Lue keskustelun säännöt.
Kylläpäs tunsin olevani eilen taas huono äiti
06.02.2013 |
Tapasin pitkästä aikaa lapsen luokkakaverin äidin eräässä tapahtumassa.
Ehdin heitä sanoa, kun se hänen lapsensa kehuminen alkoi ja kysely, että miksi minun lapset ei osallistu siihen ja tähän ja tuohon. Ja kuinka hänen lapsi on sitä ja tätä ja tuota ja kesät juoksee ja urheilee ja on niin aktiivinen ja aika ei meinaa riittää kun on niin harrastuksia ja voittaa kaikki kisat ja on niin sitä ja tätä.
Ja tiedän, että aihe vapaan tyyliin saan heti toisessa ja kolmannessa ketjussa vastauksen, että mun luuseripaskawt-kakarat onkin ihan huonoja ja minä paska äiti.
Mutta siitä huolimatta joskus ihmettelen, että mikä ihmeen tarve joillain on vaahdota koko ajan oman lapsen mahtavuudesta ja paremmuudesta ja kympin numeroista ja urheilutuloksista yms. Joskus olis ihan kiva kun näkee jotain mammaa, jos se vaikka sanois, että hei, mitä sulle kuuluu kun ei oo pitkään aikaan nähty.
Kommentit (8)
jälkeen aina niin toivottoman paha mieli.
Tuntui, että rouvan halu ystävyyteen oli vain se, että joka lauseensa alkoi kehumalla lapsiaan ja omaa erinomaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, että tää nainen elää lapsensa kautta omaa elämätöntä lapsuuttaan ja nuoruuttaan
"läsnä" lapsensa elämässä ja haalivat päivät täyteen tekemistä/harrastuksia ja lopulta kyllä uuvuttavat lapsen.
Älä turhaan murehdi. Lapsi aloittaa harrastuksen, jos tai kun hän sitä oikein kovasti haluaa, eikä silloin vanhempiensa paineesta. Omaa kuvaansa tuollaiset vanhemmat kiillottavat, eivätkä tajua/halua tajuta, että tekevät lapsestaan onnettoman.
ihmisen kanssa tekemisissä. Ei nyt olla kyllä törmätykkään vähään aikaan.
Oli ihan mukava ihminen ennen kun kuljetimme lapsia samoissa harrastuksissa heidän ollessaan pieniä.
Mutta kun hänen lapsensa alkoi menestyä urheilussa, muuttui ääni kellossa. On kuulemma nykyään kympin oppilaskin. Todistuksessa kymppejä kuulemma pitkä rivi.
Seisoin siinä vähän tollona ja yritin hädissäni miettiä, että mitä tähän sanoisin. Että ei mulla oikein oo mitään kehumista. Tavallisia lapsia tavallisine numeroineen. Toiseksi,en ymmärrä, miksi lasten numerot toisille kuuluu. Se kai on heidän oma asiansa, miten heidän koulu menee. Ei se mun mielestä mun tutuille kuulu.
En löytänyt mitään kehumista, joten kuuntelin ja totesin vain sitten välillä, että on se hienoa, että ei ne vain meillä kesällä rullasuksilla hiihdä tuntikausia ja käy uimahallissa uimassa kahden kilometrin lenkkejä monta kertaa viikossa. Että wau ja mahtavaa.
Jäi vähän hämmentynyt olo kun lähdin kotiin.
ap
Mutta kun hänen lapsensa alkoi menestyä urheilussa, muuttui ääni kellossa. On kuulemma nykyään kympin oppilaskin. Todistuksessa kymppejä kuulemma
Unohda koko tapaus. Älä jää juttelemaan ja satuttamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta olen ainakin itse ylpeä lapsistani. Ei ne ole edes kympin lapsia ja silti hehkutan!
Kisoissakaan ei voita mutta tykkää harrastuksistaan ja taas kehun!
Valivali sinne sulle vaan, ei jaksa kiinnostaa sun onneton elämäsi tai se ettet lähinnä keksi mitään hyvää lapsistasi..
Ei kaikessa tartte olla paras, mutta eikö nyt voi hehkuttaa jos siihen on syytä? No ei varmaan, buuhuu..
Esim. fb.ssä on minulla tuollainen tuttu:
"meidän mikapetteri oli tänään hiihtämässä ja voitti koko luokan"
"meidän mikapetterillä oli taas yseja ja kymppejä toikkari täynnä, kyllä on äiti ylpeä"
"meidän mikapetteri on niin viisas tietokoneiden kanssa, että siitä tulee ihan nörtti varmaan"
Nauretaan monesti sille miikapetterille, kun oikeasti se ei ole keskivertokakaraa kummempi. Oikeastaan hiukan ylipainoinen ja löysä kakara, mikä on vielä tyhmä kuin saapas.
Toinen pointti on, että kukaan ei jaksa kuunnella kun yksi äiti kailottaa koko ajan sitä miikapetterin ihanuutta, kuinka miikapetteri eilen laski mäkeä ja kuinka miikapetterillä on matikka ysi ja oletteko huomanneet, että miikapetteri joka ilta pelaa jääkiekkoa kun se on niin urheilullinen ja miikapetteri....
Ylpeä saa olla lapsistaan, mutta äidit, joiden elämässä ei ole muuta kuin typerän kakaransa kehuminen, ovat todella naurettavan lapsellisia ja ikävystyttäviä ja niille nauraa naurismaan aidatkin.
"kun MINUN miikapetteri 3 kuun ikäisenä nosti niskaa niin että terveydenhoitajakin sanoi, että onpa vanttera vauva"
Buahahaaaaaaaaaaa:DDDDDDDD
Mutta olen ainakin itse ylpeä lapsistani. Ei ne ole edes kympin lapsia ja silti hehkutan!
Kisoissakaan ei voita mutta tykkää harrastuksistaan ja taas kehun!Valivali sinne sulle vaan, ei jaksa kiinnostaa sun onneton elämäsi tai se ettet lähinnä keksi mitään hyvää lapsistasi..
Ei kaikessa tartte olla paras, mutta eikö nyt voi hehkuttaa jos siihen on syytä? No ei varmaan, buuhuu..
Miksi sinun lastesi pitäisi juosta kaikessa missä hänenkin (kai ainokainen?) juoksee? Sinä saat tehdä lastesi kanssa ihan mitä haluat eikä se tuolle kuulu mitään. Kuulostaa hiukka katkeraltakin, onko hällä siis yksi lapsi?