Mitä mieltä jos elettäisiin niin kuin ennen vanhaan?

Mutta uitenkin nykyajan mukavuuksin, laittein ja kodinkonein? Vai kuten oikeasti ennen? Silloinhan elämä on rankkaa raatamsita ja lapset meni siinä sivussa parhaansa mukaan, heti töitä tehden kunhan kynnelle kykeni.

sopisi vain sellaisille joilla ei ole mitään uraunelmia tai halua kehittyä työelämässä. Ei ne lapset ole lapsia kuin hetken, mitä sitten? Naisille olisi tarjolla lähinnä hanttihommia lyhyellä koulutuksella tai työttömyyttä, kun työkokemusta ei olisi.



Kyllä naisillakin on annettavaa työelämälle ja talouselämälle, tieteelle ja kulttuurille. Ei ole enää paluuta tuollaiseen yhteiskuntaan, ellei jokin sota tai muu katastrofi tätä nykyistä tuhoa.

Mies painaa tehtaassa 6-päiväistä viikkoa. Kotona vaimo ja 4 lasta, viides tulossa. Asuntona 45 vuokrattua neliötä vetoisassa puutalossa, kaivo ja huussi pihan perällä. Elämä tosiaankin olisi "jotenkin rennompaa".



Mistä ihmeestä syntyvät nämä täysin valheelliset kuvat menneen maailman ihanuudesta?

Suomen historiassa on ollut aikajakso, jolloin merkittävä osa naisista on ollut kotirouvina vain hoitamassa lapsia? Voin kertoa, tuota haikailemaasi aikaa ei ole ollut olemassa kuin harvoille yläluokkaisille.



Ennen vanhaan äidit hoitivat siinä samalla raskaat maatilan työt, liuta lapsia kulki siinä sivussa ja isommat hoisivat pienemmät miten jaksoivat. Ja osallistuneet myös niihin töihin heti kun ovat kynnelle kyenneet.



Oma äitini muistelee lapsuudestaan kuinka huitelivat pitkin metsiä, joella ja navetan ylisillä keskenään lapsiporukalla. Kantaneensa pikkutyttönä vettä kaivosta, halkoja ja suurta ämpäriä poimimiaan marjoja metsästä. Sitä lapsityövoimaa näet. Ei suurperheen maatilan emännällä ollut aikaa pitää koko katrasta somasti kädestä kiinni. Tärkeää on ollut selviytyä hengissä.



Eikä se hengissä selviytyminenkään ihan itsestäänselvää ole ollut: Äitini on oman äitinsä sairastuttua joutunut ottamaan aikuisen roolin alle 10-vuotiaana ja käynyt sanomassa jäähyväiset äidilleen. Onneksi äiti selvisi, ja lapsuus sai jatkua.



Mutta arvaapa haikaileeko äitini takaisin entisiä aikoja? Vaikka hän lapsuuttaan pitää ihan onnellisena, kyllä hän ennen kaikkea halusi meille vähän kevyemmän lapsuuden ja varmasti ollut onnellinen niistä mahdollisuuksista, joita nykyaika toi hänelle omassa äitiydessään.

Naiset olisivat kotona hoitamassa lapsia ja miehet kävisivät töissä. Lapset saisivat olla rauhassa kotona eikä raahautua oravanpyörän mukana päiväkoteihin. Ei tarvitisi työnantajien pitää hedelmällisessä iässä olevia uhkana äityslomalle jäämisestä. Elämä olisi jotenkin rennompaa.

maalla se elämä ei ihan niin rentoa ollutkaan :)

että miehet saivat ihan rauhassa olla uskottomia ja pitää sivusuhdetta. Naisen oli hyväksyttävä kaikki sellainen paska hammasta purren ja pitää koti ja kulissit kunnossa. Minnepä pystyit lähtemään, kun omaa rahaa oli tasan nolla markkaa...



Aika moni vanhempi, "uransa" kotirouvana tehnyt nainen on mulle tätä myöhemmin katkerana valittanut ( sopivassa humalatilassa tullut avauduttua ).

Naiset olisivat kotona hoitamassa lapsia ja miehet kävisivät töissä. Lapset saisivat olla rauhassa kotona eikä raahautua oravanpyörän mukana päiväkoteihin. Ei tarvitisi työnantajien pitää hedelmällisessä iässä olevia uhkana äityslomalle jäämisestä. Elämä olisi jotenkin rennompaa.

ja sitäkin vain pari kymmentä vuotta ennen ensimmäistä maailmasotaa. Silloin sitten sosiologit keksivätkin, että hei, maailma muuttuu ja modernisoituu, ja koska se silloinen muutos heidän omassa yhteiskuntaluokassaan oli heille niin tärkeä, he kirjoittivat kirjansa ihan kuin se olisi koskenut kaikkia ja ihan kuin maailma olisi kaikki aikaisemmat vuosituhannet ollut samanlainen kuin ne pari viimeistä vuosikymmentä.

Kyseessä oli tietysti niin sanottu hyväntahtoisen naivi vale: he eivät pitäneet totuutta niin tärkeänä kuin sitä havaitsemaansa muutosta omasssa ympäristössään. Sääli vaan, että juuri siitä on seurannut satavuotinen harhakuva siitä, "milllainen maailma oli ennen".

Ja kannattaa unelmoida, sellaisesta elämästä mistä itse tykkää. Kaikki asiat otetaan täällä ja tosi elämässä niin vakavasti ja hyökätään sanalliseen taistoon heti kun siihen on pienikin mahdollisuus. Rentoutta, mielikuvitusta ja suvaitsevuutta elämään. Ei aina tarvitse lytätä. Mielipiteen voi ja täytyy sanoa, mutta kannattaa aina miettiä miten asian esittää... Ja mun mielipide on se, että mielelläni olisin kotiäiti:).

Suurin osa ihmisistä eli köyhästi. Siinä pienessä asunnossa hoidettiin laumaa lapsia, kaikki pestiin käsin, kasvit piti viljellä itse (jos mahdollista) ja pihan perällä oli possu kasvatettavana ja pari kanaa. Elämä oli "nyhjää tyhjästä" -haasteita täynnä. Ne naiset raatoi ihan tosissaan. Esimerkiksi oma isoäitini oli "kotirouva", mutta se tarkoitti kuutta lasta ja jatkuvaa ompelua, neulomista, parin eläimen pitämistä, perunapeltoa jne. Ei tosiaankaan koneet tehnyt mitään eikä kaupasta haettu leipää. Rankkaa se oli, vaikka saikin olla kotona. Helpotti vasta vanhempana 70-luvulla, kun lapset oli aikuisia ja elintaso nousi, joten sai mm. pyykkikoneen. Toinen isoäiti hoiti lehmiä ja kotia. Lehmät lypsettiin vielä 50-luvulla käsin ja aamulla lähdettiin navettaan kuudelta. Omasta maasta piti repiä kaikki elanto, joten kesäkaudella saivat lapsetkin olla nyppimässä porkkanaviljelystä, kerätä marjoja, nyppiä sokerijuurikasta ja nostaa syksyllä talven perunat.



Taudit vaivasi ja ihmisiä kuoli sellaisiin tauteihin, joihin nykyään napataan lääkekuuri.

kuritus oli täysin sallittua. Raiskaus avioliitossa oli sallittu, pedofiliaa "ei ollut" ts. siitä ei saanut puhua.



Mies päätti kaikesta, myös lapsiin liittyvästä. Jos mies päätti esim. erottaa äidin lapsistaan, siihen ei ollut äidillä mitään sanomista (esim. Tyko Sallinen teki näin lapsilleen).



Ihme että miehet ovat suostuneet luopumaan näistä kaikista etuoikeuksista...

elämässä oli! Petti tai ei miehet, niin ei tarvinnut pelätä, että mies jättää ja lapset menettää isänsä. Mä en ole koskaan pelännyt tuota aiemmin, mutta viime aikoina on istunut pelko perseeseen. Meidän parisuhde on ihan kuollut ja ollaan umpiväsyneitä nykyään. Pelkään, että mies lähtee ja mulla on kauhea hätä lasten puolesta. En tiedä, mistä tää pelko on tullut, kun mitään syytä ei ole. Ahdistaa suorastaan.

Tietysti nainen oli nykyiseen verrattuna turvaton, mutta ainakin omassa suvussa on miehet olleet turvallisesti tossun alla. Esimerkiksi isoisä toi nöyrästi mummulle tilinsä ja mummu antoi sitten "tupakkarahaa" tarpeen mukaan takaisin.

kuritus oli täysin sallittua. Raiskaus avioliitossa oli sallittu, pedofiliaa "ei ollut" ts. siitä ei saanut puhua.

Mies päätti kaikesta, myös lapsiin liittyvästä. Jos mies päätti esim. erottaa äidin lapsistaan, siihen ei ollut äidillä mitään sanomista (esim. Tyko Sallinen teki näin lapsilleen).

Ihme että miehet ovat suostuneet luopumaan näistä kaikista etuoikeuksista...

elämässä oli! Petti tai ei miehet, niin ei tarvinnut pelätä, että mies jättää ja lapset menettää isänsä. Mä en ole koskaan pelännyt tuota aiemmin, mutta viime aikoina on istunut pelko perseeseen. Meidän parisuhde on ihan kuollut ja ollaan umpiväsyneitä nykyään. Pelkään, että mies lähtee ja mulla on kauhea hätä lasten puolesta. En tiedä, mistä tää pelko on tullut, kun mitään syytä ei ole. Ahdistaa suorastaan.

Luepas vähän kirjoja. Jos mies halusi vaimosta eroon, hän esimerkiksi pyysi niminmieheltä vaimolle hullun paperit ja avot, muija Seilin saarella lopun ikänsä ja mies nai uuden nuoren vaimon. Lapset sukulaisille. Ihan samanlaista se on ennenkin ollut. Ainoa syy mennä naimisiin oli perintö omille lapsille, oikeataan omille pojille. Ja jos perittävää ei ollut, aivan sama.

Alkoholistikin päätellen siitä, että kuoli alkoholimyrkytykseen? Mulla on jäänyt mielikuva, että kysymys oli henkisesti sairaasta ihmisestä, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsista. Tottakai joku voi väittää, että Sallinen mustamaalasi rouvansa. Miksei toisaalta tuo voi olla totuuskin? Olihan niitä hulluja naisia jo silloin ja vaikea uskoa, että esimerkiksi vauva olisi lähetetty pois, jos äiti olisi kunnossa.

Mies päätti kaikesta, myös lapsiin liittyvästä. Jos mies päätti esim. erottaa äidin lapsistaan, siihen ei ollut äidillä mitään sanomista (esim. Tyko Sallinen teki näin lapsilleen).

Joku kai tosiaan kuvittelee, että entisaikojen elämä oikeasti oli Suomisen perhettä ja kartanoromantiikkaa.

Ei niitä eroja juurikaan haettu. Joissain erikoistilanteissa saattoi noin käydä kuin kuvaat, mutta pääsääntöisesti perheen kanssa oltiin, kun niin oli päätetty. Piste. Oikeasti avioero oli todellinen harvinaisuus kuten sekin, että vaimo toimitettaisiin hullujenhuoneelle. Suurin osa aviopareista kitkutti siinä elämässään päivästä päivään.

Luepas vähän kirjoja. Jos mies halusi vaimosta eroon, hän esimerkiksi pyysi niminmieheltä vaimolle hullun paperit ja avot, muija Seilin saarella lopun ikänsä ja mies nai uuden nuoren vaimon. Lapset sukulaisille. Ihan samanlaista se on ennenkin ollut. Ainoa syy mennä naimisiin oli perintö omille lapsille, oikeataan omille pojille. Ja jos perittävää ei ollut, aivan sama.

kun menetti lapsensa. Se nyt on ainakin selvää, että Tyko itse oli sekopää eikä osannut lasten henkisiä tarpeita tyydyttää. Ainakin toinen tytöistä oli pitkään mielisairaalassa ja molemmat kuolivat nuorina, toinen varmasti oman käden kautta. Tuskin se kontakti äitiin olisi ainakaan pahempaa jälkeä aikaansaanut.

Totta on että tuohon aikaan oli kunnon miehiä, mutta jos mies ei ollut kunnon mies, naisen osa oli todella huono koska miehellä oli kaikki valta.

Alkoholistikin päätellen siitä, että kuoli alkoholimyrkytykseen? Mulla on jäänyt mielikuva, että kysymys oli henkisesti sairaasta ihmisestä, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsista. Tottakai joku voi väittää, että Sallinen mustamaalasi rouvansa. Miksei toisaalta tuo voi olla totuuskin? Olihan niitä hulluja naisia jo silloin ja vaikea uskoa, että esimerkiksi vauva olisi lähetetty pois, jos äiti olisi kunnossa.

Mies päätti kaikesta, myös lapsiin liittyvästä. Jos mies päätti esim. erottaa äidin lapsistaan, siihen ei ollut äidillä mitään sanomista (esim. Tyko Sallinen teki näin lapsilleen).

orpolapsia oli paljon. Koko- tai puoliorpoja, äidit kuolivat synnytyksiin ja miehet onnettomuuksiin ja sairauksiin joista nykyään olisi selvitty. Köyhän myös hylkäsivät ylimääräisiä lapsiaan, lapsia myytiin huutolaisiksi. Jos perheessä oli keuhkotautia, terveet lapset otettiin huostaan, jotta eivät sairastuisi eivätkä välttämättä enää tavanneet vanhempiaan.

Köyhien lapset myös lähtivät piioiksi ja rengeiksi jo esiteineinä ja asuivat erossa perheistään toisten nurkissa palkollisina. Rikkaiden lapset saatettiin lähettää vaikka Sveitsiin sisäoppilaitokseen. oli myös todella paljon sellaisia avioeroja, jossa puolisot eivät virallisesti eronneet, mutta asuivat eri kaupungeissa, tämä siis hienoston parissa. Viettihän se Edelfeltkin vapaata taiteilijaelämää Pariisissa Virginien kanssa, vaikka oli vaimo Suomessa.

Oi sitä auvoa! Mutta tosiaan avioeroja ei ollut ja se lienee siis erittäin tärkeä peruste sille että kaikki oli paremmin ennen. Ei muuten ollut.

Ei niitä eroja juurikaan haettu. Joissain erikoistilanteissa saattoi noin käydä kuin kuvaat, mutta pääsääntöisesti perheen kanssa oltiin, kun niin oli päätetty. Piste. Oikeasti avioero oli todellinen harvinaisuus kuten sekin, että vaimo toimitettaisiin hullujenhuoneelle. Suurin osa aviopareista kitkutti siinä elämässään päivästä päivään.

Luepas vähän kirjoja. Jos mies halusi vaimosta eroon, hän esimerkiksi pyysi niminmieheltä vaimolle hullun paperit ja avot, muija Seilin saarella lopun ikänsä ja mies nai uuden nuoren vaimon. Lapset sukulaisille. Ihan samanlaista se on ennenkin ollut. Ainoa syy mennä naimisiin oli perintö omille lapsille, oikeataan omille pojille. Ja jos perittävää ei ollut, aivan sama.

että miehet saivat ihan rauhassa olla uskottomia ja pitää sivusuhdetta. Naisen oli hyväksyttävä kaikki sellainen paska hammasta purren ja pitää koti ja kulissit kunnossa. Minnepä pystyit lähtemään, kun omaa rahaa oli tasan nolla markkaa...

Aika moni vanhempi, "uransa" kotirouvana tehnyt nainen on mulle tätä myöhemmin katkerana valittanut ( sopivassa humalatilassa tullut avauduttua ).

eli ei teknologian ja asumisolojen puolesta olisi siirtymässä taaksepäin.

Mutta VAIKKA todella otettaisiin sellainen sovinistis-takapajuinen, mutta muuten moderni mennyt aika, niin ei se kyllä RENTOA olisi.

Nainen olisi parisuhteessa ja muutenkin elämässä täysin miesten varassa. Ensin isänsä, sitten veljiensä tai aviomiehensä.

Miten kävisi niille, jotka eivät löydä miestä? Veljet elättäisivät? Entä jos ei ole veljiä?

Entä miten kävisi leskille ja niille, joiden mies "vaihtaa nuorempaan"?

Ap, eiköhän se OIKEASTI ole parempi, että kukin aikuinen vastaa itsestään, hommaa koulutuksen ja työuran. Niin saa olla vapaa tekemään omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Oman työuran luominen ei ole edes ristiriidassa pienten lasten kotihoidon kanssa - muutaman vuoden kotonaolon voi jakaa miehensä kanssa ja sen perään ehtii hyvin luoda uraakin vielä kolme vuosikymmentä ennen eläkkeelle jäämistä.

Tämä on juuri sitä feministien hapatusta, halutaan että miehet tekis kaikki työt sillä aikaa kun naiset vetäisi lonkkaa kotona! Juuri kun on päästy tasa-arvoiseen maailmaan jossa naisten pitää tehdä edes jotain leipänsä eteen!