Asiallisia kommentteja kaivataan tilanteeseen, jossa

kotityöt on jaettu aikuisten kesken niin, että yhden viikon ajan toinen hoitaa kauppareissut, ruoan ja astianpesukoneen ja toinen hoitaa pyykkäyksen. Sitten vuorot vaihtuvat.



Nämä vuorot on jaettu, koska niistä on tullut aina kinaa ja epäselvyyttä- - kuka tekee mitä ruokaa ja milloin ja kenen homma on laittaa astiat koneeseen yms.



Fine.Teoriassa hyvä juttu. Käytäntö ontuu ja siinä se ongelma. Nyt esim on minun vuoro tehdä ruokaa ja hoitaa astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö. Olemme alussa sopineet, että kukin tekee omalla tavallaan, ja toinen ei siihen puutu, kunhan hommat tulee tehtyä.



Mies marmattaa heti aamusta alkaen, kun olen "laittanut likaiset astiat väärin tiskialtaaseen odottamaan pesua". Ne astiat siis, mitkä eivät mahtuneet koneeseen. Ne pitää miehen mukaan olla HÄNEN tavalla, minun tapa ei kelpaa. Samoin hän illalla tulee marmattamaan minulle, kun keittiö on pommin jäljiltä. Pommin jälki on käytännössä leivänmurusia iltapalan jälkeen pöytätasolla, ehkä pieni voinokare jne. Niitä ei ole siinä samassa sekunnissa pyyhitty ja minulle pommin jäljiltä-termi tarkoittaa jotain aivan muuta.



Jos on minun pyykkivuoro, mies menee minun jäljiltä oikomaan paitojaan, koska ne ovat "tuhannen rypyssä ja ne on pakko silittää". Minulla on tapana oikoa kaikki paidat ja ripustaa henkariin kuivumaan.



Okei, nämä on esimerkkejä, kun toinen aikuinen puuttuu toisen tapaan tehdä, vaikka on sovittu molempien hoitavan tonttinsa.



Minua suututtaa ja turhauttaa se, että minuun kuin ei luotettaisi. Viilataan pilkkua, niuhotaan. Minä en ole kertaakaan sanonut miehelle asioista, mitä hän tekee.



Miten mun pitäisi toimia? Paitsi kertoa, että tunnen epäluottamusta ja en koe saavani arvostusta.Ja että hän hoitakoon hommansa ja minä omani.



Olenko mä ihan oikeasti outo, kun musta tuo menee yli vai olenko mä missannut jotain..?