Mistä tietää lorahteleeko lapsivesi ja mitä sitten?

Ystävälläni ei ensin hoitaja uskonut tihkumisen olevan lapsivettä, eikä myöskään testannut. Kun lopulta testattiin ja todettiin lapsivedeksi, odotettiin vielä jokunen tunti ennen antibiootin aloitusta. Lopputuloksena ystävälläni kohtutulehdus ja lapsi viikon teho-osastolla.

Mitä ihmettä ap vielä odottelet, jos jo viime viikolla vettä on ehkä tihkuttanut? Tulehdusriski on suuri, ja iso riski vauvalle.



Sh

Tiistaina oli housut märkänä, mutta ninhän ne raskausaikana aina välillä on. Jälkiviisaana tajuan, että silloin se tihkuminen alkoi. En kiinnittänyt asiaan aktiivisesti huomiota koska oltiin vasta lasketussa päivässä ja jotenkin odotin synnytyksen käynnistyvän vasta myöhemmin, kuten ensimmäisestä raskaudesta. Ja kuten ap, halusin kovasti, kovasti ettei mihinkään käynnistyksiin ainakaan lähdettäisi. Halusin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen ja lähteä sairaalaan myöhäisessä vaiheessa.



Keskiviikkona pikkuhoususuoja kastui suht tasaiseen tahtiin, vettä tuli hyvin vähän mutta niin että suojaa vaihtaessa muutaman tunnin välein se oli aina tasaisen märkä. Tämähän on aika varma merkki että kyseessä on nimenomaan lapsivesi - ja se, että vuodossa ei ollut minkäännäköisiä kokkareita eikä se kuivunut samannäköiseksi kuin valkovuoto.



Menin silti nukkumaan. Torstaiaamuna heräsinkin supistuksiin. Soitin sairaalaan keskipäivän maissa ja tunnustin että lapsivettä on tullut "eilisaamusta" (kaunistelin siis hiukan - enkä tietysti ihan varma ollutkaan). Käskivät sitten lähteä sinne. Tottelin ja harmitti ihan vietävästi.



Käynnistystähän he olivat sitten puuhaamassa, ja sairaalaan tultuani lupavat supistukset laantuivat - harmin ja pettymyksen vuoksi uskon. Synnyttävä nainen tarvitsee uskoa, varmuutta ja tulevaisuuteen luottamista eikä epäluuloa "mitä minulle nyt tehdään".



Kyselin lääkäriltä perusteellisesti perusteita miksi käynnistäminen on niin tärkeää, millaisen riskin otamme jos odotamme (tarvittaessa antibioottia 4 h välein tiputellen). Hän ei pystynyt vastaamaan kysymykseen, hänellä ei ollut omaa tietoa riskin suuruudesta, hän vetosi hoitokäytäntöön.



Sairaalassa oli töissä tuttu kätilö (olen itsekin neuvolaterveydenhoitaja). Hänen kanssaan juttelin asiasta. Hän tiesi, että hoitokäytäntö on toisenlainen joissain toisissa länsimaissa, joissa ei ole ollenkaan niin kiire käynnistää synnytystä vaan kolmekin vuorokautta voidaan odotella vedentulon jälkeen. Asia ei ole yksiselitteinen suuntaan eikä toiseen. Toki on infektioriski, että kalvossa on reikä (eli vettä tulee ulos) ja kyllä, joskus lapset ovat vakavassa vaarassa infektion vuoksi, mutta myös käynnistyksellä on omat riskinsä.



Kätilö antoi vinkiksi, että lähtisin vielä ulso kävelemään ja yritätisin saada synnytyksen käynnistymään omin voimin uudestaan. Näin teinkin, ja sovin osaston väen kanssa että neljän tunnin päästä otan käynnistyslääkkeet jos ei siihen mennessä ole alkanut tapahtua. Oltiin torstai-iltapäivässä.



No, ei tätä tarinaa enää pidemmälle - mutta käynnistyslääkkeitä ei lopulta tarvittu. Kahdeksan aikaan vauva oli jo ulkona, ehdin saada yhden annoksen antibioottitiputusta. Synnytys oli sitä lukuunottamatta lääkkeetön. Olin tyytyväinen.



Mieltä jäi kaivelemaan se, ettei lääkärillä ollut antaa oman päätöksenteon tueksi MITÄÄN lukuja ei infektion yleisyydestä, eikä infektiotapausten vakvauudesta verrattuna odotusaikaan lapsivedenmenosta syntymään. Hän sanoi typerästi, että "sinähän et niillä luvuilla tee mitään koska et voi tietää miten juuri sinun tapauksessasi kävisi". Häh? Millä muulla perusteella sitten voisi oman päätöksen tehdä kuin juuri niillä tilastoilla - tietysti ymmärtäen että ne eivät voi ennustaa omaa tilannetta.

24 on sitä mieltä että ap:n pitäisi ilman muuta mennä PROM -testiin ja näyttmään tilanne, minusta tuo tasainen kosteus kuulostaa juuri siltä että reikä voi olla olemassa, ja on ollut jo monta päivää. Ikävä kyllä.



Reikä ei mene umpeen (sikiökalvo ei korjaannu) vaikka vuoto voisi lakatakin (jos vuotokohta jotuuu puristuksiin).