Miksi aikuisen nirsous onkin niin loukkaavaa ja ärsyttävää
siis tarkoitan itseäni, miksi mitä ärsyynnyn siitä että toinen on nirso?? Miksi en lakkaa yrittämästä tarjota jotain mikä kelppaa, tai miksi en lakkaa loukkaantumasta jos henkilö ei syö tekemääni ruokaa. Miksi en vaan tee vaikka ranskalaisia ja kalapuikkoja ja kaikki on tyytyväisiä.
Miten sitä olet päässyt tämmäisestä ärsyyntymisestä eroon?
Kommentit (29)
Turha selitellä.
Jos esim. seisovasta pöydästä otan salaattia ja jotain lihaa, niin onko se junttia? Miksi on junttia kohteliaasti kieltäytyä tarjotusta?
Melkein tekisi mieli sanoa, että junttia on tarjota juhlissa ikuisia pikkupizzoja ja voileipäkakkuja ja mokkapaloja, mutta sehän olisi kamala loukkaus teitä leipojia kohtaan, eikö?
Nirsoilija suhtautuu lähes kaikkiin kasviksiin kuin pikkulapsi ja vänisee marttyyrimaisesti kuinka ei voi syödä sitä tai tätä. Siis ei "voi" vaikka ainoa syy on ettei halua. Einessotkut kyllä kelpaavat, mutta esim. vihersalaattia ei voi syödä. Suututtaa ja hävettää tämän ihmisen puolesta. On reilusti ylipainoinen kuten kai useimmat nirsot. Läski olen itsekin joten se siitä, ja on ruokia joita en mielelläni syö. Se ärsyttää, jos joku kehtaa vielä vaatia huomiota nirsoilemalla.
Sun yleistäminen ärsyttää. Minä olen nirso, hoikka ja söin todella paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Rakastan smoothieita! Ja pidän kanasta, kalasta ja monenlaisista juustoista esimerkiksi.
Mutta en voi sietää: makeaa, esim. pullaa tai mokkapaloja tai tuorejuustokakkuja. Jäätelökakut on kamalia, samoin kaikki kuivat kerma-mansikkakakut. Marsipaanista ihme kyllä pidän. Inhoan kinkkukiusauksia, valmisruokia, kalapuikkoja, ranskalaisia, hampurilaisia jossain Hesellä, voileipäkakkuja, coctail-piirakoita, kuivia känttyisiä pikkupizzoja... you name it.
Ainoa yleistys oli tosiaan tuo, että arvelen nirsoilijoiden yleisestikin olevan useammin ylipainoisia. Siis siksi kun ruokavalio on yksipuolinen. Sellainen rasva-sokeriyhdistelmä lienee useimmille kohtuullisissa määrissä helpoimmin alas menevä yhdistelmä, mutta kun pitäisikin saada puoli kiloa kasviksia päivässä syötyä, nirsolla voi olla ongelmia.
mutten tietenkään kylässä sano, että "en syö tuota, yök". Jos tarjolla on jotain sellaista, jota en todellakaan voi syödä tai josta en pidä, en ota sitä. Ja jos emäntä ja isäntä ovat fiksuja, he eivät tuputa mitään, vaan antavat vieraan ottaa itse.
mutten tietenkään kylässä sano, että "en syö tuota, yök". Jos tarjolla on jotain sellaista, jota en todellakaan voi syödä tai josta en pidä, en ota sitä. Ja jos emäntä ja isäntä ovat fiksuja, he eivät tuputa mitään, vaan antavat vieraan ottaa itse.
Aina se vaan ei onnistu.
Muutamat miehen sukulaiset kyttäävät todella tarkkaan muiden syömiset, ja huomattava kyllä isoon ääneen 'Minna ei ottanut tätä eikä tuota' ja sitten päivittelevät sitä pitkään ja hartaasti.
Seuraavalla kerralla esittelevät sitten, että nyt minä tein tämmöistä että sinullekin maistuisi. Se on todella tympeää.
Aina olen useampaa ruokalajia heidän ruokapöydissään syönyt, mutta kokevat isoksi ongelmaksi sen etten ole aivan kaikkia lajeja ottanut :(
Sitten kun tulevat meille, niin ihan kostofiiliksellä arvostelevat ilkeästi ruokiani, vaikka minä en koskaan ole heidän ruokiaan moittinut. Aina olen kiittänyt ruoasta ja jotain kaunista tarjoiluista sanonut vaikka en tosiaan kaikkia lajeja olekaan syönyt.
Ärsyttävää.
Olen oppinut vihaamaan koko sakkia >:(
toisten syömiset. Minusta tuollainen on sairasta. Ruoka on pelkkää ravintoa, energiaa. Ei siihen liity mitään elämää suurempaa. Jos haluat tehdä ruokaa, tee, mutta älä odota, että muut pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana. Jos loukkaannut siitä, että joku ei tee laittamaasi ruokaa, niin ehkä kannattaa miettiä, mikä kaikki muu loukkaa. Eli oletko niitä, jotka haluavat hallita ja kontrolloida kaikkia muita. Saa syödä vain sitä, mitä sinä määräät, katsoa vain niitä ohjelmia, jotka sinä valitset, pitää mennä nukkumaan, koska sinä tahdot jne.
En minä tosin loukkaannu, mutta välillä tunnen jääväni omine tarpeineni paitsioon. Meillä kun mennään 'heikoimman' mukaan, siis tavalaan nirsoimman mukaan. Sitten se olen pian minä, joka en 'saa' koskaan mielesitäni ruokaa, kun sekä lapset että mies haluavat pelkkää mauttomuutta. Maustekastikkeilla ei ihan kaikkea voi pelastaa. Minä siis EN määrää ruokaa, tv-kanavaa enkä edes nukkumaanmenoaikoja. Joustan liikaakin. Sitten sitä välillä hermostuu, kun tajuaa, että on ihan eri planeetalta. Että nii-in, mulle ruoka ei ole vain polttoainetta. Haluan kokeilla, maistella, nauttia. Muille perheessä riittää se peruna ja kastike, aina. Ja kyllä. Myönnän ensimmäisenä, että tää on täydellinen esimerkki first world's problem'sta...
Tee itsellesi ruokaa,jota haluat syödä ja anna muiden myös syödä sitä, mikä maistuu eli sinulle jotain bataatticurrytattarikampelakääröjä, muille makkarakastiketta.
Olen noin tehnytkin, mutta en jaksa sitä 'yäk kauheen näköstä/hajuista, en kyllä maistais, miten sä pystyt syömään' - siis aikuiselta. Ja pakko myöntää, että laiskottaakin, aina ei jaksa kaupassa jo miettiä kahta ruokaa, sitten tehdä, tiskata astioita, säilytellä jämiä, kyllä sä tiedät mitä ruokahuoltoon nyt kuuluu. Puhumattakaan, että jos joku muu perheestä tekee ruokaa, se ei ole koskaan just mun mieleistä.
Eikä tää oo mulle oikea ongelma, kunhan liittyi vähän tähän yhteen aloitukseen. Kyllä mä elän perunoillakin, ja jos ei kelpaa, teen itselleni herkkua tai menen ravintolaan syömään. Perheeni seurassa sekin on show, kun kaikki siirtelevät yök-yrttejä ja yök-vihanneksia mun lautaselle... Classy ;-)
jotain ruokaa on varmaan monia. Itse en syö sipulia ja paprikaa, koska ne närästävät ja joudun maistelemaan niitä useita päiviä syönnin jälkeen kun maku seilaa ruokatorvessa.
Jokaista ärsyttää myös se, jos tervehdykseen ei vastata, jos ei sanota kiitos jne.
itsellä ei ole ongelmaa nirsojen kanssa, lähinnä ne naurattaa ja toisaalta säälittää niiden lapset, joille opetetaan nirsous jo äidinmaidossa. Muksut syö vaan makaronilaatikkoa, kebabia ja karvakäsipitsaa.
anteeksiantamatonta, että pilaavat lapsensa siinä samalla.
Sun yleistäminen ärsyttää. Minä olen nirso, hoikka ja söin todella paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Rakastan smoothieita! Ja pidän kanasta, kalasta ja monenlaisista juustoista esimerkiksi.
Mutta en voi sietää: makeaa, esim. pullaa tai mokkapaloja tai tuorejuustokakkuja. Jäätelökakut on kamalia, samoin kaikki kuivat kerma-mansikkakakut. Marsipaanista ihme kyllä pidän. Inhoan kinkkukiusauksia, valmisruokia, kalapuikkoja, ranskalaisia, hampurilaisia jossain Hesellä, voileipäkakkuja, coctail-piirakoita, kuivia känttyisiä pikkupizzoja... you name it.