Miksi aikuisen nirsous onkin niin loukkaavaa ja ärsyttävää

joka valitti kun nirso perhe kävi syömässä ja kaikki vaan närppivät jotakin vaikka olit panostanut huolella?

joka valitti kun nirso perhe kävi syömässä ja kaikki vaan närppivät jotakin vaikka olit panostanut huolella?

ap.

Tykkään tehdä ja syödä hyvää ruokaa. Ei edes mitään järkyn eksoottisia, mutta jotain muutakin kuin ihan perusmakuja ja -raaka-aineita.



iesystävä taas... Kun vaan saisi jauhelihakastiketta ja perunaa, uunimakkaraa ja ranskiksia, salaattikin saa koostua tasan siitä salaatista, tomaatista ja kurkusta. Ja kaikki sellaista mättöä, tänään teki mulle lämpimän leivän ja juustokuorrutus on 2 c paksu, hrr.. Eikä mitään mausteita.



(Eli taisinkin itse olla nirso ;-) Koko ajan sitä kuorrutusta nieleskellessäni mietin, että vähemän tätä, enemmän makuja.)

jos ei ole varmaa, että vieras syö sitä tai tykkää siitä. Esim. monet ihmiset eivät pidä maksasta tai kaaliruuista.

Mä en millään pysty syömään keitettyä tai paistettua kaalia, mulle tulee oksennus kurkkuun jo kun vain ajattelenkin sitä.

Menin sitten kerran kylään erääseen paikkaan, jossa tarjottiin kaalilaatikkoa. Ja jouduin sanomaan, että valitettavasti en pysty syömään sitä. Söin siis pelkkää leipää, salaattia ja maitoa.

toisten syömiset. Minusta tuollainen on sairasta.



Ruoka on pelkkää ravintoa, energiaa. Ei siihen liity mitään elämää suurempaa.



Jos haluat tehdä ruokaa, tee, mutta älä odota, että muut pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana.



Jos loukkaannut siitä, että joku ei tee laittamaasi ruokaa, niin ehkä kannattaa miettiä, mikä kaikki muu loukkaa. Eli oletko niitä, jotka haluavat hallita ja kontrolloida kaikkia muita. Saa syödä vain sitä, mitä sinä määräät, katsoa vain niitä ohjelmia, jotka sinä valitset, pitää mennä nukkumaan, koska sinä tahdot jne.

ja jos ruuanlaittaja aloittaa nillityksen niin totean, että syön 1200 kcal/vrk enkä tuhlaa ainuttakaan ruokaan, jota en halua syödä.

Siis mikäli tämä nirsoilija ei pidä kamalaa porua siitä nirsoilustaan.

Sellaiset ärsyttävät jotka pitävät. "Mä en syö tota, enkä tota, toi on kauheeta, enkä syö tota ja toi varsinkin on yök". Mulle on aivan sama vaikkei ihminen söisi kuin pelkkää leipää, kunhan pitää naamansa kiinni ja tyytyy syömään sitä leipää.

Joku rakastaa ruuanlaittoa ja voi tuhlata siihen vaikka koko päivän. Mulle ruoka on jotain, jolla lähtee nälkä, ja se ruoka pitää saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Mieluummin valmiit lihapullat kuin 5 tuntia väkerretty "hieno" ateria.

toisten syömiset. Minusta tuollainen on sairasta.

Ruoka on pelkkää ravintoa, energiaa. Ei siihen liity mitään elämää suurempaa.

Jos haluat tehdä ruokaa, tee, mutta älä odota, että muut pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana.

Jos loukkaannut siitä, että joku ei tee laittamaasi ruokaa, niin ehkä kannattaa miettiä, mikä kaikki muu loukkaa. Eli oletko niitä, jotka haluavat hallita ja kontrolloida kaikkia muita. Saa syödä vain sitä, mitä sinä määräät, katsoa vain niitä ohjelmia, jotka sinä valitset, pitää mennä nukkumaan, koska sinä tahdot jne.

En minä tosin loukkaannu, mutta välillä tunnen jääväni omine tarpeineni paitsioon. Meillä kun mennään 'heikoimman' mukaan, siis tavalaan nirsoimman mukaan. Sitten se olen pian minä, joka en 'saa' koskaan mielesitäni ruokaa, kun sekä lapset että mies haluavat pelkkää mauttomuutta. Maustekastikkeilla ei ihan kaikkea voi pelastaa.

Minä siis EN määrää ruokaa, tv-kanavaa enkä edes nukkumaanmenoaikoja. Joustan liikaakin. Sitten sitä välillä hermostuu, kun tajuaa, että on ihan eri planeetalta. Että nii-in, mulle ruoka ei ole vain polttoainetta. Haluan kokeilla, maistella, nauttia. Muille perheessä riittää se peruna ja kastike, aina.

Ja kyllä. Myönnän ensimmäisenä, että tää on täydellinen esimerkki first world's problem'sta...

syömään sipulia, purjoa, paprikaa tai kypsennettyä kaalia. Jos näitä on tarjolla, on pakko nirsoilla!

suhteen on kyllä itselleni erittäin vaikeaa ymmärtää. Mulla on myös lista ruoka-aineista (mm. hillosipulit, kurpitsa, aladobi jne.), joista en erityisemmin pidä, mutta voin aivan hyvin niitä syödä. Haluaisin kovasti ymmärtää mihin tämä nirsoilu liittyy (linkatkaa, jos tiedätte tutkimuksia), mutta vaikeaa se on. Onko teillä nirsoilijoilla myöskin lähisuvussa (geeneissä?) vastaavaa valikoivuutta?

Mutta pakosta joudun syömään, kun käyn mummoille siivoilemassa. Koitapa siinä sanoa, et ei kiitos pullaa, eikä leivonnaisia. Varsinkin jos yritän sanoa, että laihis päällä, niin siitäkös haloo syntyy. Ei kuulema ole mistä laihduttaa ja kulutat niin paljon, että kyllä syöt.



Välillä ihan vihaks pistää.. Miks sitä ei voi ymmärtää, et kaikille ei tosiaan maistu leivonnaiset.

lisää se, että on kokemusta kahdesta miehestä, jotka ovat lopulta oppineet tykkäämään siitä ruoasta, jota eivät alkuun suostuneet edes maistamaan.

Toinenkin heitti pekonit tuhkakuppiin, kun laitoin eteen, ja viimeksi valitti sitten siitä, että miksi en jätä hänelle yhtään. Oli sitten äidin ruokapöydässä alkanut syödä sitä sianlihaakin.

toisten syömiset. Minusta tuollainen on sairasta. Ruoka on pelkkää ravintoa, energiaa. Ei siihen liity mitään elämää suurempaa. Jos haluat tehdä ruokaa, tee, mutta älä odota, että muut pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana. Jos loukkaannut siitä, että joku ei tee laittamaasi ruokaa, niin ehkä kannattaa miettiä, mikä kaikki muu loukkaa. Eli oletko niitä, jotka haluavat hallita ja kontrolloida kaikkia muita. Saa syödä vain sitä, mitä sinä määräät, katsoa vain niitä ohjelmia, jotka sinä valitset, pitää mennä nukkumaan, koska sinä tahdot jne.

En minä tosin loukkaannu, mutta välillä tunnen jääväni omine tarpeineni paitsioon. Meillä kun mennään 'heikoimman' mukaan, siis tavalaan nirsoimman mukaan. Sitten se olen pian minä, joka en 'saa' koskaan mielesitäni ruokaa, kun sekä lapset että mies haluavat pelkkää mauttomuutta. Maustekastikkeilla ei ihan kaikkea voi pelastaa. Minä siis EN määrää ruokaa, tv-kanavaa enkä edes nukkumaanmenoaikoja. Joustan liikaakin. Sitten sitä välillä hermostuu, kun tajuaa, että on ihan eri planeetalta. Että nii-in, mulle ruoka ei ole vain polttoainetta. Haluan kokeilla, maistella, nauttia. Muille perheessä riittää se peruna ja kastike, aina. Ja kyllä. Myönnän ensimmäisenä, että tää on täydellinen esimerkki first world's problem'sta...

Tee itsellesi ruokaa,jota haluat syödä ja anna muiden myös syödä sitä, mikä maistuu eli sinulle jotain bataatticurrytattarikampelakääröjä, muille makkarakastiketta.

toisten syömiset. Minusta tuollainen on sairasta.

Ruoka on pelkkää ravintoa, energiaa. Ei siihen liity mitään elämää suurempaa.

Jos haluat tehdä ruokaa, tee, mutta älä odota, että muut pitävät sitä maailman tärkeimpänä asiana.

Jos loukkaannut siitä, että joku ei tee laittamaasi ruokaa, niin ehkä kannattaa miettiä, mikä kaikki muu loukkaa. Eli oletko niitä, jotka haluavat hallita ja kontrolloida kaikkia muita. Saa syödä vain sitä, mitä sinä määräät, katsoa vain niitä ohjelmia, jotka sinä valitset, pitää mennä nukkumaan, koska sinä tahdot jne.

En minä tosin loukkaannu, mutta välillä tunnen jääväni omine tarpeineni paitsioon. Meillä kun mennään 'heikoimman' mukaan, siis tavalaan nirsoimman mukaan. Sitten se olen pian minä, joka en 'saa' koskaan mielesitäni ruokaa, kun sekä lapset että mies haluavat pelkkää mauttomuutta. Maustekastikkeilla ei ihan kaikkea voi pelastaa.

Minä siis EN määrää ruokaa, tv-kanavaa enkä edes nukkumaanmenoaikoja. Joustan liikaakin. Sitten sitä välillä hermostuu, kun tajuaa, että on ihan eri planeetalta. Että nii-in, mulle ruoka ei ole vain polttoainetta. Haluan kokeilla, maistella, nauttia. Muille perheessä riittää se peruna ja kastike, aina.

Ja kyllä. Myönnän ensimmäisenä, että tää on täydellinen esimerkki first world's problem'sta...

Kyllä joustaa voi, mutta voi myös tehdä vähän omiaankin...

Ihan samalla sen tekee siinä sivussa kuin pääruoankin. Välillä otan annoksen pääruokaa ja teen lisäkkeeksi mieleisen salaatin.



Esim. tämän viikonlopun menu:

pe perhe ranskalaisia ja nakkeja, mutta broikkua salaattipedillä

la lounaaksi lohisoppaa kaikille, illalla perheelle pizzaa, mulle aurajuusto-broileri-riisi vuokaa (tästä otan myös töihin maanantain eväät)

su kaikille lihapullat ja muusi, perheelle yletön määrä ketsuppia, mulle lisäkesalaattia

iltapalaksi lämpimiä leipiä oman maun mukaan täytettynä = perheelle kinkkua ja juustoa, mulle lisäksi tomaattia, ananasta ja mausteita.



Suosittelen!

Minä olen nirso aikuinen - enkä todellakaan syö ranskalaisia tai kalapuikkoja :D



Minä ärsyynnyn tuputtajista ja loukkaantujista. Sillä en edelleenkään välitä makeasta, ja mielellään juon vain sen kahvin, kiitos. Hymyilen kohteliaasti, otan ehkä jonkun keksin pöydästä jos mitään suolaista ei ole ja se siitä. En mieti mielessäni että voi että kun ei ole mun lempijuttujani, yleensä olen nimittäin syönyt ennen kahvittelua/juhlia, ihan siksi että olen niin nirso.



Olen kohtelias, en koskaan yöki, enkä koskaan hauku kenenkään tarjottavia, joskus vaan saatan olla ilman. Miksi se on ongelma?

mutta oikeasti on kyse herkästä suun tunnosta ja makuaistista. Tietynlaiset ruuat suussa saa heti aikaan oksennusrefleksin, se on se koostumus. Maku ei välttämättä ole paha.



Herkän makuaistin takia monet voimakkaat ruuat ei vaan maistu. En tuo itseäni esille näissä tilanteissa, en huuda ääneen hyi yäk, enkä ajattele niin edes mielessäni. Jätän ruuan vaivihkaa lautaselleni, tai jos voi valita mitä syö, otan vain sitä mitä tiedän pystyväni syömään. Enkä koskaan pyydä erikseen huomioimana rajoitteitani.

Nirsoilija suhtautuu lähes kaikkiin kasviksiin kuin pikkulapsi ja vänisee marttyyrimaisesti kuinka ei voi syödä sitä tai tätä. Siis ei "voi" vaikka ainoa syy on ettei halua. Einessotkut kyllä kelpaavat, mutta esim. vihersalaattia ei voi syödä. Suututtaa ja hävettää tämän ihmisen puolesta. On reilusti ylipainoinen kuten kai useimmat nirsot. Läski olen itsekin joten se siitä, ja on ruokia joita en mielelläni syö. Se ärsyttää, jos joku kehtaa vielä vaatia huomiota nirsoilemalla.