Luin Nina Petanderin kirjan Pläts

Oon aikuiseksi kasvettuani alkanut vierastaa sellaista "rikasta" ja kikkailevaa kieltä, mutta tuossa teoksessa se toimi. Erikoinen kieli ei ollut itseisarvo tai mitään päälle liimattua sanaleikkiä, vaan hieno tapa havainnoida ja kuvata maailmaa.



Aihekin oli mielenkiintoinen ja kivasti rajattu (kertoo siis väkivaltaisen äidin, pienen pojan ja abi-ikäisen tyttären muodostamasta perheestä tyttären näkökulmasta). Suosittelen! Kirja on kirjailijan esikoisteos.