Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö elämässä olla unelmia?
04.02.2013 |
Meillä on puolisoni kanssa paljonkin näkemyseroja, ja yksi asia, jonka hän joka riidan yhteydessä aina nostaa esiin, on se, ettei minulla (hänen mukaansa) ole mitään unelmia. Puolisoni haluaisi muuttaa pois Suomesta, minä taas olen tehnyt selväksi etten halua muuttaa tai jos ehkä jonain päivänä saatankin haluta niin en silti halua sellaista tällä hetkellä suunnitella. Puolisoni mielestä hänellä ja meillä ei ole täällä Suomessa mitään, ja minun pitäisi ruveta toteuttamaan hänen unelmaansa kun kerran minulla ei ole omia unelmia.
Hänelle ei kelpaa vastaukseksi, että olen tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on. Eihän tämä olekaan täydellistä, mutta arvostan monia pieniä asioita ja tykkään olla kotona. Puolisoni mielestä kotona oleminen on huono asia ja hän valittaa, etten käy tarpeeksi usein missään.
Pitäisikö ihmisellä olla unelmia? Pitäisikö niitä väkisin yrittää keksiä, että olisi joku ylevä päämäärä? Meneekö elämä hukkaan, jos elää vaan päivä kerrallaan?
Kommentit (12)
Meneekö elämä hukkaan, jos elää vaan päivä kerrallaan?
Silloinhan se menee, jos koko ajan pyrkii jonnekin korkeampaan päämäärään ja odottaa, mitä hienompaa nurkan takana on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin, että se on vain hyvä juttu ja tasapainoisuutta, jos on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on.
Kiitos, niin minustakin. Nyt kun ajattelen asiaa, niin puolisoni on ylipäätään todella negatiivinen ja tuntuu koko ajan vain hokevan, että kaikki elämässä on ihan paskaa ennen kuin saavuttaa unelmansa. Hänen unelmansa ei siis ole mikään positiivinen juttu siintämässä jossain tulevaisuudessa, vaan jonkinlainen pakkomielle joka vaan muistuttaa, mitä kaikkea hän tämänhetkisessä elämässään inhoaa. En minä halua sellaisia unelmia.
Ajattelisin, että se on vain hyvä juttu ja tasapainoisuutta, jos on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on.
Kiitos, niin minustakin. Nyt kun ajattelen asiaa, niin puolisoni on ylipäätään todella negatiivinen ja tuntuu koko ajan vain hokevan, että kaikki elämässä on ihan paskaa ennen kuin saavuttaa unelmansa. Hänen unelmansa ei siis ole mikään positiivinen juttu siintämässä jossain tulevaisuudessa, vaan jonkinlainen pakkomielle joka vaan muistuttaa, mitä kaikkea hän tämänhetkisessä elämässään inhoaa. En minä halua sellaisia unelmia.
Onko puolisosi suorittajaluonne? Nykypäivänä tuntuu olevan jotenkin "pakollista" olla kauhean kunnianhimoinen ja tavoitella koko ajan jotakin suurta ja hienoa, aina pitäisi olla jotakin parempaa kuin "tavis". Eli siis esim. korkea koulutus hankitaan siksi, että se kuuluu hankkia ja siitä saa statusta eikä siksi, että kyseinen ala olisi oma juttu.
Toki ihmisissä on eroja siinä, että toiset nauttivat rutiineista ja toiset kaipaavat jatkuvasti jotakin uutta.
Sinä olet turvallisuushakuinen, kuten naiset usein ovatkin.
Puolisosi puolestaan on seikkailunhaluinen, mikä on monesti miehille tyypillistä.
Te siis olette erilaisia. Keskustelkaa siitä, että olette erilaisia. Etsikää myös asioita, joissa olette samanlaisia.
On rikkautta, että ihmisiä on erilaisia. Joskus kuitenkin yhteiselon onnistumiseksi pitää tehdä kompromisseja ja joustaa. Siinä en halua neuvoa.
elämä on myös sitä tavallista arkea ja sielläkin voi oleskella kotona :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näkemyksistänne, ne ovat auttaneet minua miettimään tätä asiaa. Puolisoni on ehkä jossain määrin suorittajaluonne, ja mielestäni aika suoraviivainen tyyppi. Toisin sanoen hänelle asiat ovat usein mustavalkoisia ja ehdottomia. Minä olen tosiaan sovittelevampi ja todella sopeutuva. En silti näe, että lähtisin sopeutumaan näin isossa asiassa, jättäisin elämäni täällä ja muuttaisin jonnekin toiseen maahan. En edes pidä kuumasta ilmastosta, joka puolisolleni on unelmien täyttymys. Hänen on vaikea ymmärtää, että tämä on mielipidekysymys; hänen mukaansa vain hullu haluaa asua kylmässä Suomessa jos voi valita.
En tiedä vaikuttaako tähän se seikka, että pari vuotta sitten puolisoni sairastui niin, että hänen loppuelämänsä muuttui. Hän ei pysty tekemään samaa työtä kuin aiemmin, eikä monia muitakaan asioita samalla tavalla kuin ennen, joten sikäli ymmärrän kyllä hänen halunsa lähteä. Hän on kuitenkin parantunut huomattavasti paremmin kuin ennusteet lupasivat, ja moni asia on jopa paremmin kuin ennen sairastumista. Näitä seikkoja hän ei tunnu arvostavan tippaakaan.
paljon unelmia ja tavoitteita.
Siinä kävi vain niin, että kaikki kuplat puhkesivat. Ei onni löytynytkään minkään tavoitteen takaa.
Esim. pidin erästä opiskelupaikkaa mahtavana tai halusin asua ulkomailla. Kun olin nämä saavuttanut, ei se ollutkaan sellaista kuin luulin eikä tuonut mitään erityistä "täyttymystä".
En ole katkera tai pettynyt, vaan olen löytänyt onnen tästä hetkestä. En tarvitse muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjimmainen kysymyshän tuossa on se, että mies haluaa lähteä ja sinä et. Mitä tehdä?
Molempien tahto ei voi toteutua. Pitää tehdä päätös. Kaikki päätökset ovat huonoja, sillä joku tai jompikumpi joutuu joka tapauksessa pettymään.
Minä ratkaisin tuollaisen aivan vastaavan asian niin, että erosimme miehen kanssa. Ketään muuta en voi neuvoa, sillä päätös pitää tehdä sen mukaan, minkä kokee oikeaksi ja parhaaksi. Päätös on varmasti kipeä, on se sitten mikä tahansa.
Pohjimmainen kysymyshän tuossa on se, että mies haluaa lähteä ja sinä et. Mitä tehdä?
Olen sanonut puolisolleni, etten ole tällä hetkellä lähdössä hänen kanssaan minnekään. Hän voi lähteä yksin jos haluaa, enkä osallistu suunnitteluun. Olen sanonut, että mieleni voi muuttua joidenkin vuosien päästä, mutta sen näkee sitten ja nyt en halua aiheesta keskustella sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla ei ollut eikä ole omia unelmia. Lähdin miehen mukana ulkomaille. Oikeastaan minä halusin tätä enemmän, koska halusin minkä tahansa muutoksen: mitä tahansa muuta kuin silloinen elämäni.
En siis mennyt mitään "kohti" vaan jostakin pois.
Miehesi riitelee epäreilulla kortilla, koska hän ei hyväksy sinun unelmaasi unelmaksesi.
Ajattelisin, että se on vain hyvä juttu ja tasapainoisuutta, jos on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on.