Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mennä naimisiin ennen vai jälkeen kuin hurma on haihtunut?
04.02.2013 |
Tuntuu kurjalta, kun niin moni vakituisissa avosuhteissa eläneistä +/-30-v. ystävistäni eroaa muutaman vuoden yhdessä asuttuaan, ennen kuin ovat ehtineet naimisiin saati perhettä perustaa, koska "rakkaus" on suhteesta haihtunut. Parisuhteessa varsinaisen "rakkaus"-vaiheen odotetaan kuulemma kestävän 2 vuotta tai 200 yhdyntää. Luulen että ihmiset tarkoituksella odottavat, kunnes tuo aika on kulunut, tietääkseen jatkuuko yhdessäolon ihanuus vielä sen jälkeenkin, ja kun se ei yllätys yllätys jatku, he pettyneinä eroavat. Tulee mieleeni, että jos haluaa elämään pysyvyyttä, olisiko ehkä parempi vain mennä naimisiin ja pistää perhe pystyyn niin kauan, kuin halua siihen riittää, ja sitten ottaa vain vastaan se arki, mikä parin vuoden kuluttua väistämättä iskee, ellei se sitten ole ihan hirveää. On niin surullista ajatella, että nämäkin fiksut ja ihanat ihmiset saattavat jäädä iäkseen yksin ja lapsettomiksi, koska eivät ajoissa sitoneet itseään mihinkään.
Kommentit (12)
nopea naimisiinmeno estäisi eroamisen? Puolet solmituista avioliitoistakin päättyy eroon.
mutta ehkä se laittaa ainakin vähän enemmän harkitsemaan, onko eroaminen oikeasti sen arvoista? Vai onko ihan merkityksetöntä, onko virallisesti naimisissa vai ei?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan naimisiin meno hyvältä tuntuu, kun on kunnolla rakastunut. Ei missään nimessä kannata odottaa, että tunteet haalistuvat. Eihän siitä silloin jää edes hyviä muistoja.
Tein ensimmäisessä liitossani sen virheen, että menin naimisiin vasta, kun erosta oli jo keskusteltu kerran. Todella tyhmää. Vuoden päästä kirjoiteltiin jo eropapereita.
Toisella kerralla sitouduimme nopeammin ja liittomme on kestänyt jo yli 10 vuotta.
ennen avioliittoa ja elettiin kyllä vielä alkuhuumaa (vaikka yhdyntöjäkin oli varmasti kertynyt yli 200). Vaikuttaakohan ikä "alkuhuuman" kestoon?
Se oli meille just oikea aika.
Sängynjalkaanko? Vai tarkoitatko kentie, että eivät "ajoissa sitoutuneet"
Ja lisäksi voisit seuraavaksi kirjoittaessasi miettiä, mitä olet kirjoittamassa. Otsikkosi on suorastaan pöyristyttävä. Tarkoitat kai kysyä: Kannattaisiko mennä naimisiin ennen hurman haihtumista. Ja tällaisenakin otsikko on täysin pöhkö.
Huoh.
Sängynjalkaanko? Vai tarkoitatko kentie, että eivät "ajoissa sitoutuneet"
Ja lisäksi voisit seuraavaksi kirjoittaessasi miettiä, mitä olet kirjoittamassa. Otsikkosi on suorastaan pöyristyttävä. Tarkoitat kai kysyä: Kannattaisiko mennä naimisiin ennen hurman haihtumista. Ja tällaisenakin otsikko on täysin pöhkö.
Huoh.
Sitä sattuu joskus, ettei heti keksi selkeintä mahdollista tapaa ilmaista ajatuksensa. Sitomisella en siis tarkoittanut varsinaisesti sitoutumista, en myöskään s/m:ää, vaan jotakin, minkä konkretian asti on näiden kahden väliltä. Tarkoitin sillä sitä, että sitoutuu toiseen ihmiseen hiukan konkreettisemmin kuin pelkästään tunnetasolla, koska tunteet voivat muuttua. Mukaan tulevat ehkä sormukset, yhteiset asuntolainat, lapset ym.
Otsikkoehdotuksestasi, joka omasta mielestäsi on pöhkö, pidän muuten, paitsi että siihen voisi lisätä vielä "vai sen jälkeen?", jotta sen sisältö vastaa paremmin alkuperäistä. Mutta ehkä otsikon ajatussisältö onkin mielestäsi pöhkö, eikä vain kieliasu? Tätä et omassa viestissäsi ilmaise kovin selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta yhteinen asuntolaina sitoo paljon enemmän kuin joku papin aamen.
Ja yhteiset lapset sitovat todella hyvin.
(reilut 27 vuotta yhdessä, avoliitossa 25 vuotta, kolme lasta ja yhteinen talolaina maksettu)
kohta 7 vuotta. Edellinen suhteeni kesti 10 vuotta ja tuosta suhteesta on minulla myös lapsi. Nykyisen mieheni kanssa menin naimisiin viime syksynä ja olemme edelleen hyvin rakastuneita, en pysty kuvittelemaan tilannetta, syytä tai mitään muutakaan, miksi eroaisimme koskaan. Edellisen suhteen aikana pystyin kyllä kuvittelemaan eron syitä ym. eli menimme naimisiin, koska olemme yhä rakastuneita ja tulemme sitä olemaan hautaan asti. En tiedä kumpi on parempi, odottaminen vai ei. Jos tuommoista pitää miettiä niin ehkä on suhteessa väärän ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain senkin takia, että siitä jäi ihana muisto. Se oli ns. siirtymäriitti, mikä haluttiin tehdä kun oltiin nuoria ja rakastuneita.
Naimisissa 18v
ja naimisiin mentiin 10 kuukautta tapaamisesta.
Minusta yhteinen asuntolaina sitoo paljon enemmän kuin joku papin aamen. Ja yhteiset lapset sitovat todella hyvin. (reilut 27 vuotta yhdessä, avoliitossa 25 vuotta, kolme lasta ja yhteinen talolaina maksettu)
vain kuukausi ensitapaamisesta, vielä parinkymmenen vuodenkin jälkeen porskuttavat samaa tietä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastumisen hurma on tilapäinen mielenhäiriö, joka yleensä paranee melko nopeasti ja ilman hoitoa, mutta mielenhäiriö se silti on. Rakastuneena naimisiin meneminen on samaa kuin ostaisi omakotitalon pelkän lehtikuvan perusteella terhakkaassa nousukännissä. Voi käydä ihan hyvinkin, tai sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2013 klo 07:46"]
Rakastumisen hurma on tilapäinen mielenhäiriö, joka yleensä paranee melko nopeasti ja ilman hoitoa, mutta mielenhäiriö se silti on. Rakastuneena naimisiin meneminen on samaa kuin ostaisi omakotitalon pelkän lehtikuvan perusteella terhakkaassa nousukännissä. Voi käydä ihan hyvinkin, tai sitten ei.
[/quote]
Niin, järkiliitot vaan Suomeen ja vanhempien valitsemat sulhaset! :D
nopea naimisiinmeno estäisi eroamisen? Puolet solmituista avioliitoistakin päättyy eroon.