Käsi ylös, kuka haluaisi anopin kylään joka päivä?
Kysyy nimim. miniä from hell.
Anoppini, joka on mukava ja kiltti ja kiva ihminen, josta aidosti pidän jne. käy meillä kylässä joka päivä. Vaikka hän on kiva ja tykkään hänestä, se nyt vain on liikaa. Sen lisäksi saan raportin päivittäisistä toimistamme lasten kanssa (Olitte sitten kymmenen maissa kaupassa, ihan sattumalta näin ikkunasta) ja maanantaisin hän kysyy viikon aikataulun, jotta tietää koska tulla kylään. Hän loukkaantuu jos suunnitelmat muuttuvat eikä hänelle ilmoiteta. Hän soittaa aamuisin kysyäkseen voiko tulla kylään, ja jos en ehdi vastata, on hän viiden minuutin päästä oven takana omatoimisesti. Aiemmin hän avuliaana otti postit aina laatikostamme jotta meidän ei tarvitsisi vaivautua, ja samalla lajitteli laskut eri pinoon.. tämä hoidettiin lukollisella postilaatikolla.
Noh, kun tuo anoppi oikeasti silti on kiltti ja mukava, niin miten saisin tilanteen haltuun? Miten saisin asiat niin, ettei hän tulisi päivittäin, ettei hän niin kyyläisi, että hän ei tulisi kutsumatta oven taa..? En halua loukata, koska pahaa ei todellakaan tarkoiteta.
Jos joku keksii, niin kiitos hänelle.
Kommentit (10)
Muutto ei tule kyseeseen, talo on suvunperintöä.
ap
rakkaudella,mutta en haluaisi ketään,en edes äitiäni käymään joka päivä meillä.Kerran viikossa tai maksimissaan kaksi kertaa.Mutta oli kyse kenestä tahansa niin ei liian usein.Voit ystävällisesti yrittää sanoa että teillä on omia menoja suunnitelmissa ja ne saattavat vielä muuttua.Olisiko anoppi mielissään jos olisitte joka päivä hänen luonaan?Taitaa olla seuraa vailla.Ehdota jotain harrastusta?
Mutta ap luulen, että paras on vaan nätisti asiat sanoa suoraan. Eikö mies voisi sanoa äidilleen?
Kenties anoppi eka loukkaantuu, mutta leppyy kyllä.
Koska siirryt työelämään?Jos silloin antaisi vähän tilaa.
Tykkään anopistani ja hän on hyvin avulias. Anoppi asuu meillä useita viikkojakin ja tulemme hyvin toimeen.
Mies on ainut lapsi heille, ja anoppi on jollain lailla arka ihminen. Hän on tosi varovainen aloittamaan uusia asioita ja haluaa aina tietää mitä tapahtuu, varmistelee juttuja. Käy samoissa paikoissa syömässä ym. jotta ei tulisi yllättyksiä.
hän kun saattaa tupsahtaa koska vain. Kerrankin olin juuri aloittanut vaatekaappien suursiivouksen, joten makkarissa oli levällään kaikki vaatteet alkkareistani lähtien. Anoppi soitti, mutta en vastannut silloin, koska oli kädet täynnä hommia ja en erityisesti halunnut häntä kylään. Eipä mennyt kauaa, kun oli jo oven takana. Ja kiitos vain, mutta on aika harva ihminen jonka kanssa haluan lajitella kalsarini.
Ainakin täytyy alkaa vastata siihen puhelimeen oli mikä oli, ja sanoa siihen heti että nyt on kiire.
En minäkään tahtoisi omaakaan äitiäni meille päivittäin..
ap
Tykkään anopistani ja hän on hyvin avulias. Anoppi asuu meillä useita viikkojakin ja tulemme hyvin toimeen.
nimittäin niin minäkin ennen muuttoa ajattelin.
En pääse ihan hetkeen takaisin töihin, nyt on rv 33.
Syytä on varmaan itsessänikin, en varmaan tunnista aina omiakaan rajoja. Olen tosi huono sanomaan siinä ovella että kuule ei nyt sovi kiitos vain. Pam, ovi kiinni. Siellä lapset sitten huutaisi takana että äiti miksei mummu saa tulla kylään. :D IHanaa.
Asia ilman muuta muuttui tähän muuttamisen myötä. Että kai se on soppa syötävä sitten. Onhan tästä sen sata ihanaakin puolta tullut, mutta oikeasti, joku raja olisi silti oltava. En vain osaa sitä vetää, kun kuitenkin on tuommoiset osallistuvat ja kiltit appivanhemmat, jotka hyppäävät auttamaan heti tarvittaessa. Sitä joutuu semmoiseen kiitollisuuden kierteeseen, että jossain saa apua ja on kiitollinen, niin sitten ei voikaan kritisoida toisessa kohtaa.
ap
muuta lääkettä ole kuin sanoa anopille kauniisti ja fiksusti että haluaisitte tällaisen järjestelyn vierailuihin.
Mieti miehesi kanssa, miten sanotte, jotta varmasti ette töksäytä ilkeästi ja miehesihän kuuluisi hoitaa ylipäänsä koko asia.
vai naapureina?
Muuttakaa kauemmas.