Milloin on "oikea aika" perustaa perhe ja mistä sen tietää?

Jos lapsen hankintaa tarkoitat, niin sellaisen aika ei tule välttämättä koskaan. Liian moni tekee lapsia vain tavan vuoksi olematta lainkaan tarpeeksi kiinnostunut kasvatusasioista.

Lapset eivät ole perheessä välttämättömiä, joten niiden hankintaan kannattaa päätyä vain painavista syistä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 19:17"]

vielä vauvakuumeena. Siitä se lähtee, ensin tulee ajatus, miltä vauva tuntuisi osana perhettä. Kohta huomaat, että ajattelet vauvaa yhä useammin. Lopulta huomaat miettiväsi, eikö ehkäisyä jo voisi jättää pois.

[/quote]

Ja sitten jos tuleekin ensin epäonnistumisia, niin vauva onkin jo ihan pakko saada. Me aloitettiin ensin tyyliin "katotaan, käy miten käy", mutta sitä ei kauan kestänyt. Onneksi lopulta onnistui.

Tammikuussa aloitin tämän keskustelun ja nyt olemme siinä tilanteessa, että ehkäisy on jätetty pois ja vauva saa tulla. Ihana tunne! Aika näyttää toteutuvatko meidän vauvahaaveet vai eivät, mutta nyt on ihanan seesteinen olo. Työstressi on tiessään ja elämän painopiste on peheessä ja vapaa-ajassa. Toki työ on edelleen tärkeää, mutta tärkeysjärjestys on tässä muutaman vuoden aikana ihan huomaamattaan vaihtunut. Tuntuu, että kaikki on hyvin, elämä on tässä ja olen tavattoman onnellinen. Ehkäpä jonakin päivänä tätä onnea täydentää vielä yhteinen lapsi :)

Jos meinaat sitä OIKEAA aikaa jäädä odottelemaan, kannattaa ehkä alkaa suunnitella niiden munasolujen jäädyttämistä. Sillä se paras aikahan on silloin kun olet reilusti yli 60 ja eläkkeellä. Silloin on varmaan jo hyvät säästöt ainakin juttujesi perusteella ja sittenhän sitä aikaa riittää lapsille..

Ironia sikseen ja tee ne lapset NYT! :)

ainakin kannattaa ottaa huomioon, että koska et itse ole enää aivan nuori, sulla voi olla jopa vaikea tulla raskaaksi parin vuoden päästä. Tää on ikävä fakta, mutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä, koska kukaan ei kuitenkaan tule enää nuoremmaksi, kun vuodet vierivät.

olet "ehdottoman varma" ratkaisustasi ja kaikki muuttujat ovat sataprosenttisesti lastenhankinnan puolella.



Nimittäin elämä on aina epävarmuutta ja luovimista ristiriitaisten tekijöiden meressä. Jos jokin tekijä (ura, työpaikan tilanne, mies, ystävät, vanhemmat, omat vauva-toiveet, biologinen kello, jaksaminen, harrastukset, varallisuus, asunto, naapurit, tukiverkosto...) tukee vauvanhankkimista, toinen ei ehkä tuekaan - ja voitko ylipäätään edes olla varma siitä?



Eli voit loputtomiin kirjata plussia ja miinuksia listaksi, mutta loppupeleissä se on silti tunnetason päätös ja hyvä niin! Rationaalista harkintaa voi harrastaa, mutta jos tunnetasolla olet valmis, se on tärkeintä.



Kannattaa myös muistaa, että hedelmällisyytesi laskee. Ei rajusti ihan vielä, mutta parissa vuodessa se on jo aika lailla heikompaa. "Vuosina 1965–1988 tehtyjen tutkimusten perusteella American National Bureau of Health Statistics –virasto on vahvistanut havainnon, että nopein yhden vuoden aikana tapahtuva hedelmällisyyden aleneminen tapahtuu 35 vuoden iässä. Kussakin tutkimuksessa 12 kuukauden raja-arvoa pidettiin hedelmättömyyden mittarina, ja kaikissa tutkimuksissa kävi ilmi, että yli kolmasosa yli 35-vuotiaista naisista ei onnistunut tulemaan raskaaksi vuoden sisällä. 35 vuoden ikä on siis raja, jonka ylittämisen jälkeen lisääntymistoiminnot heikkenevät pysyvästi."

(http://www.hedelmallisyys.fi/concern/Infertility_in_Females/Impact_of_A…)



Näin sivusta lukien tilanteenne lasten hankkimiseen vaikuttaa hyvältä. JOS lapsia haluat, alkakaa yrittää nyt - näin neuvoisin.



Mutta tietenkin se on sinun päätöksesi ja lapsettomana pysyminenkin on hyvä päätös.



Kunhan nyt et siis yritä saavuttaa jotain merkillistä 100-prosenttista varmuutta, se on ihmiselämässä aika harvinainen olotila ;-)

Totta tuokin, että aikaa ei ole loputtomasti. En kuitenkaan koe sitä ahdistavana, vaan lähinnä realiteettina. Toisaalta ymmärrän myös sen, että en välttämättä tule raskaaksi heti tai edes kovin nopeasti tai en ehkä ollenkaan. Eli niitä muuttujia on paljon myös sen jälkeen, kun päätöksen ehkäisyn pois jättämisestä tekee.



Se, että kyseessä on tunnepitoinen ratkaisu on kyllä täysin totta ja sen mukaan kai sitä pitäisi mennä. Ehkä tämä on vain sitä vaihetta, kun totuttelee ajatukseen perheen perustamisesta? Ja ehkä sitä "oikeaa hetkeä" ei ole, vaan siitä muodostuu se oikea hetki. Ja ehkä mitään ylitsevuotavaa vauvakuumettakan ei tule, vaan sellainen onnellinen haave vauvasta osaksi meidän perhettä. Ehkä ja ehkä ja ehkä? Kai tämä on jotain myllerrystä, kun oma ajatusmaailma muuttuu niin paljon. Kiitos vastauksista, tuntuu kivalta, että joku lukee ja kommentoi, vaikka kukaan ei voi minulle sitä oikeaa vastausta antaa.



-ap

vielä vauvakuumeena. Siitä se lähtee, ensin tulee ajatus, miltä vauva tuntuisi osana perhettä. Kohta huomaat, että ajattelet vauvaa yhä useammin. Lopulta huomaat miettiväsi, eikö ehkäisyä jo voisi jättää pois.

Joka iköävuodelle löydät varmasti jonkun "selityksen", ja kuinka ollakaan olet kohta 45v etkä voi saada lainkaan lapsia. Mieti rauhassa, haluatko. Jos haluat, niin nyt sinulla on todella hyvät edellytyksen perheen perustamiseen.

iskee mikään oikea vauvakuume. Kyllä monet tekevät järkipäätöksen lasten hankkimisesta. Ei siis kannata jäädä odottamaan mitään erityistä ahaa-elämystä asian suhteen. Siitä vaan yrittämään!

Jos olet jo 33-vuotias ja todella kuitenkin haluat lapsia, niin älä enää odottele. Sen sijaan, jos on ihan ok mikäli jäätte lapsettomiksi, niin voit odotella vielä pari vuotta.

koskaan. Aina on olemassa mielenkiintoisia projekteja, ja yleensä elämä on aina sillä lailla mukavaa, että se ei tunnu siltä kuin siihen välttämättä tarvittaisiin juuri lasta tekemään se paremmaksi.



Ensimmäinen lapsi on aina hyppy tuntemattomaan, ja positiivisen raskaustestin jälkeen elämästä häviää sellainen tietty kontrolli. Oma mieli ja keho muuttuu (väliaikaisesti tosin) ja huoli lapsesta on läsnä joka päivä, usein jo raskausaikana. Moni asia muuttuu, eikä kukaan voi kertoa etukäteen, miten juuri teidän elämänne tulee muuttumaan.

Ikää sinulla on riittävästi ja jo muutaman vuoden päästä aika paljon, joten kannattaa takoa kun rauta on kuumaa.



Kukaan ei ole valmis vanhempi oikeastaan ikinä, eikä siihen vanhemmuuteen voi valmistautua.



Tsemppiä!

Jos haluat elää täyttä elämää, luoda uraa, nauttia parisuhteesta, matkustella, harrastaa, viettää ihanaa aikaa ystävien kanssa, hallita vapaa-aikaasi, nukkua, käyttää rahaa itseesi jne, niin älä jumalauta tee lapsia! Jos ne eivät ole onnesi ehto, niin älä. On elämää lasten jälkeen, mutta se on niin pirun paljon hankalampaa. Meillä (lähes kaikilla) on lisääntymisvietti, elukoita kun ollaan. Mutta molemmat elämät nähneenä...

Jos haluat elää täyttä elämää, luoda uraa, nauttia parisuhteesta, matkustella, harrastaa, viettää ihanaa aikaa ystävien kanssa, hallita vapaa-aikaasi, nukkua, käyttää rahaa itseesi jne, niin älä jumalauta tee lapsia! Jos ne eivät ole onnesi ehto, niin älä. On elämää lasten jälkeen, mutta se on niin pirun paljon hankalampaa. Meillä (lähes kaikilla) on lisääntymisvietti, elukoita kun ollaan. Mutta molemmat elämät nähneenä...

Kaikella aikansa. Yhden lapsen kanssa elämä on vielä varsin helppoa. Lapset kasvavat, ja sitä omaa aikaa saa myöhemminkin ihan sielunsa kyllyydestä. Uskonpa että jos jätät mahdollisuuden väliin, sua tulee harmittamaan vanhempana. En odottelisi jos olisin sinä.

ja tiesin sen siitä, että silloin en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Sitä ennen oli aina jotain kivaa ja kiinnostavaa, mikä sai epäröimään. Esikoista aloin sitten odottaa esikoistani 35-vuotiaana. Raskautuminen tapahtui ekasta kierrosta, eli yrittämiseen ei onneksi mennyt aikaa.



Ennen tuota ikää aina ajattelin, että mä ainakin palaisin takaisin työelämään heti kun vaan äippäloma päättyy, ja mä en ainakaan viihdy kotona, ja imettäminen on ällöä ja synnyttäminen kamalaa ja mitähän vielä... No, kun sain vauvan, imettäminen oli heti maailman luonnollisin asia ja imetin molempaa lasta 13kk (joo, teimme siis toisen tenavan jo alle 2-vuoden ikäerolla sitten), rakastin kotona oloa yli kaiken ja synnyttäminenkin oli niin kiva kokemus, että tokan tempaisin luomuna.



Niin, ja kun kuvittelin, että vauva-aika on hirveää, niin sehän se vasta mahtavaa olikin. Nukkua päikkäreitä, touhuta pienien kanssa, tehdä kotijuttuja, eikä ollut tilivelvollinen minnekään eikä kellekään, ekaa kertaa elämässä sai vain olla ilman aikatauluja! Ihan mahtavaa. Syksyllä sitten lapset menivät hoitoon kun esikoinen alkoi hipoa neljää vuotta ja kuopus oli täyttänyt kaksi. Teen silti kuusi tuntista päivää, ja kaipaan kotiäitiyttä ihan hulluna :)



Mun kohdalla tiesin kyllä ihan tarkkaan siis, milloin on oikea aika, ja luulen, että jos olisin tehnyt ratkaisuja aiemmin, en olisi nauttinut kaikesta samalla tavalla.

Koulut kävin loppuun samalla, kun tuuditin esikoista uneen. Nyt on koulut käyty, ikää 21v ja kaksosia tässä odotellaan :) Lapsiluku täynnä, en vaihtaisi päivääkään, vaikka raskaus on ollut fyysisesti rankkaa :)



Kai se jokaisen oikea hetki on silloin, kun itsestä tuntuu parhaalta. Mulla oli aina tiedossa, että haluan lapset nuorena. Baareilu ei ole innostanut, kyllä aikuinen osaa pitää hauskaa ilman alkoakin, jos ei, niin se on voi voi. Nautin hetkistä, jolloin saan olla ihan oman perheen kesken, kun esikoinen kaivautuu kainaloon, antaa suukon ja halaa :) Näitä hetkiä en vaihtaisi pois mistään hinnasta.

tuossa iässä odottelisi yhtään, jos varmempi olisin siitä että haluan edes joskus äidiksi kuin että en haluaisi. Tosiaan 33 v. on siinä mielessä jo korkea aika alkaa yrittämään lasta, koska ei voi tietää kuinka kauan raskautumiseen menee ja jos ajatuksissa on vielä se, että haluaisi enemmän kuin sen yhden lapsen.



Jos raskautuisit heti, olisit varmaankin 34 v. kun lapsi syntyy ja jos parin kolmen vuoden päästä siitä tulisi toinen lapsi, silloin olisit jo 36-37 v. Ikä alkaa liikkua jo sellaisissa lukemissa että raskautuminen ei välttämättä käy tuosta vain ja erilaiset riskit kasvavat. Sinuna toimisin heti.

Sellaista sopivaa hetkeä ei vain tule. Jos olisin itse jäänyt odottelemaan sopivaa hetkeä töissä, niin selllaista ei olisi tullut viiteen vuoteen. Onneksi tulin vahingossa raskaaksi. Sähän olet kohta jo riskisynnyttäjä, nyt homma alulle nopeasti!

Erityisesti 13. kommentti oli minulle hyvin lohdullinen, tuollaista toivoisin itsellenikin. Mutta koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan... Hassua, kuinka paljon tällainen keskustelunavaus nettipalstalla merkitsee minulle. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kerroin kenellekään muulle, kuin miehelleni näistä pohdinnoista ja teidän kommenttinne auttavat minua jäsentämään asiaa. Näiden kommenttien perusteella koen edes hieman helpotusta siitä, että ei tarvitse olla sitä hillitöntä vauvakuumetta ja sitä valtavan vahvaa tunnetta siitä, että NYT on se oikea hetki. Minun ei tarvitse miettiä haluanko lapsia vai en, kyllä minä ja me molemmat haluamme, joten ehkä kysymyksen pitäisikin olla: miksi nyt ei olisi oikea aika? Ja tällä tavalla esitettynä en oikeastaan pysty antamaan kysymykseen mitään järkeviä vastauksia. Mahdolliset uudet haasteet töissä eivät kuitenkaan paina vaakakupissa niin paljoa. Pitänee jatkaa aiheesta keskustelua miehen kanssa :)



-ap