Olen niin ihastunut toiseen mieheen että se suorastaan sattuu.

Mutta samalla se kuitenkin tuntuu todella hyvältä. Minä naimisissa ja hän vapaa (ja minua reilusti vanhempi). Tuttuja, sellaisia hyvänpäivän, ollaan oltu kutakuinkin seitsemän vuotta. Nyt sitten viime aikoina olemme tutustuneet paremmin erinnäisten tapahtumien kautta.



Olemme täysin samalla aaltopituudella ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Mielipiteemme, kiinnostuksen kohteemme jne. kohtaavat. Kirjaimellisesti olemme täydentäneet toistemme lauseita. Enkä edes tiennyt, että jonkun kanssa voi jutella noin paljon! Oma mieheni kun on tuppisuu, jolta ei saa kahta sanaa enempää suusta.



Oma avioliittoni on jo pidemmän aikaa mennyt huonosti. Minä olen hiljalleen loitonnut aviomiehestä, joka näkee minussa enemmän vain sen kodinkoneen, joka pitää arjen kasassa. Puheemme ovat enemmänkin perhettä koskevissa asioissa. En ole pitkään aikaan edes jaksanut panostaa koko parisuhteeseen kun mies ei kerran näe mitään ongelmaa siinä, kaikki on mitä parhain päin eikä hän ymmärrä minun kantaani vaikka sen olisin miten ilmaissut. Eroakaan mies ei halua vaikka olen asiasta joskus puhunut.



Enpä olisi uskonut, että olen joskus tässä tilanteessa. Samalla olen niin hämilläni, mitä pitäisi tehdä. Näemme tuon miehen kanssa lähes päivittäin (asuu samassa talossa kuin me) joten häntä on vähän vaikea vältellä.



Saan todellakin vastakaikua tuolta toiselta mieheltä. Sehän se tässä onkin. Olisi edes yksipuolista, asian voisi ehkä unohtaa. Toistaiseksi emme ole tehneet mitään fyysistä. Ajatuksissani olen kyllä pettänyt jo miljoona kertaa...



Kiitos että sain purkautua. Ei ole ketään, jolle tästäkin voisi puhua paitsi tämä palsta.