Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjäätte ilman tukiverkostoa?
06.02.2013 |
Siinäpä tuo kysymys olikin, joten nyt kaikki neuvot kehiin jos vaikka jokin auttaisi siihen etten väsähdä ihan tyystin.
Alan nimittäin olla aika yliväsynyt.. Vanhin tenava, 2 vee, on tällä hetkellä pahassa flunssassa ja yskässä, jota on jatkunut jo tovin. Lisäksi talossamme on 4 kuukauden ikäinen vauva. Ei siis toiveita yöunista. Olen kotona lasten kanssa, mies päivät töissä ja usein iltaisinkin riennoissaan. Mitään tukiverkostoa ei ole, eikä täällä kotona ole koskaan kukaan ollut apunani. Nyt tuntuu, että tartteisin. Ei vaan ole ketään, jota pyytää edes päivällä seuraksi.
Eikä mies tietenkään ymmärrä miten kovilla olen. Kertoi juuri sairasteluista ja väsymyksestä äidilleen puhelimessa, mutta eipä häntä juuri kiinnostanut - sanoi vaan että nehän menee ohi parissa päivässä. Kun totesin, että olisi ollut kiva, jos anoppi olisi edes kysynyt tarvitaanko täällä apua, olen miehen mielestä katkeroitunut omaan elämääni ja että pärjäähän ne muutkin.
Voi apua, mä olen niin väsynyt, rikki ja surullinen. Ja aivan yksin.
Kommentit (4)
Hoitaja kävi vaikeimpina aikoina kerran viikossa hoitamassa isompaa parin tunnin ajan. Se auttoi, lähinnä tietysti henkisesti, kun sai ihan hetken ajan hengähtää.
Ja kerran vanhempani tulivat yhdeksi yöksi (useiden satojen kilometrien päästä) ja me pääsimme hotelliin nukkumaan (nuorempi oli silloin n. 5kk eikä nukkunut kuin pikku pätkiä refluksin vuoksi). Sekin oli tärkeä levähdystauko.
Aika auttaa, päivä kerrallaan! Kesällä on taas jo paljon helpompaa, kun voi olla enemmän ulkona, eikä tarvitse puljata vaatteiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi miniloma varsinkin on ihana ajatus! :)
Perhekerhoista, asukaspuistosta ja harrastuksista. Vuorottelemalla vapaailloista ja hankkimalla maksullisen hoitajan pariksi tunniksi viikossa, nukkumalla viikonloppuisin vuorotellen pitkään. Käyttämällä siivoojaa ja pistämällä isomman pariksi tunniksi kerhoon pari kertaa viikossa.
Mutta käytämme kaikki liikenevät resurssit tukiverkoksemme, kun esim. isovanhempia yms. ei ole. Esimerkiksi vien lapset kerran viikossa lapsiparkkiin pariksi tunniksi, että saan käydä vaikka kahvilla rauhassa tai vähän hengähtää.
Käytän paljon MLL:n lastenvahtia. Olen bongannut pihalta pari mummoa, joille väitän, että meidän Irma-Eerikki niin tykkää susta ja yksi on jo mennyt ansaankin ja ruvennut vähän niinkuin tukimummoksi meille.
Kun en saa kunnon lepohetkiä, otan minilomia eli hengittelen ja rentoudun muutaman minuutin kerrallaan.
Sillain sitä pärjää aina päivän kerrallaan ja sitten onkin taas jo viikko mennyt ja kuukausi. Ja joka päivä niistä tulee vähän isompia ja helpottaa.