Lue keskustelun säännöt.
Mitä helv**ä mun pitää tehdä että jaksaisin ja saisin omaa aikaa?
05.02.2013 |
Mulla on mies, hyvä isä silloin kun jaksaa isänä olla. Eli aika harvoin, käy töissä, kuntosalilla, on jalkapalloharkkaa tai kavereiden tapaamista. Sanoisin jopa että silloinkin kun on kotona ei ole ikinä läsnä, istuu tosi paljon tietokoneella jne. Iltapuuhia kun teen ainokaisemme (täytti juuri 1v) kanssa hän istuu aina koneella, vastuu kaikesta on aina mulla. Mä laitan lapsen ruuat ja suunnittelen ne, mä hoidan ostokset, laitan nukkumaan, hoidan, leikin, teen vaatehankinnat.
Kyllä mieskin joskus "innostuu" leikkimään lapsen kanssa, leikkii 5 min ja on sen jälkeen ihan "poikki".
Kysyin sitten eilen suoraan että haluisko mies tehdä mun kanssa jotain viikonloppuna, voisin kysyä omaa äitiäni hoitamaan meidän lastamme. (Eka vuos on mennyt lapsen ehdoilla eikä lapsi ole kertaakaan ollut ulkopuolisen hoidossa.) Mies sanoi että joka päivähän me ollaan yhdessä. Olin ihan h-moilasena että se aika kun nukutaan samassa sängyssä tai juodaan aamukahvit, niin sekö riittää miehelle yhteiseksi tekemiseksi?! Ilmeisesti.
Mies kun ei päästä muakaan minnekään yksin. Tai pääsen mä päiväsaikaan käymään pankissa tai kaupassa. Jos käyn itse vaatekaupoilla niin mies hoitaa lasta mutta saattaa jo tunnin päästä soittaa että "koska tulet kotiin, Eevertillä on jo äitiä ikävä." Tämän takia kun pääsen yksin kaupungilla käymään tarkkailen puhelinta että joko pitää kotiin mennä, en rentoudu silloinkaan.
Baariin mies ei mua yksin päästä (siis että lähtisin jonkun kaverin kanssa (syy: hän ei halua että joku hänen kaverinsa näkee tämän vaimon humaltuneena baarissa)) ja yhdessähän me ei voida mennä kun ei ole Eevertille hoitajaa. Eiku olin mä yksi ilta ulkona (BAARISSA!!) mutta mies laittoi mun kotiintuloajaksi 21.30. :(
No mies ei halua että äitini hoitaa lastamme koska äitini koti on vanha ja homeinen (? tätä ei oo ikinä viralliselta taholta kuultu että siellä oikeasti olisi hometta mutta joku outo haju siellä kyllä on, sen myönnän)... sanoipa jopa eilen että en halua että äitisi hoitaa Eeverttiä ja kysyessäni miksi hän vastasi että ei vaan halua ja hänellä tulisi kova ikävä Eevertiä. Tulistuin siitä että hoida sinä sitten tuo lapsi 24/7 niin mä voin alkaa käymään töissä ja harrastamaan, katsotaan kuinka pian sitten tulisi lasta ikävä.
Ja tottakai mullakin tulisi lasta ikävä, en sitä tarkoita. Mä vaan haluan sitä joko omaa aikaa tai sitten sitä yhteistä aikaa miehen kanssa.
No eipä tämä viikonloppu olisi edes äidilleni käynyt, eikä mikään muukaan viikonloppu kun olen aiemmin kysynyt. En tiedä miksi ei halua hoitaa vaikka kovasti puhuu että haluaa mutta ei koskaan ota.
Olen tosi poikki ja mua nytkin itkettää kun tätä kirjoitan... Siis mun ongelma on se että mies ei halua mun kanssa ehdä mitään ja hänen mielestään mun on vaan jaksettava hoitaa kaikki yksin enkä saa pyytää apua muilta enkä sitä apua kuitenkaan mieheltäkään saa ikinä mihinkään.
Mä olen jo miettinyt eroakin vaikka ollaan oltu naimisissa vasta 2 vuotta. Olen ajatellut aiemmin että ikinä mitään niin vakavaa ja vaikeaa ei voi tulla että ero olisi vastaus mutta mä en pääse tästä asiasta eteenpäin! Mitä mun pitää tehdä? Kun yritän puhua ja selvittää mitä mies ajattelee tästä kaikesta se onnistuu jotenkin aina kääntämään sen asian niin että olen kiittämätön ja laiska. Sanoo että rakastaa mua mutta en sitä rakkautta kuitenkaan ikinä missään näe.
Olen mä omalle äidillenikin vihainen, miksi hän ei mua auta vaikka pyydän? Miksi siskoni lapsi on tärkeämpi kuin minun lapsi, siskoni lasta hän siis hoitaa monta kertaa kuukaudessa, oikein soittaa siskolleni että koska voisi ottaa hoitoon.
Välillä ihan rintaa puristaa kun tunnen olevani niin voimaton kaiken tämän edessä. Mutta silti niin yritän kantaa vastuun lapsestani ettei mun tarvis ulkopuolista (esim. mieheni tai äitini) apua pyytää.
Kommentit (10)
Antaako se mies sulle selkään jos menet vaan? Aikuisella ihmisellä on oma tahto ja lapsi on sen isänkin vastuulla.
Kavereita tapaamaan ja harrastuksiin. Eihän oo pakko baariin mennä jos se on miehen mielestä ihan kamalaa, mä kyl menisin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiltistä vastuaksesta! Pelkäsin todella pahaa lynkkausta.
Miehelle olen puhunut, vakavaankin sävyyn ja eronkin viimeksi mainitsin, hän ei ymmärrä mitä vaikeaa on lapsen hoidossa... tai miksi baareissa pitäis roikkua. En mä tarvi baareja tai alkoholia, vaan sitä omaa aikaa mitä en saa. Ja liian kiltti olen, senkin myönnän, pitäis tiukemmin vaatia... Toki miehelläkin on työstressiä jne.
Mä en vaan kehtais ääneen kenellekään valittaa kun vastaus on sit aina että itse olet miehes valinnut tai itse olet lapsia tehnyt. Kun ei se aina mene niin... ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet muuttuu. :/
ap
sanoi silloin kun kävin Baarissa kavereita tapaamassa että jos tulen 1) kännissä kotiin tai 2) menee myöhään niin hän laittaa oven takalukkoon. Ei mulla ole mitään paikkaa minne mennä jos en kotiin pääse yöksi.
Siis nyt kun oikeasti tätä kirjoitan niin ihmettelen itsekin miksi hyväksyn tälläistä käytöstä...?! :o Minäkin olen ihminen ja tarvitsen omaa aikaa. :/
ap
Mulla hyvin samanlainen tilanne.
Mä kyllä tosin vaadin mieheltä osallistumista mutta on sekin rankkaa kun joka asiasta pitää ensin riidellä ja anoa.
Mun mies on myös kontrollinhaluinen ja tekisi mieli sullekin sanoa että hei älä vikise vaan vaadi mutta ymmärrän ettei se ole niin helppoa.
Olen myös lasten jälk. saanut kaksi kertaa käydä ihan baarissa ja molemmilla kerroilla puhelin soi lakkaamatta,mies hermostui totaalisesti kun en tullutkaan sillä bussilla millä hän kuvitteli minun tulevan ja olin vielä nimenomaan hänen kaverien kanssa ulkona...
'
Jos asut pk-seudulla niin lähdeppä mun kanssa baariin ;)
Suosittelen keskustelemaan asiasta suoraan miehesi kanssa. Itse "kituutin" reilun vuoden tehden suurimman osan lapsen ja kodinhoitoon liittyvistä töistä ja vaan odotin, että mies ymmärtäisi auttaa. En olettanut, että hän heti töistä tultuaan ryhtyisi toimeen tai käyttäisi kaiken vapaa-aikansa kodinhoitoon. Kuitenkin koin ja koen, että yhteinen lapsi ja koti kuuluu molempien vastuulle.
Tilanne alkoi kriisiytyä ja olin itse ihan loppu. Meidän pelastuksemme oli se, että uskalsin ottaa asian puheeksi ja sanoin miehelle, etten selviä arjesta ilman hänen apuaan. Ja toisekseen joskus olisi mukava tehdä vaihteeksi kotitöitäkin, jos mies leikittäisi lasta sillä aikaa. Nyt siis asiat saatu puhuttua ja arki (sekä vapaa-aika) sujuu mukavasti.
Ihmettelen kovasti tuota, miksei miehesi anna sinun viettää omia hetkiä rauhassa. Pelkääkö hän lapsen kanssa oloa? Lähde reippaasti vaikka lenkille jo tänä iltana ja jätä puhelin kotiin. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehdottaisin myös vakavaa keskustelua asiasta, vaikka sen olet jo kerran tehnyt niin se kerta ei oikeasti vaan riitä. Ja kun joskus pääset shoppailemaan ja miehesi soittaa, kysyt vain häneltä että "mitä vaikeaa siinä lastenhoidossa on?" niin kuin hänkin on sinulta kysynyt. Sen jälkeen suljet puhelun ja et vastaa enää. Kun palaat kotiin, voitte ottaa keskustelun aiheeksi lasten hoidon ja sinun jaksamisesi. Jos mies taas siinä vaiheessa liian vihainen, jätä asia ja palaa siihen muutaman päivän kuluttua mutta muista olla ne pari päivää yltiöiloinen ja positiivinen ja reippaalla mielellä että miehesi näkee kuinka hyvää se oma aika on sinulle tehnyt.
Pääsisitkö baarista kaverin luo yöksi? Sehän olisi muutenkin ihanneratkaisu, ei tarvisi heti aamulla olla kuulemassa lapsen meteliä tai miehen valitusta :)
Tsemppiä ap, nyt vaan häntä pystyyn ja rohkeutta sanoa miehelle vastaan. Eihän se nyt niin voi olla että toinen on ihan alistettu. Ehdota vaikka pariterapiaan menoa jos se hieman säikäyttäisi miestä. Tai kysy miltä se miehestä tuntuisi jos sinä ja lapsi muuttaisitte pois.
välissä ehdit kirjoittaa tuon pitkän viestin?
Nyt hengität syvään minuutin ajan. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei näköjään tajua,kuinka paljon töitä pieni lapsi vaatii.Neuvoisin sinua sanomaan miehellesi vaikka pari viikkoa etukäteen,että olet lähdössä joku viikonloppu ulos yksin/kavereidesi kanssa saadaksesi vapaa aikaa.Ja tästä pidät kiinni.Tai jos ei onnistu,otat vain joku kaunis päivä takin päälle ja ilmoitat nyt astuvasi ovesta ulos,pärjäilkää.Sitten miehesi on vain pakko pärjätä.Varaat vaikka vakkari ajat johonkin salille kerta/pari viikko.On sinullakin oikeus harrastaa,jos miehesikin käy harrastelemassa.
Pitää sitä omaa aikaa saada äidinkin,edes sillon tällöin.
Olen vähän samassa tilanteessa.Itse istun lasten kanssa kotona,mies käy töissä,harrastukset,illanvietot ja kotona ollessa on vain omissa oloissaan.Olenkin jo sanonut "hyvissä ajoin" joku viikonloppu lähteväni viihteelle.
Sama se myös minulla,äitini soittelee siskoilleni,että saisi lapsenlapsia yökylään.Ei hän ole ikinä soittanut minulle,saisiko minun jälkikasvuni yökylään.Itselläni "hävettää" soittaa joskus ja pyytää ottamaan lapsia,jotta saisi miehen kanssa laatuaikaa,edes siksi aikaa jotta käy elokuvissa.
Meillä ei onnistuisi hetkeäkään tuollainen tyyli, että minä hoitaisin yksin lapset. Lapset on yhteisiä, joten yhdessä ne myös hoidetaan. Minä keskustelisin asiasta vakavaan sävyyn miehesi kanssa! Kerro että sinua ahdistaa hoitaa kaikki yksin ilman mitään omaa aikaa ja kerro noista eroajatuksista. Kerro suoraan, että tilanteen on PAKKO muuttua. Ei kenenkään tarvitse jaksaa kantaa vastuuta lapsista yksin, avioliitossa vielä!! En kyllä ymmärrä miehesi ajatuksenkulkua yhtään. Enkä äitisikään. Miten hänkään ei voi auttaa, vaikka sinä pyydätkin?? Oma äiti! Vihaksi pistää sinun puolestasi!! Puhuisin hänellekin suuni puhtaaksi. Oma jaksaminen on vanhemmuudessa kaiken a ja o, siihen se lapsesta huolehtiminen perustuu. Kuulostat erittäin vastuuntuntoiselta ja kiltiltä ihmiseltä, toivottavasti saatte tilanteen korjaantumaan. Tee kuitenkin itse päätökset niin, että sinun olosi kohenee, älä myötäile muita. Tsemppiä!