Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta huonosta äitisuhteesta?
07.12.2005 |
En enää mitenkään jaksaisi äitiäni. Hän on aina ollut " hankala" ihminen, mutta nyt kun itse olen kahden lapsen äiti, on hänen käytöksensä välillä alkanut todella ihmetyttää.
Äitini tuli raskaaksi puoli vuotta sen jälkeen kun tapasi isäni ensimmäisen kerran. Minä synnyin kun molemmat olivat 20v vanhoja, ja vuosi sen jälkeen he menivät naimisiin. Ovat nyt olleet naimisissa/yhdessä yli 25 vuotta. Isäni on hyvin ansaitseva, akateemisesti koulutettu yritysjohtaja, äitini lähihoitaja. Minulla on myös nuorempia sisaruksia.
Koko lapsuuteni ajan odotin, koska vanhempani eroavat. Tämä johtui lähinnä äidistäni, joka pienestä pitäen hoki minulle, että meni naimisiin isäni kanssa vain minun vuokseni, ja että minä olin vahinkolapsi, jonka pitämistä hän pohti todella pitkään. Hän myös katselee joka viikko asuntoja lehdistä, ja sanoo että muuttaa pois (tätä on siis tapahtunut jo vuosia). Äitini on aina käynyt töissä, eikä ole välittänyt kodinhoitamisesta, ruoanlaitosta tms. Lapsena kadehdin toisten äitejä, jotka leipoivat joskus pullaa tai laittoivat viikonloppuisin ruokaa. Meillä ei ole koskaan halattu tai pussailtu.
Äitini oli kuin kaverini, ja kertoi minulle kaiken omista tuntemuksistaan - en tosin olisi halunnut niitä kuulla. Hän on aina ylistänyt esim. miespuolisia työtovereitaan, ja kertoi jo minun ollessani 15-vuotias, kuinka useat eri miehet ovat lähestyneet häntä ja kertoneet haluavansa hänen kanssaan suhteeseen. Jokaisesta suudelmasta, jonka hän sai, hän raportoi minulle. Jokaisesta kukasta, kohteliaisuudesta... Lisäksi hänellä on sairaalloinen tarve olla hoikempi kuin minä, ja pukeutua paremmin kuin minä. Hän myös vähättelee kaikkea mitä teen, eikä koskaan ole kehunut tai kannustanut (mutta siihen olen niin tottunut, etten välitä).
Lapsiini hän kyllästyy jo tunnissa, vaikka haluaa itse heitä hoitoon. Huomaan, että hän kohtelee lapsiani samoin kuin minua, enkä pidä siitä. Yhä hän raportoi minulle kaikista mahdollisista miesseikkailuistaan, " nainen naiselle" .
En osaa puhua hänelle suoraan, pelkään että hänellä napsahtaisi täysin. Luulen, että hänen mielenterveytensä ei ole iha kohdallaan, mutta hän on hyvin pidetty ihminen, nuorekas ja kadehdittu, monessa mukana. Luulen, että olen ainoa ihminen, jota hän kohtelee (tahtomattaanko muka?) kuin idioottia.
Onko muilla kokemuksia rasittavista äideistä? Olisi helpompaa laittaa välit poikki, jos äitini olisi Oikeasti sairas, väkivaltainen tai harhainen...
Kommentit (3)
Melkoinen lapsuus sinulla takana. Googlaappa narsistinen persoonallisuushäiriö ja tsekkaa löydätkö yhtäläisyyksiä. Sairaus sekin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta en muista että olisi koskaan leikkinyt/viettänyt aikaa meidän kanssa. Muistan vaan hänet tiskaamassa tai imuroimassa. Koskaan hän ei ole kannustanut. Negatiivinen ja aina näkee ihmisissä vain huonot puolet. Haukkuu muita minkä kerkiää. Kateellinen ja jos hänelle jonkun asian kertoo tietää siitä kaikki. Koskaan ei ole sanonut mitään kaunista eikä koskaan ole kehunut muutakuin naapurin lapsia meidän kuulleen kun itse olimme lapsia.
En itse asiassa edes välitä hänestä.
täällä myös eräs, jolla omituinen äiti ja huonot välit. Minuakaan ei ole hellitelty pienenä, päinvastoin. Ja kaikki paha mitä tapahtui oli aina minun vikani, lisäksi äiti mm. luki päiväkirjani jne muuta " pientä" . Kaikkea en jaksa selittää, mutta paljon ikäviä asioita tapahtui. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt että äidilläni on oikeasti päässä vikaa, ei siis ole vain minun kuvitelmaani vaan ihan oikeasti on mieleltään sairas. Tämä hieman auttanut minua suhtautumaan toisella lailla hänen oikkuihinsa, mutta läheisiä emme ole, nykyään äitini usein säälittää sillä hänen sairautensa eristää hänet muista.