Lue keskustelun säännöt.
Keskenmeno rv 17, kokemuksia?
04.02.2013 |
Odotin kolmatta lastamme mutta neuvolassa rv17 ei kuulunut sydänääniä. Sairaalassa ultrattiin ja todettiin sikiön kuolleen, todennäköisesti rv 14+. Osastolla lääkitys ja sikiö syntyi mutta istukka jäi kohtuun, vuosin litran verta ja jouduin kaavintaan. Nyt olo on tyhjä ja suru on suuri. Miehen kanssa ollaan jo alustavasti sovittu, että jälkitarkastuksen jälkeen ei ehkäistä vaan uusi raskaus saa tulla jos on tullakseen. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (6)
Hei!
Ei ihan samat viikot, mutta saman tyylinen kokemus.
Menin ensimmäiseen uä-seulaan rv 12+5. 2pvää aiemmin alkoi niukka rusehtava vuoto. Ei muita oireita, muuta kuin järkyttävä olo takaraivossa mahdollisesta km:sta. Yritin olla ajattelematta. Seur. iltana alkoi alaselkäkipu ja yöllä supistuksen omaiset vatsakivut. Ennen seula uä:een lähtöä housuuni valahti lämmmintä nestettä runsaasti. Tajusin että nyt tuli jotakin vettä. Soitin äippäpolille että kannattaako tulla ja sanoivat että ehdottomasti kun kerran vasta vain vettä tullut. 15min edellisestä ja veri alkoi valua. Samalla vatsakivut voimistuivat.Polilla päivystävä gyne katsoi eikä löytänyt enää sikiöpussia (tätä oli edeltänyt 1,5h vessan pöntöllä istuminen ja 'materiaalin´ valuminen pönttöön. Lääkärin mukaan kohdun koko ei vastannut viikkoja. Ottivat jonkun koepalan josta saattaisi näkyä oliko vain tuulimuna vai oikea ihminen. Sanoivat kuitenkin että siinävaiheessa voi olla ettei asia koskaan selviä. Vuosin niin runsaasti että lääkäri suositteli jäämään lepohuoneeseen lepäämään ja odottamaan josko vuoto vähenisi ja pääsisin kotia. Lääkärin mielestä kohtu oli varsin hyvin tyhjentymässä ja sanoi ettei sen vuoksi anna lääkkeitä. Aikani levättyä ajattelin mennä wc:hen jollon kätilö päätti tulla katsomaan kuinka paljon vuodan. Taju lähti sillä wc-reissulla ja heräsin siihen kun paniikissa valmistelevat päivystyskaavintaa varten. Tippaa ei tahdota saada kun suonet pakenivat ja paineet tosi matalat. Kaavinnan jälkeen herättyäni heräämössä olin onnellinen koska järkyttävää vatsakipua ei enää ollut. Vuoto enää hyvin niukkaa eikä muita kipuja. Henkinen kipu jatkuu, en tiedä kuinka kauan. Siitä huolimatta vaikka välillä tuleekin mieleen että oliko siellä alunperin mitään varsinaista elämää lainkaan.Voimia kaikille km:n kokeneille!
Ja piti lisäta vielä, että uutta tekisi mieli kokeilla heti, mutta mietityttää että onko se kohtu jo palautunut moisesta??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tarinastasi, aikamoista on sinullakin ollut... Pahoittelen! Milloin keskenmeno ja kaavinta olivat? Onko sinulle tulossa jälkitarkastusta, onko jälkivuotoa ollu miten? Minulle sanottiin ohjeeksi, että ennen jälkitarkastusta (jonka pitäisi olla 4-6 viikkoa kaavinnasta) ei saisi saunoa, käydä kylvyssä tai harrastaa seksiä... Varmaankin tulehdusriskin takia? Minulla oli aika vähön jälkivuotoa, onneksi, ja vuotia oli vajaan viikon ajan. Minäkin toivon, että heti saisi luvan uuteen yritykseen, mutta se riippuu varmaan siitä, miten paikat on palautuneet ja miltä kohtu ja limakalvo näyttävät... Ei kyllä malttaisi odottaa, tuntuu että uusi yritys on ainoa miten pystyisi tätä kauhuutta jotenkin "vastustamaan" vai miten sen nyt sanoisi... Sillai että per*ele sentää, mehän saadaan vielä vauva syliin! Voimia henkiseen ja fyysiseen palautumiseen!
Meillä on tuore tapaus, minulla oli rv 18+4 kun menin neuvolaan kun vauva oli ollut hiljainen paripäivää,siellä kuunneltiin sykkeet joita ei ollut. menin äitipolille ja siellä ultrassa ei mitään eloa vauva vastasi viikkojaan. Sain napit naamaan ja seuraavana päivänä naistentautejen polille synnyttämään. Me saattin 8.2. eli toissapäivänämaailman ihanin enkelipoika.Kuoleman syykin selvisi nimittäin napanuora joka oli kiertynyt pikkuisen kaulan ympäri tiukasti kahteen kertaan :( Saimme hetken pidellä pientä ihmistaimea jonka jälkeen hänet vietiin pois.
Olo on niin tyhjä kuin olla ja voi enkä tiedä kuinka tästä selviää :( Haluaisitko jakaa ajatuksia mun kanssa sähköpostitse enempi?
Vetää niin surulliseksi, että kohtalotovereita löytyy... Ja meillä taisi jopa olla laskettu aika todella lähekkäin ellei samana päivänä?! Meidän pikkuinen syntyi 1.2, edellisenä päivänä todettiin ettei eloa ole, tuolloin rv 17+4.... Mielellään voitais sähköpostin kautta kirjoitella. Minulla ei ole heti mitään anonyymiä osoitetta laittaa, löytyykö sinulta?
Väsäsin sp-osoitteen, sinne saa kirjoitella, eli sabarina13(at)gmail.com
T. Ketjun aloittaja
Hei!
Ei ihan samat viikot, mutta saman tyylinen kokemus.
Menin ensimmäiseen uä-seulaan rv 12+5. 2pvää aiemmin alkoi niukka rusehtava vuoto. Ei muita oireita, muuta kuin järkyttävä olo takaraivossa mahdollisesta km:sta. Yritin olla ajattelematta. Seur. iltana alkoi alaselkäkipu ja yöllä supistuksen omaiset vatsakivut. Ennen seula uä:een lähtöä housuuni valahti lämmmintä nestettä runsaasti. Tajusin että nyt tuli jotakin vettä. Soitin äippäpolille että kannattaako tulla ja sanoivat että ehdottomasti kun kerran vasta vain vettä tullut. 15min edellisestä ja veri alkoi valua. Samalla vatsakivut voimistuivat.Polilla päivystävä gyne katsoi eikä löytänyt enää sikiöpussia (tätä oli edeltänyt 1,5h vessan pöntöllä istuminen ja 'materiaalin´ valuminen pönttöön. Lääkärin mukaan kohdun koko ei vastannut viikkoja. Ottivat jonkun koepalan josta saattaisi näkyä oliko vain tuulimuna vai oikea ihminen. Sanoivat kuitenkin että siinävaiheessa voi olla ettei asia koskaan selviä. Vuosin niin runsaasti että lääkäri suositteli jäämään lepohuoneeseen lepäämään ja odottamaan josko vuoto vähenisi ja pääsisin kotia. Lääkärin mielestä kohtu oli varsin hyvin tyhjentymässä ja sanoi ettei sen vuoksi anna lääkkeitä. Aikani levättyä ajattelin mennä wc:hen jollon kätilö päätti tulla katsomaan kuinka paljon vuodan. Taju lähti sillä wc-reissulla ja heräsin siihen kun paniikissa valmistelevat päivystyskaavintaa varten. Tippaa ei tahdota saada kun suonet pakenivat ja paineet tosi matalat. Kaavinnan jälkeen herättyäni heräämössä olin onnellinen koska järkyttävää vatsakipua ei enää ollut. Vuoto enää hyvin niukkaa eikä muita kipuja. Henkinen kipu jatkuu, en tiedä kuinka kauan. Siitä huolimatta vaikka välillä tuleekin mieleen että oliko siellä alunperin mitään varsinaista elämää lainkaan.
Voimia kaikille km:n kokeneille!