Salarakas on harmiton hyppy sivuun? Kaduttaa ja raskaasti, kivittäkää.

Mulla oli pitkä suhde varattuu mieheen. Itse oon naimisissa ja meillä on yhteiset lapset. Tiedän kyllä, miksi aikoinaan aloitin tämän sivusuhteen. Aviomiehen kanssa oli aika ikäviä juttuja. Mikään ei ole meitä kuitenkaan lopullisesti erottanut. Salarakkaan kanssa on ollut tunteita mukana, ystävyyttä ja rakkautta. Mietittiin jossain kohtaa tosissaan yhteistä elämää.



Mutta nyt tiedän, etten halua erota. En aio kertoa miehelleni, en halua vatvoa kaikkea sitä p*skaa, missä on kahlattu. Tää avioliitto ei oo mikään prinsessasatu, mutta siinä on paljon hyviä juttuja. Ja niin, nyt kadun, kadun niin helvetisti sivusuhdettani. Vaikka se aikanaan toi paljon hyvää elämääni ja jaksamista ihan arjen tasolla. On täysin mahdollista, että olisin eronnut miehestäni, jos salarakasta ei olisi ollut olemassa. Se oli mulle henkireikä ja iso tuki yhdessä vaiheessa. Silti haluaisin pyyhkiä sen pois. Haluaisin, että kaikki olis tahratonta omasta puolestani. Mutta ei ole eikä ikinä tule olemaan. Miettikää tätä te, jotka sivusuhdetta harkitsette. En ymmärrä, miksi salarakkaita pidetään nykyään harmittomana huvina, joka piristää parisuhdetta. Kyllä se sitäkin tekee, mutta mikään ei ole enää ennallaan sen jälkeen, vaikkei koskaan kiinni jäisikään. Kaikkein vähiten sinä itse.