä pyytämään apua. Surullista, että miehesi ei tajua asiaa.

Hassu näkökulma. Jos perheen ainoalta elättäjältä menee työpaikka alta niin ei se perheen tilannetta paranna. Pitkä karenssi jonka aikana ei edes tukiaisia ja sitten jos työttömyyspäivärahasta pitää maksaa lainoja pois...



Voimia teille! Näytä miehellesi tämä ketju ja koita saada ymmärtämään, että tarvitsette nyt apua. Sinun pitää saada nukkua ensin ja sitten etsitte kaiken tuen viranomaisilta ja järjestöiltä. Halaus!!!