Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
11-12v esimurkkupojat...
29.01.2013 |
Siis voiko ne olla noin "tyhmiä"? Ihan tahallista mokailua koulussa, ja varmaan vain sen takia, että sais kavereilta ihailua... huoh.
Kertokaa, ettei teillä ole mitään tuollaista. Kertokaa myös te, joilla ilmenee kotona, koulussa tms "perseilyä", miten reagoida, miten tukea kasvussa, miten miten itse kestää ja jaksaa.
Uuvun varmaan pian :(
Kommentit (15)
Meillä murkkupoika 12-v. Vasta sai koulusta jälki-istuntoa, kun oli uhitellut pienempäänsä samanikäisten kavereiden katsoessa vieressä. Huoh. Juurikin tuon näyttämisen halun takia. Tiedä sitten, miten vastapuoli on tilanteessa alunperin provosoinut, mutta väärin teki silti. Tosiaankaan meillä ei jälki-istuntoja ole aiemmin harrastettu!
Minä otan asiat yleensä aika raskaasti, mutta yritän ajatella asioita ikäänkuin ulkopuolisena ja "asiat asioina"-tyylillä. Eli nyt kun tuli tuo mainitsemani tilanne, pyrin ajattelemaan, että poika toimi väärin, kärsiköön rangaistuksensa, oppikoon kantapään kautta. Yritän olla ajattelematta, että olenko tehnyt jotain vanhempana väärin ja olla syyllistymättä. Koska kuitenkin tiedän, että opetettu, kasvatettu on. Ei me vanhemmat aina voida lastemme tekemisiin vaikuttaa, vaikka kuinka hyvät lähtökohdat olisi annettu. Kavereilla on aivan uskomattoman suuri vaikutus varsinkin tuossa iässä. Ja kavereille pitää näyttää mitä uskaltaa.
Itsehillintää ei voi varmaan koskaan korostaa liikaa. Murrosiässä hormonit saattavat tehdä pojista aika äkkipikaisia ja aggressiivisia. Toisen oikeutta koskemattomuuteen pitäisi silti kunnioittaa.
Ajattele, että jos jaksat puuttua tarpeeksi pojan tekemisiin, niin joskushan ne hölmöilyt loppuvat. Ei poikasi ole ainut murrosikäinen maailmassa, on paljon samanlailla käyttäytyviä! Anna huomiota lapsen vahvuuksille ja muutenkin paljon positiivista huomiota. Olen ajatellut, että toisilla lapsilla murrosiän myllerrykset näkyvät enemmän ulospäin kuin toisilla. On tietenkin kurja, jos lapsi ja perhe leimataan sen takia. Sitä itsekin pelkään. Mutta eiköhän me jokainen yritetä parhaamme! Sen pitäisi riittää. Ja jos ei tunnu riittävän, niin aina voi olla yhteydessä asiantuntijoihin, koulun terveydenhoitajaan, perheneuvolaan yms. ja kysyä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pukkaa selvästi. Näkyy nyt lähinnä suun soittamisena kaikkea vastaan mitä vanhemmat sanoo. Ei pahaa, mutta ärsyttää semmoinen jatkuva napina. Koulussa menee hyvin, tekee hommansa, mutta ei todellakaan ole pinko tai stressaa kouluhommista. Harrastaa paljon ja kavereita on. Kavereista osa ei niin hyvin käyttäytyviä ja oma poika menee perässä (ei ole todellakaan aina itsekään puhdas pulmunen, mutta on aika yllytystyperää lajia) mistä tulee sanomista sekä koulusta harvakseltaan että täällä kotona. Yritän jutella paljon ja pysyä perässä missä mennään... Yritän pitää siis linjan auki, jotta mahdollisia isompiakin ongelmia olisi sitten helmpompi selvittää tarvittaessa. Rankkaa on välillä; sekä pojalla että minulla :)
Ja kuule raskasta on.
ASiaa ei tietenkään helpota se, että pojalla on adhd, ja jos perusesimurkulle riittää muutama kerta saman asian jauhamista, tää kaveri vaatii sen sata toistoa...
Ja vähän epäilen ettei varsinainen teini-ikä asiaa helpota :(
mitään hölmöilyä siksi, että saisi huomiota. Taitavat nuo piltit olla niitä AV-mamman inhoamia "täydellisiä lapsia", kun ovat itsekin pitäneet typeränä kaikkea tuhoamista, uhoamista ja pään aukomista. Ovat käyneet koulua kunnolla.
5 poikaa, kaksi vielä alakoulussa.
harrastaa kilpaurheilua, arki-iltaisin on harjoituksia. Koulu sujuu ihan mukavasti, läksyt tekee ja kokeisiin lukee, todistuksessa kaseja ja ysejä. Välillä saa raivareita (kotona) mutta yleensä on suht rauhallinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka näitä hölmöilyjä nyt on alkanut olemaan, hän on sen verran lapsellinen vielä, että kertoo niistä minulle illalla, eli asia painaa mieltä, ja toisaalta, tietää, että mulle voi aina kertoa, kaiken.
Sitä hetkeä ehkä pelkään eniten, että tuo kertominen jää pois, ja ehkä muualta sitten sitä infoa alkaa tulemaan.
Tiedän, että mun pitäis kertoa kavereiden vanhemmille joistain jutuista, mutta jos kerron, tuskin omani enää mullekaan kertoo. Ristiriitaista, kuten kai tuo murkkuikäkin...
ap
Lapsi ja nuori tarvitsee aikuista aikuista lähelleen, joka välittää ja vaikka väsyttää, jaksaa tukea ja kannustaa. Joka jaksaa myös uudestaan ja uudestaan, kunnes asiat sujuvat, muistuttaa kuinka tulee toimia.
Kannattaa myös jutella toisten vanhempien kanssa, joita asia koskee. Voihan olla, että heillä omat lapset eivät ole vielä kertoneet, ja he eivät siksi ole voineet asiaan vielä puuttua. Näin voidaan ajoissa puuttua ja lopettaa mm. kiusaaminen jne.
Katso oheiselta sivulta lisävinkkejä. Mm. rajoista, mitkä asiat nuori voi itse päättää, mitkä yhdessä perhe voi sopia ja mitkä asiat asetukset ja lait määräävät; esimerkiksi oppivelvollisuus.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/rajojen_asettaminen_nuorel…
Kaikesta huolimatta iloa ja aurinkoa päivääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka näitä hölmöilyjä nyt on alkanut olemaan, hän on sen verran lapsellinen vielä, että kertoo niistä minulle illalla, eli asia painaa mieltä, ja toisaalta, tietää, että mulle voi aina kertoa, kaiken.
Sitä hetkeä ehkä pelkään eniten, että tuo kertominen jää pois, ja ehkä muualta sitten sitä infoa alkaa tulemaan.
Tiedän, että mun pitäis kertoa kavereiden vanhemmille joistain jutuista, mutta jos kerron, tuskin omani enää mullekaan kertoo. Ristiriitaista, kuten kai tuo murkkuikäkin...
ap
että pidän paljon yhteyttä kavereiden vanhempiin juuri siitä syystä, että hölmöilyt kerrotaan muillekin aikuisille. Tällä tyylillä on saatu typeryydet vähenemään. Kun aina joku näkee, kertoo ja sitten kerrotaan aikuispiirissä eteenpäin, jotta jokaisessa asianomaisen kotona asia käsitellään ja puhutaan ja virheistä opitaan. Tämä systeemi on ollut hyvä kaikkien vanhempien mielestä.
että vaikka näitä hölmöilyjä nyt on alkanut olemaan, hän on sen verran lapsellinen vielä, että kertoo niistä minulle illalla, eli asia painaa mieltä, ja toisaalta, tietää, että mulle voi aina kertoa, kaiken. Sitä hetkeä ehkä pelkään eniten, että tuo kertominen jää pois, ja ehkä muualta sitten sitä infoa alkaa tulemaan. Tiedän, että mun pitäis kertoa kavereiden vanhemmille joistain jutuista, mutta jos kerron, tuskin omani enää mullekaan kertoo. Ristiriitaista, kuten kai tuo murkkuikäkin... ap
että pidän paljon yhteyttä kavereiden vanhempiin juuri siitä syystä, että hölmöilyt kerrotaan muillekin aikuisille. Tällä tyylillä on saatu typeryydet vähenemään. Kun aina joku näkee, kertoo ja sitten kerrotaan aikuispiirissä eteenpäin, jotta jokaisessa asianomaisen kotona asia käsitellään ja puhutaan ja virheistä opitaan. Tämä systeemi on ollut hyvä kaikkien vanhempien mielestä.
nyt onkin parista asiasta vähän ongelmaa, kun lapsi kertoi ne minulle luottamuksella. Joten, jos kerron, lapseni joutuu huonoon valoon, ja sitähän he eivät tietenkään halua. Tarkkailen tämän osalta, muuten yritän pärjätä ja opastaa jatkossakin, vaikka tekisi mieli vetää peitto korvien ympärille ja painua talviunille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, menestyy hyvin eikä mokaile. Olen ylpeä pojasta. Rajoja ja rakkautta.
On nyt viidenellä ja sellaiset pojat, jotka ennen oli kavereita alkaneet kiusaamaan. Käsitääkseni se on sellaista muille esittämistä. Hakkaamista, potkimista, jääkököillä heittelmistä, tönimistä. Ei kuitenkaan, niin että jälkiä tulisi.
Poikamme on pienikokoinen ja arka eli hyvä kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nyt viidenellä ja sellaiset pojat, jotka ennen oli kavereita alkaneet kiusaamaan. Käsitääkseni se on sellaista muille esittämistä. Hakkaamista, potkimista, jääkököillä heittelmistä, tönimistä. Ei kuitenkaan, niin että jälkiä tulisi.
Poikamme on pienikokoinen ja arka eli hyvä kohde.
yhteys opettajaan ja tarvittaessa rehtoriin. Ei tuollaista tarvitse sietää.
Ja 5-luokan alettua muuttui käytös "murkkuisemmaksi" eli sellaista henkistä angstia enmmän ja asioiden kritisoimista ja "valittamista" aiempaa runsaammin.
Mutta en valita, ihana on ja hoitaa koulunsa kiitettävästi eli kokeista tulee 10 ja sanakokeista 9-10.
Kaveripiiri sama kuin ollut 1-luokasta lähtien, me vanhemmat tunnemme ja tiedämme jo toisemme sen verran hyvin että sekin antaa "pohjaa" ja tietoa kaverisuhteille ja miten niissä asioissa sujuu, opettajakin olut sama 1-luokalta alkaen joten häneltäkin saa mainiosti infoa asioista jos siltä tuntuu.
Fyysistä murrosikää ehkä hieman havaitavaissa eli ekan "finnin" bongasin pojan leualta äskettäin (niiisk) ja hartianseutu ehkä aavistuksen leventynyt mutta ei muuta, pituutta hän kasvaa tasaisesti 7-10cm/vuosi, koululääkäri oli nyt tammikuussa ja poika on nyt 157cm/47kg, kuulema hyvänpainoinen pituuteen nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin sen kaverit. Niillä on keskenään osalla kilpailu, kuka pärjää paremmin. Mutta kilpailu ei ole kovin vakavaa, eli huonompi tulos ei vie raivoon vaan päättää tehdä jatkossa paremmin.
Ei tulisi mieleenikään että tuo meidän ihana sympaattinen poika millään tavalla kiusais tai uhittelis kenellekään.
Alue: Aihe vapaa
Samoin sen kaverit. Niillä on keskenään osalla kilpailu, kuka pärjää paremmin. Mutta kilpailu ei ole kovin vakavaa, eli huonompi tulos ei vie raivoon vaan päättää tehdä jatkossa paremmin.