Mun työkaveri on sellainen äitipuolen rääkkämä, eikä hyvin mene vieläkään

Liki 50-vuotias työkaverini oireilee, kärsii, suorittaa ja sairastaa jatkuvasti.



Hän on tässä vuosien mittaan hieman kertonut lapsuudestaan, kun iskä meni uusiin naimisiin nopeasti jäätyään 3 lapsen kanssa yksin äidin kuoltua äkillisesti.

Ymmmärtäähän sen, että 60-70-luvulla ei paljon yksinhuoltaja-isiä ollut. Isä teki töitä rekkakuskina, ja sisarukset elivät äitipuolen kanssa kotona.

Äitipuoli toi mukanaan omat lapensa ja piti tiukan eron ja selvyyden siinä, ketkä tulevat ensin ja ketkä ovat "vieraiden kakaroita"



Ruuan se laittoi, mutta hintsusti, eli piti ne pienessä nälässä jatkuvasti. Eli periaatteessa oli ruoka kotona, mutta sitä ei ikinä ollut tarpeeksi. Pienestäkin lapsen rikkeestä tai virheestä rangaistiin jättämällä esim iltapala saamatta.Jos myöästyi minuutinkin ruokapöydästä (niinkuin lapsi varmasti voi ilman ajantajua tehdä), oli se merkki äiskälle, että "et siis halua ruokaa, eikö kelpaa".

Lapset tiskasivat itse käyttämänsä lautaset, lasit, ruokaluvälineet, koska äiskä " ei tiskaa vieraiden tiskejä".



Paljon rangaituksia eri virheistä, kasvatuksen nimessä tietysti. Pientä, melkein näkymätöntä kiusaa, joka jäytää koko ajan.



Millainen aikuinen tästä sitten kasvaa?



Kollega yrittää koko ajan "ennustaa" ja suunnitella kaiken. Työelämässä, ja etenkin asiakaspalvelussa se on tietysti mahdotonta. Kuitenkin hän stressaantuu aivan valtavasti, mikäli päivässä tapahtuu jotakin jota hän ei ole voinut ennakoida.

Tietysti oppinut lapsena selviytymään, kun on yrittänyt haistella, että millä tuulella tänään äitipuolen suunnalta tuulee. Äitipuolen tuulen mukaan lapset ns. kävelivät kananmunankuorilla aina.





Hänelle tulee ihmeellisiä hengenahdistuskohtauksia ja kuumeita, kun töissä tulee painetta. Lapsena ainoa hetki, kun äitipuoli hiukan luovutti kiusaamista oli, kun lapset sairasti. Kuume voi nousta ihan psykosomaattisestikin, lapsilla ja näköjään aikuisillakin.



Hän on ikuinen suorittaja, joka ei koskaan pääse eteenpäin, perille eikä ikinä pärjää kuitenkaan.



Ennen töihinlähtöä hän leipoo 20 litran sämpylätaikinan, tulee töihin etuajassa, stressaa ja huokailee ennen avaamista. Töiden jälkeen konttaluutuaa kotona ja alkaa jännittää huomista päivää.



Joskus siitä voi pilkahtaa se persoona, mikä hän voisi olla ilman kiusattua lapsuuttaan. Hän on ilmeisen huumorintajuinen ja olisi voinut varmaan käydä koulujakin, jos olisi saanut mahdollisuuden ja itseluottamusta.



Kaksi veljeään ovat alkoholisteja kivuissaan, toinen joi itsensä kuoliaaksi jo keski-ikäisenä.



Hukattua elämää. Käy sääliksi ja ahdistaa välillä koko työyhteisöä, kun yksi voi niin huonosti.