Miksi äiti ei saa olla väsynyt?

sit joskus pääsen töihin lepäämään.



Ja joo, jos oikein kaivaa lohtua, niin mietin myös ettei entis-ajan naisilla ole ollut tätäkään luksusta, mitä meillä nyt. Ajattele: jatkuvasti raskaana, iso kiljuva lapsilauma, ei juoksevaa lämmintä vettä, kaikki pitää alusta alkaen tehdä - hakata halot, kantaa vesi jäätyneestä kaivosta, lämmittää hellalla, pestä pyykki käsin. Ruuanlaitto ym. hankalampaa. Ei h*tti, miten ne jaksoi??? Eipä ihme, että kuolivat jo 40-50-vuotiaina. Itse olisin jo tehnyt itsarin tuolloin.



Joo-o, ja ei myöskään yksinhuoltajia käy kateeksi.

sit joskus pääsen töihin lepäämään.

Ja joo, jos oikein kaivaa lohtua, niin mietin myös ettei entis-ajan naisilla ole ollut tätäkään luksusta, mitä meillä nyt. Ajattele: jatkuvasti raskaana, iso kiljuva lapsilauma, ei juoksevaa lämmintä vettä, kaikki pitää alusta alkaen tehdä - hakata halot, kantaa vesi jäätyneestä kaivosta, lämmittää hellalla, pestä pyykki käsin. Ruuanlaitto ym. hankalampaa. Ei h*tti, miten ne jaksoi??? Eipä ihme, että kuolivat jo 40-50-vuotiaina. Itse olisin jo tehnyt itsarin tuolloin.

Joo-o, ja ei myöskään yksinhuoltajia käy kateeksi.

syntyykin vaikea erityislapsi tai joku perheenjäsen sairastuu vakavasti.

En lähtisi valittamaan, jos kaikki ovat kunnossa ja terveitä. Elämäähän tämä on, pikkulapsivuosina täytyy joustaa sellaisista asioista, joihin on ennen lapsia tottunut. Esim. aikaa ihan kaikkiin omiin juttuihin ei vain ole, eikä kodin tarvitse säihkyä puhtaana.

Siis miehesi työpäivä on 8 h ja hän vaatii, että sinä teet sen pituisen työpäivän kotona ja lisäksi hoidat lasta illat, kun mies rentoutuu? Illalla hoitovastuu puoliksi nyt ensi alkuun.



Mies yrittää nyt elää niin että lapsen tulo on vaikuttanut vain sinun elämääsi ja hän itse jatkaa kuten ennenkin. Älä suostu siihen, lapsi on yhtä paljon miehen kuin sinunkin.



Yksinkertaisesti otat sitä omaa aikaa, ei se mieskään näytä sinulta omiaan kyselevän. Siis ilmoitat miehelle että tänä iltana sinulla on harrastus X ja mies hoitakoon sen aikaa omaa lastaan.

yleistä äitien väsymys, et ole ainoa. Jos miehesi ei sitä ymmärrä, soita neuvolaan ja kerro asiasta. Meillä ainakin on kunnalla lastenhoitaja palkattuna joka tulee auttamaan ja vahtimaan lasta jotta vaikkapa äiti saisi edes vähän hengähdysaikaa..

Mieluiten vuorotyöhön, jolloin miehen on pakko hoitaa tarhaan viemisiä ja hakemisia ja saada lapsi ruokituksi itsensä ohella ja hoitaa nukkumaanlaittoja. Oma mieheni on oppinut varsin omatoimiseksi sitä myötä, vaikkei noin laiska ollut alunperin kuin sinun.

viikot, kun mies oli eri paikkakunnalla töissä. Ja tosiaan jotenkin jaksoin. Sinulla on yksi lapsi sentään vain. Hellitä hiukan siitä suorittamisesta ja yltiötehokuudesta. Elä lapsen rytmin mukaan ja luovu vaikka jostain, kuten vaikka kodin alinomaisesta putsaamisesta ja vauvamuskareista. Tai jos tosiaan olet uupunut, niin mene lääkäriin. Ssinulla voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Se teki minua kuolemanväsyneeksi.

Jos lapsi pomppii 0.30 hereillä, niin ettehän te saa omaa aikaa yhtään! Ala herätellä lasta aiemmin ja illalla aiemmin nukkumaan. Mene itsekin aiemmin maate, uni on elintärkeää ja jaksat päivät paremmin. Niin se vaan on - noi ekat 3 vuotta menee aika paljon lapsenrytmisesti ja pirun tylsäähän se on.



Miehillä on vaikea tajuta, ettei se kotonaolo ole mitään lepolomailua. Jotenkin ne pyykit lentävät itsestään viikattuina kaappeihin ja vessat on pestyinä jne. Ala pitää LISTAA klonaikoineen, mitä olet hoitanut ja miten päivät menee. Mies ei tajua ennen kuin on mustaa valkoisella tai lähdet itse pois kotoa viikonlopuksi.



Itse sairastuin, enkä voinut hoitaa mitään kotihommia. Vasta sit mies älysi, että onpas helvetin rankkaa ja voi miten illalla on hajalla, kun on ollut lasten kanssa ja pyörittänyt tätä rumbaa. Ja koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä, jääkaapit tyhjinä jne. (Joo, tosi kiva palata sairaalasta kotiin... likaisiin lakanoihin.)

miehet on viikot töissä, tulee viikonloppuna kotiin, tai on pidempiä aikoja poissa ja tulee kotiin. Tai sitten vielä yksinhuoltajaäitejä. Ei minullakaan ollut varaa kenellekään valittaa, että väsyttää ja olin yksin lapsen kanssa. Eipä kyllä tullut mieleenkään valittaa, ihan mielelläni olin ja tein asioita lapsen kanssa, vähäisistä yöunista murehtimatta...

Eipä ollut minulla moista ongelmaa kun lapsi oli vielä vauva. Miestä ei ollut ollenkaan, joten ei ollut mistä valittaa.

Väsynyt olin kyllä, mutta en voinut laittaa mitään miehen syyksi.



Ymmärsinkö oikein että lapsi nukahtaa 00:30 ja herää 10:00?

miehet on viikot töissä, tulee viikonloppuna kotiin, tai on pidempiä aikoja poissa ja tulee kotiin. Tai sitten vielä yksinhuoltajaäitejä. Ei minullakaan ollut varaa kenellekään valittaa, että väsyttää ja olin yksin lapsen kanssa. Eipä kyllä tullut mieleenkään valittaa, ihan mielelläni olin ja tein asioita lapsen kanssa, vähäisistä yöunista murehtimatta...

joillakin äideillä ei olisi puolisoa, oikeuttaisi ap:n miehen jättämään oman lapsensa ja oman kotinsa hoitamatta?

Onhan joitakin miehiäkin, joilla on vaimo vaikka kuollut tai vakavasti sairas ja he joutuvat pyörittämään koko lapsiperhearjen yksin, joten eikö samalla logiikalla ap:n miehen pitäisi hoitaa kaikki illat ja viikonloput ja yöt lasta yksin?

Esikoisen synnyttyä hoidin kaiken. Mies kävi töissä 8 tuntia päivässä ja valitti, että on raskasta ja kotiin tullessa haluaa rentoutua. Minä huolehdin lapsesta, kodin siivouksesta, ulkoiluista, ruuan teosta, kaupassa käynneistä, pyykeistä, yöheräilyistä ja jne. Noh, esikoinen kasvoi ja menin töihin. Edelleen hoidin oman työni lisäksi kaikki nuo, vaikka olin itsekin töissä 6-8 tuntia päivässä.



Aloin uupumaan ja jostain ihmeestä mulle tuli vielä uniongelmia kaupan päälle. Noh, mies alkoi puhumaan toisesta lapsesta. Mä sanoin suoraan, että en jaksa toista, tai haluaisin toisen lapsen, mutta en halua olla yh niinkuin se elämä siihen asti oli tuntunut. Mies lupasi parantaa tapansa, ja suostuin. Kuopuksen raskauden viimeisilläni hoidin vielä kaikki siivoukset sun muut, miestä ei paljoa näkynyt auttamassa vaikka kuinka pyysin ja sanoin tilanteestani, että tuntuu, että pyörryn tähän paikkaan.



Kuopuskun syntyi luotin siihen, että mies alkaa auttamaan minua. Hän käytti kuopuksen syntyessä yhden isyysloma viikon, jottai sain levätä. Se viikko, kun loppui palasimme samaan ankeaan arkeen, mitä ennenkin. Nyt vauva on 3 kk ja esikoinen 2,5 vuotias. Esikoisen uhma vetää mut ihan maihin, lisäksi uniongelmat siihen päälle alan olemaan ihan loppu. Ja viikko sitten riideltiinkin niin pahasti, että pakkasin kamat ja lähdin lasten kanssa isovanhempien luo yökylään. Esikoinen kyseli perään miksi isi ei tule mukaan. Sanoin, että isillä on työreissu, ei päässyt sen takia, mutta näät pian.



Mies taisi ottaa tämän asian vakavasti, nyt on meinaan töiden jälkeen auttanut minua asioissa, leikkinyt lasten kanssa, eikä ole valittanut. Harmittaa vain, että se piti mennä näin kantapään kautta. Ja eniten pelottaa, miten kauan tätä "luksusta" jatkuu. Onko tää vaan joku hetken juttu ja mies palaa samalle tasolle. Saas nähdä miten käy, kun palaan töihin. Nyt pitää vaan kestää. Rakastan miestä, mutta en ole kotipiika, joka hoitaa kaiken hänen puolestaan. Ilman lapsia olisin ajat sitte eronnut. Nyt vain toivotaan parasta.



Tsemppiä ja jaksamisia sinulle. En toivo, että teet samoin mitä minä, pakkaat kamat ja hilpaset, mutta meillä se ainakin aukaisi miehen silmät, toivotaan, että vaikutus on pysyvä.

miehet on viikot töissä, tulee viikonloppuna kotiin, tai on pidempiä aikoja poissa ja tulee kotiin. Tai sitten vielä yksinhuoltajaäitejä. Ei minullakaan ollut varaa kenellekään valittaa, että väsyttää ja olin yksin lapsen kanssa. Eipä kyllä tullut mieleenkään valittaa, ihan mielelläni olin ja tein asioita lapsen kanssa, vähäisistä yöunista murehtimatta...

joillakin äideillä ei olisi puolisoa, oikeuttaisi ap:n miehen jättämään oman lapsensa ja oman kotinsa hoitamatta? Onhan joitakin miehiäkin, joilla on vaimo vaikka kuollut tai vakavasti sairas ja he joutuvat pyörittämään koko lapsiperhearjen yksin, joten eikö samalla logiikalla ap:n miehen pitäisi hoitaa kaikki illat ja viikonloput ja yöt lasta yksin?

Mutta kun ongelma on se iänikuinen: Nainen antaa miehen olla tekemättä mitään.

Yhden lapsen kanssa se onnistuu.

Yhden lapsen kanssa se onnistuu.

ap haluaa miehen osallistuvan lapsen hoitoon ja kodinhoitoon.

ja jos yhtään lohduttaa, niin vaikka sun miehesi auttaisikin, on psyykkisesti rasittavaa mennä lapsen rytmin mukaan.



Minulla on kaksi lasta, jotka ovat keskivertoja helppoja hoidettavia. Mut silti tuntuu että eikö tässä saa tehdä ikinä mitään rauhassa. Ja jos hetkeksikin huomio herpaantuu, niin miellä tämä pienempi täystuho ihan varmasti sotkee ne hommat joita olin tekemässä. Kyllä se vaan alkaa jossain tuntumaan, että on vuosia sopeuttanut oman rytminsä ja oman intensiteettinsä tehdä asioita lasten rytmiin. Onneksi lapset kasvavat nopeasti.