Ajattelen ihmisistä kauheesti pahaa
Olen huomannut, että mielessäni ajattelen tosi paljon ilkeitä asioita ihmisistä. Siis naapureista, tuttavista ja kavereista, joistakin sukulaisistakin. En kuitenkaan läheisimmistä perheenjäsenistä. Olen ihan mukava ihminen ja tulen toimeen ns. kaikkien kanssa, mutta mielessäni saatan olla vahingoniloinen ja toivoa ikävyyksiä ihmisille. En tietenkään mitenkään kellekään näytä sitä. Nyt oon ruvennut miettimään, että haluaisin eroon tuollaisesta paskamaisuudesta ja ihan oikeasti ajatella ja toivoa hyvää ihmisille. Onko ihmiset vaan tällaisia vai voisiko sitä jotenkin oppia myös sisäisesti kivaksi? Miksi mä oon tälläinen?
Kommentit (24)
alamaissa,väsynyt, masentunut? Mulle tulee tällaisia ajatuksia usein väsyneenä.
mutta se johtuu ihan siitä, että olen niin pettynyt, syrjäytetty, katkera ja kateellinen.
vihaan tätä suomen yhteiskuntaa ihan kauheasti ja mietin välillä mitä kaikkea jäynää voisin tehdä aihettaakseni harmia ja hankaluuksia
heidän kasvattamat "kullannuppunsa".
Elämänenergianne ja aikanne menee tuollaisiin negatiivisiin ajatuksiin. Se ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten suhtaudutte elämään ja muihin ihmisiin noin ylipäätään. Se varmasti vaikuttaa tapaanne olla maailmassa. Koko ajan on "paskamainen" fiilis. Onko siinä mitään järkeä?
Minulla on miehen kautta tuttava, joka koko ajan vertaa itseään muihin. Kun joku tuttavapiiristä hankkii vaikka uuden auton, jotkut tietyt kengät, maalaa makkarin seinät - hänen on heti tehtävä samoin. Ja puhuu aina muista pahaa. On ihan hirveän kateellinen, jos jollain on jotain. Mollaa aina kaikkien muiden hankinnat, tekemiset ja asiat. Ja omahyväinen ilme naamallaan selittää omien hankintojensa ja tekemistensä paremmuutta.
Ratkaisu: keskity omaan elämääsi. Ole onnellinen siitä, mikä elämässäsi on hyvää. Yritä muuttaa se, mihin et ole tyytyväinen. Tai mieti, mikä kompensoi elämässäsi niitä huonoja puolia.
Käytä muiden paheksumiseesi kuluttama energia oman elämäsi parantamiseen! Noilla ajatuksilla vahingoitatte enemmän itseänne ja myrkytätte omaa mieltänne kuin muiden.
Täällä kokoontuvat kaikki pahan ilman linnut.
Tästä tuli vaan mieleen että itse ajattelen ihmisistä kaikkea hyvää, haluan kuitenkin välttyä esim. Hyväksikäytöstä, sinisilmäinen en ole. Niin ollaan erilaisia.
Ihan yksinkertaisesti vaan, aina kun huomaat ajattelevasi ilkeitä ajatuksia, lopetat sen. Välillä voit myös ihan tietoisesti yrittää ajatella hyvää, toivoa hyvää toisille, ja olla aidosti pahoillaan toisen epäonnesta.
oletko esim kateellinen? Usein se, että tiedostaa mikä on se ilkeiden ajatusten liikkeellepaneva voima, auttaa.
yhdessä puolitutussa Kirkkonummella asuvassa naisessa. Kaikki asiat on aina muiden vikaa ja muut ihmiset ovat aina väärässä ja tekevät kaiken väärin ja ovat muutenkin ilkeitä.
Taustalla masennusta, kateutta ja varmaan paljon muutakin. Varmasti todella kuluttavaa elämää.
omasta mielestä kateellinen ja oma elämä on ihan kunnossa. On paljon puuhaa ja nautin omasta elämästä. Usein ne pahat ajatukset onkin sellasia vahingoniloisia, kun toisella asiat huonommin. Ja kohde voi olla hankala ihminen, kuten tosi ilkeä työkaveri. Mutta en haluaisi ajatella pahaa edes muista ilkeistä ihmisistä. Monilla olikin hyvä pointti siitä, että tämmöseen kuluu energiaa ja kyllähän sitä nyt mieluummin ajattelisi hyviä ajatuksia kuin pahoja...
ap
on kyseessä jonkinasteinen alemmuudentunne, ja kun mielessään ajattelee muista pahaa, voi muka tuntea itsensä ja oman elämänsä paremmaksi.
Mutta niin kuin joku tuossa edellä jo sanoi, itselleen sillä tekee vahinkoa. Siitä pääsee myös ihan helposti rupeamalla tietoisesti ajattelemaan muista hyvää.
Mulla ei yleisesti ole tuota tilannetta, mutta nyt tosi hankalassa tilanteessa ihmisen kanssa, joka suoraan mulle näyttää kuinka paljon minua halveksii.
Tätä asiaa ei voi selvittää, mutta haluaisin lopettaa asian ajattelemisen ja sen sisäisen haluni näpäyttää häntä.
Minä olen ainoa joka tästä kärsii, joten itseäni haluaisin nyt kehittää niin, etten asiaa enää pohtisi.
Ulkoavaruuden oliokos se sinua niin halveksii?
Mulla ei yleisesti ole tuota tilannetta, mutta nyt tosi hankalassa tilanteessa ihmisen kanssa, joka suoraan mulle näyttää kuinka paljon minua halveksii. Tätä asiaa ei voi selvittää, mutta haluaisin lopettaa asian ajattelemisen ja sen sisäisen haluni näpäyttää häntä. Minä olen ainoa joka tästä kärsii, joten itseäni haluaisin nyt kehittää niin, etten asiaa enää pohtisi.
Ulkoavaruuden oliokos se sinua niin halveksii?
Kyllä sellaisia tilanteita vain on :)
nuo piirteet itsessäsi, hyvä.
Nyt vaan ohjaamaan ajatuksia kauniimpaan suuntaan. Oma olosikin helpottuu.
ja välillä voi olla pakkoajatuksia jotka eivät kuitenkaan tee sinusta pahaa ihmistä, jos et toimi ilkeästi tai puhu muille pahasti. Itselläni on ollut kausia, jolloin jokin tietty kamala asia on toistunut ajatuksissani esim. rakkaasta aviomiehestäni, vaikka koskaan en toivoisi hänelle sellaista. Annan sellaisten ajatusten vain tulla ja mennä, koska loppujen lopuksi ne ovat vain ajatuksia.
niin ei varmasti ole tyypillistä asennotua tuolla tavalla kehenkään.
Hienoa, että olet nuo tunteet tunnistanut. yritä selvittää, mitä on taustalla, koska varmasti jotain on.
oikeasti pahaa tai vanhinkoa mutta tunnen jotenkin "mielihyvää" siitä jos olen jollekkin sanonut vaikka että tosta sun parisuhteesta ei tule mitään ( siis jos siitä ei oikeasti tule, on päihteidenkäyttäjä, narsistisia piirteita jne.) ja silti kaveri ei usko vaikka kuika yrittää saada toista tajuamaan.
Sitten kaveri vinkuu että kun elämä on perseestä. Silloin salaa ajattelen että vielä vaan kun perseemmäksi muuttuu niin tajuaakohan että olin koko ajan oikeassa?
Sitten tunnen jo tyytyväisyyttä siitä miten kaveri kärsii kun on niin tyhmä ettei tajua lähteä, vähän niinkuin että se on ihan oikein sille kun ei usko eikä kuuntele minua.
En tarkoita kuitenkaan että ihmisten pitäisi tehdä niinkuin sanon, ei. Vaan niissä tapauksissa joissa neuvoja on kysytty mutta mitään ei ole onkeen otettu ja kaikki on edelleen perseellään niin kärsiköön sitten. En mä muuta voi kun auttaa. Tosin en haluaisi että kärsivät mutta jollain tasolla on sen ansainnutkin kun ei ymmärrä lähteä, vaikka tukea on monet kerrat saanut.
En tiedä onko tää nyt yhtään sama asia kuin ap:llä mutta haluan ajatella kaikkea hyvää ja toivonkin hyvää mutta toisaalta...
jotka yrittävät esittää muka toivovansa muille hyvää, mutta näkevät todellisuudessa aktiivisesti vaivaa toisten mielen pahoittamiseksi. Näissä syövereissä ne itsetunto-ongelmat ja paha olo piilevät. Ap:han kykenee itsekritiikkiin ja todellisten tuntojensa myöntämiseen, ja haluaa kehittyä. Se on huikeasti paremmin kuin monilla teeskentelijöillä.
Jos ihmisellä on terve itsetunto ja oikeasti hyvä olla, niin ei varmasti ole tyypillistä asennotua tuolla tavalla kehenkään.
Hienoa, että olet nuo tunteet tunnistanut. yritä selvittää, mitä on taustalla, koska varmasti jotain on.
ajattelen usein kuten ap. Mutta johtuu ihan puhtaasti siitä, että koen alemmuutta ja huonommuutta muita kohtaan. En ole tehnyt elämässäni kovin viisaita valintoja (vaikka aikanani luulin ihan oikeasti tekeväni oikein. Oma arvomaailmani on kuitenkin muuttunut viime vuosina niin, etten edes ymmärrä mitä oikein ajattelin nuorena kun tein elämän isoja päätöksiä). Toisaalta moni on saanut jo ihan syntymälahjaksi asioita, joita minä en tule koskaan elämäni aikana saavuttamaan.