Pinna kiristyy... 6kk vanha ei olisi kuin sylissä koko ajan...

Mä en koe lastani " tulevana hirviönä" , on kuitenkin ollut mitä helpoin lapsi koko ajan, lukuunottamatta tätä lähi viikkojen sylissä oleskelua. Kuitenkin 6kk vanha ei varmaan vielä ymmärrä että minä olen se aikuinen ja hän lapsi :) Eiköhän se sitten tästä, varmaan viimeistään kun lähtee liikkeelle :)



-ap-

Tässä on kyse vauvasta eikä uhmaikäisestä. " Pompottaakseen" muita ihmisiä lapsen täytyy ymmärtää ETTÄ ja MITEN hänen oma toimintansa vaikuttaa toisiin, vauvalla ei sellaista ymmärrystä vielä ole, eihän hän tajua vielä kunnolla edes olevansa ihminen ja että äiti on toinen ihminen. Ei vauva (onneksi) käsitä, että hänen tarpeidensa tyydyttäminen tuntuu äidistä joskus vaivalloiselta.



Eri asia on, kun lapsi on isompi. Vain avuton antaa uhmaikäisen kävellä ylitseen, mutta ei VAUVAA voi kouluttaa käyttäytymään tietyllä tavalla ilman, että hän kärsii.



Enkä tarkoita sanoa, että lapsi siis menee rikki, jos joutuu hetken odottamaan palvelua - selvähän se on, että joskus on vain tehtävä hetken jotain muuta, vaikka vauvalle ei sovi - mutta vauvan kanssa hänen kuitenkin kuuluu pääsääntöisesti olla etusijalla ja vasta sitten muut asiat.



nro18

Tänäänki se on tempoillu jostain kahdesta asti: pitäis nukkua, mut ei nuku, ku syliin. Ja sit ku nukahtaa, ja koitan siirtää sänkyynsä (vaikka sitte 5min päästä, puol tuntia nukahtamisesta tai miten vaan..), niin aina herää ja sama huuto.

Illalla sama tappelu nukahtamisen kanssa. Nukkuis vaan, jos tuijotan hänen nättiä naamaansa :D Mut jos kehtaanki sulkea silmäni, niin taas on huuto valloillaan. Onneks se kuitenki aina jossain vaiheessa sammuu.. Mut ei oo kyllä helpoks tehty.

Jonain päivinä ei sekään riitä, että syli on olemassa -sillon saattaa huutaa ties kuin. Tosin, jos sylissä huutaa, niin saa kyllä sit mennä huutamaan sänkyynsäki.. Päähän se hajoaa muuten (kun ei ole sitä toista ihmistä, joka ottais osan huudoista ;)).

..nyt se onneks nukahti, jos vaikka sais olla nyt hetken rauhassaki, vaikka lukea. Tai syödä :D

Niinkuin tuolla joku jo totesikin, lapsesi ei TAKUULLA kuole -eikä myöskään traumatisoidu- siitä jos annat hänen olla lattialla tai sitterissä kun itse syöt, teet kotihommia tai muuten vain haluat tehdä jotakin ilman sylivauvaa. Kyllä meilläkin esikoinen kitisi heti kun laittoi lattialle, mutta erittäin nopeasti (siis tässä puhutaan yleensä esim. päivästä tai parista) oppi siihen, että äiti ei ota heti syliin jos on muita hommia. Laita lapsi vaan lattialle huovalle lelujensa kanssa, kyllä hän siihen sopeutuu hyvinkin nopeasti! Ja vaikka kitiseekin, niin mitäs sitten? Sanotaanhan, että kyllä sitä maailmaan ääntä mahtuu! =)

yleensä olen silloin ottanut lähelle, että näkee minut vaikka muuta teenkin. Uskoisin, ettei saa mitään traumoja kun kuitenkin äiti on koko ajan näkösällä :) Sitä kitinää on vaan niin vaikea kuunnella, en osaa keskittyä muuhun jos vauva kitisee vieressä.



Mutta helpotti kovasti kuulla, että muillakin samanlailla, onhan se tosiaan pieni niin vähän aikaa, että eiköhän tämä tästä ajan kanssa :)



-ap-

kun oppii liikkumaan ei viihdykkään enään sylissä

Paitsi, että kitisee myös sylissä ollessa, ellei saa täysin jakamatonta huomiota -ei siis esim. tv:n katsominen vauva sylissä onnistu. Todella rasittavaa..

mutta olleet vain tosi lyhyitä aikoja kerralla!

En ole koittanut. Saako tuon ikäiselle sopivaa liinaa? Jotenkin kuvittelin niiden olevan vain vastasyntyneille... Täytyykin katsella. Kiitos!

muuten pomputtaa tms. Telkkaria kylla katsoisi, mutta ei olla annettu katsella, joten eipä siinä auta itsekään katsoa. Viihtyisi edes lattialla lelujen kanssa, mutta kun ei :(

Ennen viihtyi isän kanssa paremmin, mutta nyt tosiaan vain äiti on se ainoa oikea. Isä kuitenkin on aina viettänyt aikaa tytön kanssa joten ei pitäisi siitäkään johtua.



-ap-

Liinaa minäkin suosittelen. Käy jossain myyjän luona kokeilemassa erilaisia.



6 kk on PIENI vauva, jonka paikka oikeastaan on sylissä... ja muuten vielä, olen huomannut että vauva " tankkaa" läheisyyttä ja kun on saanut sitä tarpeeksi, uskaltaa lähteä tutkimusmatkalle, vaikka lattialle äidin viereen lelujen maailmaan. Mutta jos aina laitetaan pois ennen kuin vauva itse haluaa ja äiti on levoton, niin vauvakin hermostuu.

Baby björnillä oli hyvä lelu, aikoinaan, tanko mistä riippu 3 rengasta, ja ne helisi ja kilisi kun niitä tempo, ja se oli pinnasängyn yläpuolella. Viritä siihen joku systeemi, mihin paat tavaraa kiinni, esim frotee eläimiä naruista, ei lian pitkää narua. Tää on hyvää harjotusta sulle sun tulevia huvimestari /lomakyläohjaaja /opas vuosia silmälläpitäen.

siinä saa omin jaloin sätkytellä

Sen verran pitäisi saada " pois käsistä" , että saa pyykit laitettu ja tiskit, ruoka yms. muuten voi olla sylissäkin. Oma äitini oli sitä mieltä että on liikaa pidetty sylissä, mutta olen kuitenkin halunnut pitää kun se läheisyys on tärkeää pienelle.



Leluja, naksuja yms. on koitettu sitteriin, mutta kelpaa vain hetken jos sitäkään... :)



-ap-

Kohta tyttö täyttää 1 v, ja tuolla se pyörii itsekseen tai siskon kanssa. Eipä juuri enää sylissä viihdy. Ohi menevää = )

ihan kuin kirjottaisit minun päivästäni.. tänään on jo itelläkin tippa linssissä, kun tyttö ei nuku millään vaan kitisee väsyneenä ja sylissä vaan olis. Anoppikin tuli sopivasti keskelle tätä soppaa energisen 3 v. serkkutytön kanssa... (nyt jo lähtivät).

mulla on selkäreppu mutta lapsi on niin painava että en jaksa kovin kauaa pitää. Ja en voi tehä paljoa silloin, en laittaa ruokaa tai pestä astioita..

Sanoisin mielelläni, että ota rennosti ja ole vauvan käytettävissä vaikka tiskipino kasvaisikin, vauva on kuitenkin pieni vain niiiin vähän aikaa. Ymmärrän kuitenkin että syödäkin täytyy... mitä jos hankkisit syöttötuolin? Vaikka vauva ei istuisikaan vielä täysin hyvin tuetta, kyllä hänet voisi siksi pieneksi hetkeksi laittaa tukityynyn kanssa syöttötuoliin kun syöt itse. (Ja tuomiopäivän pasuunoille, jotka nyt ryntäävät kertomaan ettei vauvaa saa istuttaa - ei vauvan selkä mene pilalle jos hetken istuu pehmeästi tuettuna.)



Usko pois, vaikka nyt tuntuu ettet mitään ehdi eikä kukaan ole päiväsaikaan auttamassa (ja vaikka olisikin, ei kelpaisi vauvalle :P) niin aivan liian äkkiä se vauva-aika ja takertuminen onkin jo historiaa. Niin että pidä vaan sylissä, sitä et kadu jälkeenpäin! :)

SINÄ olet aikuinen ja päätät asioista. Laps ei siihen kuole, jos vähän vinkuu. Ei sun TARVITSE sitä ottaa aina syliin kun vähän inahtaa. Tuolla vauhdilla se pompottaa sua miten haluaa!!! Näin niitä pikkuhirviöitä kasvatetaan.

Lapsi ei itke syyttä! Ja kun lapsella on kipuja, kutinaa mitä tahansa, se itkee, koska se on ainut keino kertoa että on hätä!!! Ei vauva tiedä mitä "pomputtaminen" tarkoittaa, huh huh. Itselläni on allerginen lapsi kahden terveen lapsen jälkeen ja kyllä tässä vissi ero on. Läheisyyden kaipuu on loputon, etenkin iltaisin kun iho kutisee jokapuolelta. Syli auttaa niin että on edes turvallista olla, vaikka kutiseekin. Mieteihän jos itselläsi on hätä, miltä tuntuu olla täysin yksin tuolloin vailla tietoa siitä onko toista vai onko parempi että joku hoitaa, silittää päätä ja on lähellä?