Vaadinko liikaa miesystävältä?

mua hiplataan ja huomioidaan liikaa

niin osaisin vähän suhteuttaa tätä ongelmaani!



ap

Ihmiset ovat erilaisia.

Mekään ei nähdä joka päivä, joten ehtii hyvin... kullostaa niiiin tutulta

laitoit paljon aikaa ja vaivaa tähän kirjoitukseen, johon et luultavasti tule saamaan paljon vastauksiakaan :/



miten voisin auttaa sinua?



Tunnetko sinä kemiaa teidän välillä?

Onko teidän seksi hyvää?

Onko mies sellainen suomalainen hiljainen jurrikka vai sosiaalinen ja puhelias?

tilanne kuin ap:llä.



Tässä suhteessa on ihmeellistä ettei saa sitä huomiota kuin ennen sai. :/

Jos olet jo yli 30-vuotias, seksuaalinen markkina-arvoisi laskee joka vuosi kuin lehmän häntä. Miehet eivät tykkää halailla ja kosketella rupsahtanutta vanhaa ämmää.



Se on tiedetysti naisille kova paikka tämä fyysisen viehättävyyden eli naiseuden menetys. Itse sen kieltävät viimeiseen saakka ja ihmetellään miksei miehille mummo enää kelpaakaan kuten nuorempana.

ehkä teidän pitäs jutella vielä kerran, tosi vakavasti? sanot ettei suhde oo tyydyttävä koska et pidä itseäsi arvosttettuna ja haluttuna.



eihän sitä toiselta ihmiseltä voi mahdottomia vaatia tai että muuttais persoonaa mutta ei pitäs olla liikaa pyydetty että huomiois sanoin tai kosketuksin JOSKUS.



osoittaako muuten mitenkään... kukkia ei varmaan, mutta ehkä tekee sulle aamukahvin tai iltateen tms kun mainitset sellaista toivovasi (siis ilman että suoraan pyydät)?



oma mieheni on erilainen ja luulen että sinun tilanteessasi kokisin samoin ja asia olisi ongelma. minun olotilaani ja suhteen laatua kohottaa paljon se että mies huomioi minua eri tavoin.



kyllä sun kantsii miettiä suhteen tulavisuutta ja että mikä on tärkeeää. se tunne että on rakastettu on aika tärkeä.

Suhteen alussa oli juuri sellainen kuin sinäkin toivoisit miehesi olevan, huomioiva. Ei voinut pitää näppejään erossa tms.



Nykyään taas ei mitään, seksiäkään ei itse ikinä ehdota vaan aina on minun aloitteesta kiinni. Ja ei, en ole rupsahtanut/lihonut seurustelumme aikana. Mies kyllä on, mikä ei kyllä minua haittaa.



Mietin joskus itsekin, voinko tyytyä tällaiseen, tarvitsisin yksinkertaisesti enemmän osoituksia siitä että olen tärkeä ja haluttava.

Mä ihmettelen tässä eniten sitä, että miesystäväni on ollut seurustelun alusta asti samanlainen. Eli hänen kanssaan en ole koskaan kokenut, että ei voisi pitää näppejään erossa musta. Haluaisin uskoa, että syy siihen on vain se, että on aika laimea ihminen tunteissaan, eikä millään tavalla intohimoinen (yhtään minkään suhteen).



Mies on monella tavalla tosi hyvä mies, mutta tässä huomiointi- yms. asiassa on ihan erilainen kuin aikaisemmat miesystäväni. Pakko taas ottaa puheeksi seuraavan kerran kun nähdään, koska asia häiritsee mua sen verran paljon.

Ovatko aiemmat miehesi olleet nuorempia? Ikäkin tekee sen, ettei seksi ole ihan päällimmäisenä.



Suomalainen mies ei kovin kiihkeästi kehu naisiaan, sellainenhan on suorastaan epäilyttävää...

Ja jospa myöntäisit itsellesi totuuden: ehkä sinä et todellakaan ole juuri tuon miehen mielestä niin erikoisen kaunis ja ihana, että kannattaisi erikseen mainita.

Ollaan seurusteltu reilu vuosi, molemmilla lapsia edellisestä suhteesta. Nähdään pari kertaa viikossa, yleensä ilman lapsia ja välillä lasten kanssa.

Mua on koko ajan vaivannut sellainen asia, että tuntuu, ettei miesystäväni ole ihan täysillä kiinnostunut musta. Tuntuu, että on mun kanssa vain siksi, ettei jaksa etsiä uutta. Pari kertaa on sanonut rakastavansa mua, mutta yleensä ei koskaan sanoin eikä teoin osoita välittävänsä musta. Mä en tunne itseäni ollenkaan tärkeäksi, kun olen hänen kanssaan.

Kun vietetään iltaa kahdestaan, mies ei "vapaaehtoisesti" pussaile mua tai juurikaan kosketa. Mä hipelöin häntä paljonkin ja haluan pussailla. Kun mennään nukkumaan ja jos mies sattuu haluamaan seksiä, silloin voi "vapaaehtoisesti" pussailla kyllä. Muuten musta tuntuu, että mun täytyy kerjätä miehen huomiota, kosketusta, pusuja jne. KOSKAAN ei ole käynyt niin, että mies alkaisi esim. sohvalla TV:tä katsoessa oma-aloitteisesti pussailemaan ja hipelöimään mua =(

Mä haluaisin, että mies näyttäisi sekä sanoin että teoin, miten tärkeä olen hänelle. Sanoisi mun olevan kaunis (edes joskus), sanoisi ihanaksi tms. Mä kehun häntä useinkin, mutta yleensä ei edes silloin kehu mua. On kyllä suhteen alkuaikoina kehunut, mutta ilmeisesti ajattelee, ettei sen enempää sitten tarvitsekaan kehua. Jostain kumman syystä mä satun olemaan sellainen nainen, jota pitää kehua, että uskon olevani ihana. Kun ei kehuta, alan kuvittelemaan, ettei toista enää kiinnosta =(

Aikaisemmat miesystäväni ovat olleet kaikki (nyt aikuisiällä) sellaisia, että ovat suhteen alusta loppuun sanoneet mua kauniiksi (omasta mielestäni olen ihan taviksen näköinen, laitettuna välillä ihan kauniskin). Ovat halunneet seksiä vaikka kesken TV:n katselun ja jos olen vaihtanut vaatteita ja ovat nähneet, ovat tulleet siihen "härnäämään". En ole edes mitenkään hyväkroppainen, joten ei ole johtunut siitä, vaan olen vaan ajatellut miesten nyt ylipäätään "kuolaavan" vähäpukeisten/alastomien naisten perään (ainakin oman naisensa). Nykyinen miesystäväni ei reagoi mitenkään, jos vaihdan vaatteita hänen näköpiirissään. Tästä olen päätellyt, ettei hän pidä vartaloani kovinkaan viehättävänä =(

Mutta onko siis liikaa vaadittu, että miesystävä joskus kehuu naista (edes silloin, kun nainen on laittautunut esim. juhlia varten), pussaa ja koskettelee oma-aloitteisesti ja osoittaa sanoin ja teoin, että nainen on tärkeä hänelle? Ollaan tästä aiheesta miehen kanssa pariin kertaan puhuttu, joten hän tietää kyllä, miten tärkeää tuollainen mulle olisi. Ehkä se on sitten hänelle jotenkin luonnotonta, mutta en tiedä, voinko jatkaa tässä muuten hyvässä suhteessa, jos musta koko ajan tuntuu, etten merkitse miehelle juuri mitään.

Vai onko mun mieskäsitys vaan vääristynyt, kun olen viime vuosina tavannut vain sellaisia miehiä jotka ovat olleet ihan erilaisia kuin nykyinen miesystäväni?

Viestisi on niin pitkä etten jaksanut lukee sitä.

Eihän tuo nyt kovin hääviltä mieheltä kuulosta, että minä jos olisin sinä, laittaisin pellolle.

Olemme olleet yhdessä noin vuoden. Mies ostelee kyllä kalliita lahjoja ja uskon kyllä että hän omalla tavallaan välittää minusta paljonkin, mutta minua raastaa suhteessamme valtavasti se, etten saa häneltä naisena huomiota. Ei halailua, hellittelyä, eikä aloitteita seksiin. Minä teen aloitteet ja hän suostuu silloin tällöin, yleensä reaktio on aika negatiivinen. Ja hyvin harvoin hän kehuu minua kauniiksi, en itseasiassa usko, että hän pitää minua viehättävänä ollenkaan.



Mutta mies ei halua erotakaan?



Kaikki tämä on ihan uutta minulle, aikaisemmissa suhteissa ei ole ollut tällaista ongelmaa ja huomiota sataa muilta miehiltä näin varattunakin. Olen ihan ok-näköinen ja -vartaloinen.

olen tottunut miehiin, jotka ovat hulluna minuun. Seurustelin viimeksi miehen kanssa, joka parin kk:n seurustelun jälkeen ei jaksanut tsempata.



Hän ei pitänyt nyhväämisestä, ei kuulema ole sellainen ihminen. Seksiä halusi ehkä kerran viikossa, 2 kertaa päivässä oli sille painajainen. Tuli myös aika selväksi, että p-teollisuuden naiskuva on hänelle ihanne, runkkariparka =D



No joo, lopetin suhteen. Nyt olen naimisissa, jossa intohimo leiskuu päivittäin, mua hellitään, ihaillaan ja arvostetaan. Ja ihan omasta tahdosta, ei ole tarvinut käydä edes keskusteluja, joka tuntuisikin typerältä :)



Tsemppiä. Mieti haluatko olla tuollaisessa suhteessa.

pitää vain miettiä, millaisen ihmisen kanssa haluaa elää.



Ex-mieheni kiehnäsi minussa kiinni jatkuvasti, vessaankaan en olisi saanut mennä yksin, mutta siinä pidin pääni. Oviaukoista ei voinut kulkea, ellei joka helvatin kerta antanut "tullauspusua". Sohvalla ei saanut lukea rauhassa, kun toinen aina nappasi kirjan pois ja alkoi kyhnyttää. Kun tiskasin, toinen tuli aina taakseni hieromaan tissejä... Raivostuttavaa! Ei hetken rauhaa! Ihan kivaa, joo, joskus, mutta kyllä liika on liikaa!



Nykyinen mieheni ei juurikaan spontaanisti koskettele tai pussaile, ulkonäöstä ei kehuja tule koskaan. Mutta: hän saattaa esimerkiksi aamusella käväistä ulkona ja sisääntullessa huikata, että putsasin sun auton lumesta ja skrapasin ikkunat jäästä. Tai kaupasta tullessa kertoa, että käväisin ostamassa leipomosta sitä sun herkkuleipää.... Ihanaa! Tämä käytös sopii minulle paljon paremmin - itse asiassa olen itse aivan samanlainen!

Me olemme olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta, mutta varsinkin nyt ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen hellyydenosoitukset ja kauniit sanat ovat kadonneet. Koskaan mieheni ei ole kyllä ollut mikään "turhasta kehuja", mutta nyt tilanne syö itsetuntoani jo kunnolla. Nyt mieheni on vielä alkanut vihjailla, että olisi aika päästä eroon viimeisestä vauvakiloistani.



Minäkin olen miettinyt, että vaatiiko sitä vain liikaa toiselta. Että onko se joillekin itsestään selvää, että mies sanoo edes joskus kauniiksi tai ihanaksi tai rakastavansa. Ehkä kaikilla on näin niin kuin meillä? Ja kuitenkin tiedän ihan lähipiiristäni pariskuntia, joiden miehet jaksavat kehua vaimoaa muutamankin synnytyksen ja raskausarpien ja leikkaushaavojen jälkeen. Minun miestäni häiritsee muuutama ylimääräinen kilo...



Tulee todellakin sellainen olo, että on vain yksi kodinkone muiden joukossa täällä kotona. Ja että jos nyt jo muutama kilo haittaa, niin vaihtaako hän minut nuorempaan parinkymmenen vuoden päästä, kun ikääntyminen alkaa oikeasti näkyä. Itsetuntoni on niin maassa, että ajattelen itsestäni juuri niin kuin joku tuolla aiemmin kirjoitti, että olen varmaan niin hirven vastenmielinen, etten mitään kehuja edes ansaitsisi.



Nyt tuli itku :(

"Kiva", että löytyy kohtalotovereita. Tämä on mulle siis aikuisiällä ensimmäinen suhde, jossa mies ei kehu, huomioi jne. En ole tottunut "kerjäämään" huomiota, koska aiemmin olen saanut sitä ihan spontaanisti ja usein. Lasteni isä ei pystynyt pitämään musta näppejään erossa edes siinä vaiheessa, kun suhteemme oli muuten jo vähän alamäessä.



Musta on outoa, että nykyinen miesystäväni ei tee juuri koskaan aloitetta seksiin. Ei ole vielä koskaan alkanut "yrittämään" mitään siihen liittyvää ns. kesken kaiken eli jos jommalla kummalla on joku muu homma menossa tai ollaan vaan ja istuskellaan sohvalla. En tiedä, eikö häntä ylipäätään kiinnosta seksi vai eikö se vaan kiinnosta mun kanssa =( Onko ollut aikaisemmissa suhteissaankin samanlainen?



Ikää meillä n. 30 v, joten ei kyllä olla kumpikaan vanhoja tai rupsahtaneita. Mies fyysisesti/ulkoisesti huonommassa kunnossa kuin minä, koska ei juurikaan harrasta liikuntaa. Muiden miesten mielestä olen ollut hyvinkin viehättävä, joten en jaksa uskoa, että olisin yhtäkkiä muuttunut kovin epäviehättäväksi.



Luulen, että mies nyt vaan on niitä miehiä, joille riittää, että kerran tai kaksi suhteen alkuvaiheessa sanovat naista kauniiksi, ihanaksi jne. ja sen jälkeen ajattelevat, että nainen tietää nyt heidän mielipiteensä. Ja mä taas itse ajattelen niin, että jos mies ei kehu mua ja käytöksellään huomioi, mistä mä voin tietää, onko hän vielä oikeasti kiinnostunut, vai onko mun kanssa vaan, kun ei jaksa erota/vaihtaa uuteen/olla yksin.



Jos tietäisin, että suurin osa suomalaisista 30 v miehistä on tässä asiassa kuin nykyinen miesystäväni, yrittäisin vaan kestää asian, koska ongelma on mun omassa päässäni (että tarvitsen sitä huomiota). Mutta jos tästä maasta löytyy entisten miesteni/miesystävieni lisäksi muitakin huomioivia miehiä, alkaa mietityttämään, onko tuo nykyinen miesystävä mulle oikea/sopiva.