Miksi mies ei löydä MITÄÄN?

Minkä takia menette antamaan tavarat käteen? Sanokaa kerran. Jos ei tavara löydy, olkoot ilman.

kun tavattiin. Helpommalla pääsen kun sanon, missä jokin on, koska muuten mies hyörii ja pyörii ympäri taloa kaksi tuntia ja ärsyyntyy, koska tietää minun tietävän tavaroiden sijainnin.

- edellinen

Meillä mies ei löydä esim. sukkia lapselle, vaikka ne on illalla laitettu valmiiksi ihan samaan pinoon kuin lapsen muutkin vaatteet.



Viime viikolla olin työreissussa, ja kysyin, että söikö lapset hyvin. Joo, oli antanut kaapista jotain piltti purkkiruokaa molemmille (lapset 2- ja 4-vuotta).... Ihmettelin, että et sitten antanut jääkaapista makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta? Vastaus oli, että "en mä tiennyt, että meillä on". Joo-o. Molempia olin tehnyt isot vuoat jääkaappiin, ja ottaessaan maitoa ja margariinia ei mitenkään tietenkään voinut huomata vuokia... Uskomatonta, koska ne veivät kaksi hyllyä jääkaapista.



Ja miljoona muuta esimerkkiä...

Pahinta on, kun mies saa hirveitä raivareita, kun tärkeitä papereita tms. on taas siirretty ja suorastaan piilotettu häneltä. Yeah right. Jos olen toisessa huoneessa, yleensä vaan pyörittelen silmiäni ja vaan menen antamaan hänelle kulloisenkin hukassa olevan tavaran. Ei tätä voi enää niin tosissaan ottaa.



Viimeksi mies sai kohtauksen autossa, kun keksi, että nyt on puhelin hukassa. Ehti jo käydä kaikki skenaariot läpi, kuinka työpuhelin pitää sulkea ja kuinka koko ensi viikko menee sen vuoksi pilalle. Käskin rauhoittumaan ja pysäyttämään auton ja siitähän se puhelin löytyi hänen omalta penkiltään.

Nämä jotka eivät NÄE tavaraa vaikka se olisi heidän silmiensä edessä, eivät "osaa" käsitellä visuaalista tietoa. Mieheni löytää mitä tahansa, jos se on lattialla, koska sen voi löytää tuntoaistilla, kävelemällä päältä :D Arvatkaa vaan, miltä hänen työhuoneessaan näyttää :)



Mieheltäni puuttuu kyky tallentaa muistiKUVIA. Itse muistan näkömuistini avulla, minne olen jättänyt tavaran, ja osaan mennä sieltä katsomaan.

että vain mun mies voi olla tuollainen.....



Tuttua siis täälläkin! Ja mies todellakin oli tuollainen jo kun tavattiin, en ota syytä niskoilleni.

että mies tässä asiassa, niin kuin monessa muussakin asiassa, tekeytyy avuttomaksi saadakseen palvelua. Nainen menee halpaan, kun saa tuntea itsensä tarpeelliseksi, ja tajuaa vasta paljon myöhemmin, että hänet on vain huijattu passaamaan.

Ei löydä mitään, ei koskaan. Jos sanon että ota rasia kaapista, etsii etsii etsii etsii ja romisee ja suunnilleen räjäyttää koko kaapin. Ei löydä. Ja kun menen ottamaan sitä, on se ihan siinä missä pitääkin.



Toinen ärsyttävä seikka on se, että ei osaa erottaa lasten vaatteita. Siis koon mukaan. Toinen lapsi käyttää 116 cm vaatteita ja toinen 134 cm. Ja aina on pienemmän vaatteet viety isomman kaappeihin. Mikä ihme siitä tekee niin vaikeaa?????

että sinä tiedät?

Mä en kerta kaikkiaan jaksa etsiä toisille tavaroita, hyvä kun löydän omani. Sanon kerran missä tavara mielestäni on ja sen jälkeen "en tiedä" tai "jaa". En tunne tästä mitään syyllisyyttä. Kannattaa opetella sama asenne. Jos mies hermostuu niin omapa on häpeänsä. Mun mies on tämän seurauksena opetellut katsomaan niiden sanomalehtien ym. alle -> AH!

Minkä takia menette antamaan tavarat käteen? Sanokaa kerran. Jos ei tavara löydy, olkoot ilman.

kun tavattiin. Helpommalla pääsen kun sanon, missä jokin on, koska muuten mies hyörii ja pyörii ympäri taloa kaksi tuntia ja ärsyyntyy, koska tietää minun tietävän tavaroiden sijainnin.

- edellinen

Miehen ilkikurinen tehokkuus paistaa läpi myös etsinnöissä. Muistamme kuinka aikojen saatossa miehet lähtivät metsään etsimään kadonnutta karitsaa tai paimenpoikaa, joka ei koskaan tullut lämpimän keittokuppinsa ääreen.



Aluksi kyseltiin onko poikaa nähty ja onko karitsasta kuullut ääntä.



Miehellä on tapana etsiä tehokkaasti verkostoitumalla ympäristöönsä. Hän huhuilee eikä vain jää tuijottelemaan kamman perään. Kamman perään lähtiessä hän samalla kyselee ympäriltään lisää silmiä kammalle. Voitte arvata että prosentti löydöille ei mene aina naisen puolelle. Vaikka se välillä teistä siltä tuntuukin. Mies löytää yhtä usein asiat. Hän vain ottaa tehokkaasti kaiken potentiaalin käyttöön. Mies ohjailee myös naisen silmiä seksikkäällä tavalla. Ja aina löytyy.

Ei aasi edes tajua että pitkät on jalas.

Mikä ihme siitä tekee niin vaikeaa?????

että ennen pitkää mies voi sanoa, ettei tee sitten mitään, kun ei kerran kelpaa.

Eniten minua ärsyttää ruuan hukkaan meneminen. Jos en katso perään, niin ostaa aina Ruispalapussin. Parhaimmillaan meillä on ollut leipälaatikossa 5 ruispalapussia!

Aina jos olen poissa, niin mitään ruokaa mitä on jääkaapissa ei ole koskettu. Esim. siellä voi olla jonkun mainitsema valmis makaroonilaatikko, mutta ei ole sattunut silmään. :-( Kun kysyn, niin vastaus on en ole huomannut.

Tavaransa on koko ajan kateissa. Välillä etsin niitä, välillä annan olla.

On mielestään hyvinkin järjestelmällinen. Minun mielestä ei. Tavarat tungetaan lähimpään kaappiin. Eikä sitten ikinä muista missä ne ovat.

Oltiin asuttu talossa 2 vuotta, kun kysyin minulta vessassa, että missä säilytetää muovipusseja. Tajusin tyhjentäneeni 2 vuotta vessan vaipparoskiksen!!

Miehen ilkikurinen tehokkuus paistaa läpi myös etsinnöissä. Muistamme kuinka aikojen saatossa miehet lähtivät metsään etsimään kadonnutta karitsaa tai paimenpoikaa, joka ei koskaan tullut lämpimän keittokuppinsa ääreen.

Aluksi kyseltiin onko poikaa nähty ja onko karitsasta kuullut ääntä.

Miehellä on tapana etsiä tehokkaasti verkostoitumalla ympäristöönsä. Hän huhuilee eikä vain jää tuijottelemaan kamman perään. Kamman perään lähtiessä hän samalla kyselee ympäriltään lisää silmiä kammalle. Voitte arvata että prosentti löydöille ei mene aina naisen puolelle. Vaikka se välillä teistä siltä tuntuukin. Mies löytää yhtä usein asiat. Hän vain ottaa tehokkaasti kaiken potentiaalin käyttöön. Mies ohjailee myös naisen silmiä seksikkäällä tavalla. Ja aina löytyy.

Mitä karitsalle ja paimenpojalle kävi`??

Oho! Muilla on samanlaista! :O



Mun mies on ihan toivoton. Pari kertaa on käynyt niin, että menee kauppaan ja kauppalistalla on vaikka "juustoa". Mies tulee kotiin väittäen, että kaupassa ei ollut yhtään juustoa! :D Kun siis oikeasti hän vaan ei löytänyt juustohyllyä tai edes viitsinyt kysyä, että missä juustot ovat.



Voi että ärsyttää, että ei voi edes kysyä jos ei löydä! :D Väittää vaan että "ei täällä ole sitä"

kun oikeasti hän ei vaan löydä.

Oma mieheni ei ole ainakaan vielä ihan noin paha tapaus :D Mutta olen kyllä huomannut että itse muistan miestä paremmin, missä jokin tavara on, vaikka se ei olisikaan ns. omalla paikallaan.



Onkohan tällä jotain tekemistä metsästäjä-keräilijäkulttuurin ajan kanssa? Naiset kun usein keräilivät marjoja ja sieniä jne, niin ehkä niiden sijaintipaikat jäivät pikavilkaisulla mieleen, kun se oli tarpeellista selviytymisen kannalta.

Oho! Muilla on samanlaista! :O

Mun mies on ihan toivoton. Pari kertaa on käynyt niin, että menee kauppaan ja kauppalistalla on vaikka "juustoa". Mies tulee kotiin väittäen, että kaupassa ei ollut yhtään juustoa! :D Kun siis oikeasti hän vaan ei löytänyt juustohyllyä tai edes viitsinyt kysyä, että missä juustot ovat.

Voi että ärsyttää, että ei voi edes kysyä jos ei löydä! :D Väittää vaan että "ei täällä ole sitä"

kun oikeasti hän ei vaan löydä.

Meillä käy täsmälleen tätä samaa. Mies saattaa ihan pokkana selvittää kotiin tultuaan, että esim. Prismassa/CM:ssä/vastaavassa isossa kaupassa ei ollut lainkaan jauhoja tai vaikka hiivaa. Yleensä en edes laita ostamaan mitään noin haastavaa, mutta samalla tavalla (vieraammasta) kaupasta ovat joskus kokonaan puuttuneet esim. ne juustot tai leikkeleet.

mies kuuluu samaan kerhoon, valitettavasti. Ei löydä nenän edessä olevia asioita, kysyy yhä tavaroiden säilytyspaikkoja vaikka ne ovat vuosia olleet samat, karjuu tiskikoneen vieressä onko astiat puhtaita vai likaisia (se onkin NIIN haastavaa kääntää vaikka kahvikuppi ja tarkistaa asia...) ja sitten ihmettelee kun joku tärkeä paperi on kateissa vaikka hän sen juuri tähän keittiönpöydälle laski 3 viikkoa sitten... Muutenkaan mies ei koskaan kuule eikä kuuntele, en oikein tiedä itkeäkö vai nauraa kun se on jostain asiasta ihan pihalla! Ihmettelen todella miten se selviytyy haastavasta työstään! Tossa ennen joulua mies pälmähti kotiin normaalia aikaisemmin ja iso hymy naamallaan että kerrankin olen ajoissa ja koskas lähdetään. Mä olin että mihin pitäisi olla lähdössä ja mies vastasi että poikien joulujuhlaan! Ihan hyvä muuten mutta päivä oli ihan väärä jopa tapahtumakin...oli tyyliin keskiviikko ja se muistettava juttu oli että pojat tarvii tonttulakin perjantaina päiväkotiin!

mies kuuluu samaan kerhoon, valitettavasti. Ei löydä nenän edessä olevia asioita, kysyy yhä tavaroiden säilytyspaikkoja vaikka ne ovat vuosia olleet samat, karjuu tiskikoneen vieressä onko astiat puhtaita vai likaisia (se onkin NIIN haastavaa kääntää vaikka kahvikuppi ja tarkistaa asia...) ja sitten ihmettelee kun joku tärkeä paperi on kateissa vaikka hän sen juuri tähän keittiönpöydälle laski 3 viikkoa sitten... Muutenkaan mies ei koskaan kuule eikä kuuntele, en oikein tiedä itkeäkö vai nauraa kun se on jostain asiasta ihan pihalla! Ihmettelen todella miten se selviytyy haastavasta työstään! Tossa ennen joulua mies pälmähti kotiin normaalia aikaisemmin ja iso hymy naamallaan että kerrankin olen ajoissa ja koskas lähdetään. Mä olin että mihin pitäisi olla lähdössä ja mies vastasi että poikien joulujuhlaan! Ihan hyvä muuten mutta päivä oli ihan väärä jopa tapahtumakin...oli tyyliin keskiviikko ja se muistettava juttu oli että pojat tarvii tonttulakin perjantaina päiväkotiin!

Ja täsmälleen sama tilanne ton pesukoneen kanssa. Miten se voi olla niin vaikeaa KATSOA, ovatko ne astiat puhtaita!

voi millaisia nassukoita ovatkaan. Ihan herttileijaa sentään tässä pärskähtää nauru kesken kaiken.



Kesken kaiken sen mitä olin tekemässä ja sanomassa. Pääsi pieni naurun pyrskähdys hupsuille miehillenne.

Ai täältä löytyi tällainen ketju! Ihan uskomattoman tutun kuuloisia kokemuksia.

En nyt tiedä meneekö tämä samaan sarjaan, mutta meillä mies etsi tänään toista villasukkaa, toinen oli jalassa. Kyselin, että mistä hän sen toisen löysi. "Koko ajan se on ollut jalassa", vastasi mies. Olin vähän että no milloin sulla on viimeksi ollut ne MOLEMMAT jalassa. Ei keksinyt. Sitten huomasin, että hän oli juuri vaihtanut toiset housut, joten kehotin katsomaan niiden aikaisempien housujen puntista, mistä sukka sitten löytyikin. Mies oli ihan ihmeissään, kun ratkaisin näinkin vaativan mysteerin :-)

Ja ihan on täysjärkinen, akateemisesti koulutettu mies, joka töissään ratkoo oikeasti monimutkaisia asioita päivästä toiseen. Jättää vaan kaiketi hoksottimensa sinne työpöydälle kotiin lähtiessään, ei näitä muulla voi selittää.