Onko sinulla elämässä aina joku seuraava etappi mitä odotat innolla?

Ilman etappeja on tylsää.



Odotan myös hiihtolomaa. Ja sitten pääsiäistä, vappua, kesälomaa jne.

Talviloma ja kesän alkaminen Suomessa. Vihaan tämän maan säätä.



Olen masentunut, joten muista etapeista en juuri jaksa innostua.

Olen nyt päättänyt odottaa maaliskuuta, koska tapaan silloin veljeni ja vietämme kahdestaan "kulttuuripäivän" Helsingissä. Lähden lomalle yksin.



Odotan myös toukokuun puoliväliä. Silloin pitäisi olla hellettä kotiterassilla. Otan aurinkorasvapullon, lierihatun ja aurinkolasit ja kuohuviinipullon ulos.

en ole sitku-ihminen. Sitähän voi olla jo kuollut ennen seuraavaa etappia, joten paras ottaa päivä kerrallaan. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää.



En ymmärrä sitä kevätvouhotusta, mitä ihmiset nyt pitävät blogissaan. Että tulisi loma ja olisipa jo pääsiäinen ja blaa blaa. Tämä on parasta kun ei tarvi vielä alkaa pöyhimään kasvimaita ja kukkapenkkejä. Nyt nautitaan kunnon hangista, auringonpaisteesta ja lumileikeistä. Ehtii niihin kevättöihin sitten taas kun räystäät tippuu.

odotan sitä päivää kun kuopuskin on omillaan. Myydään miehen kanssa talo ja lähdetään pois Suomesta (jos voin olla erossa mahd lapsenlapsista)



Yritän silti elää tässä hetkessä, nauttia kevään odotuksesta ja myös siitä puutarhan tonkimisesta:)

Nyt haaveilen ensi kesälle sovitusta matkasta ja odotan innolla, että pääsen tapaamaan tiettyjä ihmisiä parin vuoden tauon jälkeen. Niin paljon on tapahtunut sillä välillä, ainakin mulle, että olen kuin melkein toinen ihminen nyt.

Toki koko ajan on kaikenlaista tiedossa mutta en elä niistä niihin.

Mulla on joka päivälle jotain kivaa odotettavaa!



Eilen odotin, että tänään pääsen leffaan. Tänään odotan huomista uintireissua siskon kanssa. Torstaina mennään kanssa leffaan. Perjantaina miehen kanssa kaksi keikalle. Lauantaita odotan, kun ei ole mitään ohjelmaa, saa olla vaan ja tehdä jotain ex tempore, vaikka leipoa.



Ensi viikon ystävänpäivää odotan. Ja ensi maanantain yhtä kivaa harrastemenoa. Ja pääsiäistä, kevättä, kesää, kivaa kesän matkaa...



Aina on ihania etappeja, joita odotan. Jos ei niitä ole, järjestän sellaisia. Odotan vaikka töissä, että pääsen kotiin lukemaan kivaa kirjaa!

ja perheen perustaminen. Nyt kun "kaikki" on saavutettu, onkin vähän omituista. Pyöritän ja ylläpidän saavutettua hyvää. On lyhyen ja pitemmän tähtäimen tavoitteita ja haaveita, mutta en esim. elä lomasta lomaan. Tuntuu silti että osasin paremmin olla nuori kuin keski-ikäinen.

Seuraava etappi on miehen+lasten lomille pääseminen, sitten on minun töihin palaaminen.



Matkat, remontit yms, nämä nyt lähinnä unelmia (jotka toteutamme) mutta olkoon nyt etappeja :)