helpottuuko vai vaikeutuuko elämä paljon toisen lapsen syntyessä
mietin kannattaako tehdä toinen lapsi vai ei joten onko elämä kovin erilaista kahden lapsen kanssa kuin yhden.Eli pitääköhän paikkaansa että sisarus on rikkaus ja että jokaisella tulisi olla sellainen.
Kommentit (6)
kun vähän kasvavat. Ei tarvitse olla kokoajan viihdyttämässä. Meillä näitä painaa tässä 4 .....
ajattelin n.3 vuoden ikäeroa.Poika on jo nyt 2v1kk.saas nyt nähä,mut kyl se toinen lapsi ajatuksena houkuttelis kun vauvakuume iski puoli vuotta sitten jo.Tosiaan ajattelin että kuitenkin poikani kotona kaipaisi leikki seuraa niin vaikka 3-vuotta onkin paljon niin kyllä heistä joskus seuraa toisilleen sitten olisi.
Nyt kun ovat 2v ja 3v8kk, ovat toisilleen seurana ja tukena ja turvana maailman kolhuja vastaan.
Monenlaista päivää ja mielialaa on nähty mutta en todella kadu! Tuo veljesrakkaus on niin mainiota seurattavaa. Kyllä mahtuu pienten miesten sydämiin ja päihin niiiiiiiiiiiiin monenlaista mutta veli on aina tärkein, isoveli on ihana idoli ja esikuva, pikkuveli uskollinen aseenkantaja, joka ei ihan heti petä.
En allekirjoita sitä, että kaksi menee siinä kuin yksikin. Vauva-aika oli raskasta taaperon kanssa, mutta elämä helpottuu aina kun joku vauvaelämän vaihe jää pois.
Kyllä sisaret ovat lapselle voimavara niin lapsuudessa kuin aikuisuudessakin. Ja kun pienin vähän kasvaa, ei vanhempien tarvitse koko aikaa olla leikkimässä kun on leikkiseuraa.
Omaa lapsuuttani muistelen, ilman sisarta (siskoni on niin paljon vanhempi että hänestä ei ollut minulle juuri seuraa), oli raskasta olla kotona yksin, kun lähitienoilla ei asunut samanikäisiä. Nyt aikuisena olen hyvin onnellinen siskostani läheisenä ystävänä, jonka kanssa myös tulevaisuudessa hoidan omat vanhempani hautaan. Yksin se olisi raskaampaa.
Ja elämä kyllä vaikeutuu aika varmasti toisen lapsen myötä, kuten jokaisen uuden lapsen myötä. Ei kaksi mene siinä kuin yksi, sillä kumpikin lapsi tarvitsee aikaa, huomiota, hoivaa jne. vanhemmiltaan.
Sisarusten osalta tuntuu että sisarus voi olla rikkaus ja sisaruksesta varmastikin voi olla seuraa ja viihdykettä alkuvauva-ajan jälkeen. Toisaalta sisarukset myös kiistelevät ja saattavat tuntea toisensa kilpailijoiksi. Ikäeron lisäksi luulisi myös sisarusten luonteet vaikuttavan.
Sisarussuhteen vaikutus on usein koko elinikäinen. Pikkulapsivaihe on siitä vain pieni osa. Etukäteen tuon sisarussuhteen osalta ei voi kai sanoa miten se tulee vaikuttamaan lapsen elämään ja miten sisarukset loppujen lopuksi kokevat itse tuon sisaruuden.
En tiedä voiko sanoa että elämä olisi helpottunut tai vaikeutunut, toisen lapsen myötä. Tuossa tuo on nyt ollut kohta jo 9kk enkä voisi kuvitellakkaan elämää ilman häntä. Välillä tietysti on tuntunut vaikeammalta (mutta ainahan elämä välillä tunttuu vaikealta), mutta en hetkeäkään ole katunut toisen lapsen tekemistä ja minä olen yksin lasten kanssa!!
Sisarukset todellakin ovat rikkaus! olipa ikäero mikä tahansa. Pienempänä lapset leikkivät yhdessä ja vaikka eivät välillä tunnu edes sietävän toisiaan ovat kuitenkin tiukanpaikan tullen aina toistensa tukena ja apuna. Jo lapsena ja vielä aikuisenakin. Minä todellakin puhun " kokemuksen syvällä rintaäänellä" . Itse tulen viisi lapsisesta perheestä ja vaikka välillä toivon ettei jotain sisaruksista oisi olemassakaan, niin täytyy myöntää etten tulisi toimeen ilman heitä. Veljeni ja siskoni ovat todellakin tärkeimpiä ihmisiä elämässäni, heti lapsieni jälkeen tietenkin.
Suosittelen lämpimästi, jos vain itse haluatte toisen lapsen, sisaruksen tekoa. Se on ihanaa teille vanhemmille ja myös tulevalle siskolle/veljelle. Perhe (sisarukset, vanhemmat, iso-vanhemmat, lapset...) ovat rikkaus ja siunaus, tärkeintä elämässä.