Hevosharrastuksen jyrkkä luokkajako?
Tuli tuossa äskettäin jakson Ypäjä -sarjaa seurattuani ja itsekin ratsastusta harrastaneena mieleen, että mielenkiintoista miten hevos- ja etenkin ratsastusharrastus on niin jyrkästi luokkajakoinen. Olisi aihetta vaikkapa jonkun sosiologian tms. graduun jollekin...
Eli on tämä pääkaupunkiseudulle/isoihin kaupunkeihin keskittyvä ja aika usein ruotsinkielisyyteen liittyvä "ykköstason" hevosharrastaminen: ratsastus on hieno ja arvostettava sekä kallis urheilulaji, samassa perheessä harrastetaan ratsastusta ja/tai golfia tai purjehdusta. Tallille ajetaan isolla katumaasturilla, perheessä on yksi tai useampi oma hevonen (ainakin viimeistään lapsen ollessa n. 10-12v.). Harrastukseen panostetaan ja lapsella voi olla esim. oma valmentaja tai osallistuu johonkin erityistreenaukseen. Tästä sitten edetäänkin monesti kilpailemaan ja ehkä harrastus vie ulkomaille asti. Tähän kulttuuriin kuuluu hyvä koulumenestys, laaja kielitaito, siistit käytöstavat, siisti pukeutuminen, ja jos hevosharrastus jää harrastukseksi, ammattisuuntana on yleensä juristi, ekonomi, lääkäri tms. Ratsastusta harrastetaan sitten oman lapsen kanssa samalla tyylilllä eli oma hevonen jne.
Sitten on tämä kakkosluokka, jota tuossa Ypäjä-sarjassakin kuvataan. Eli (kärjistettynä) hevosten lisäksi ei kiinnosta koulu tippaakaan, kieliä tms. yleissivistystä ei arvosteta eikä hankita, tupakkaa ja viinaa kuluu reippaasti, kirosanavarasto on runsas ja jatkuvassa käytössä, käytös ronskia. Muuta ammattia kuin tämä hevostelu ei ajatella ja päädytään sitten joko johonkin hanttihommaan, jolla ratsastusta rahoitetaan tai parhaimmillaan hoitajaksi tai ratsuttajaksi näille em. ykkösluokan ihmisten hevosille. Tallille ajetaan v. 87 ruosteisella Nissanilla, jota ei ole vara korjata eikä katsastaa, asutaan vuokralla tai sitten jossain räähkäkuntoisessa remontoimattomassa rintamamiestaloläävässä lähellä tallia, avo- ja avioerot, uussuhteet ja uusperheet kuuluu asiaan, lapset hoidetaan siinä sivussa ja vähän toisella kädellä, kun hevoset ja koirat vie kaiken ajan....
Onko joku muu huomannut samaa ilmiötä?
Kommentit (49)
on avioliiton kautta tullut sukuun tuota kakkosluokan porukkaa ja täytyy sanoa että erittäin osuvasti kirjoitit!
Se meno on juuri tuollaista.
Ei voi kun ihmetellä kun niiten touhuja seuraa.
Erro Tillanen on ykkönen ja kaikki muut tulee kaukaa perästä! Heh, perästä!
ratsastus on nykyään mahdollista kaikille eikä ainoastaan yläluokalle ja siksi on noita eroja, ( kuten muissakin harrastuksissa), eniten on näiden kahden ääripään välissä olevia. koko kansan kirjo nähtävillä.
Meillä oli kotona useita hevosia enkä välittänyt niistä pätkääkään. Kaverit olivat tosi kateellisia ja osa jopa yritti kaverikseni, että pääsisi käymään hevostilallamme.
Minua kiinnosti enemmän ja kiinnostaa edelleen koirat. No onneksi meillä oli myös koiria hevosten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
up
MIksi nostit, vaikka sinulla ei ollut yhtään mitään sanottavaa tähän? Tuleeko tuo sarja nyt jossakin uusinta ja yrität mainostaa sitä vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
ne öky-harrastajat lukee itsensä lääkäreiksi ja juristeiksi
rahalla, hevosalan ammattilaiset Suomessa tekevät pitkää päivää ja tienaavat myös mahdollistamalla noiden ökyjen hevosenpidon. Siinä vaiheessa on rikkaiden lapset lähtee vaihto-oppilaaksi tai perehtyvät opintoihin, ne hevosammattilaiset edelleen huolehtii hevosista. Ja kun rikkaan lapsi ei enää viitsi hevostella, niin heppa myydään. Se ammattilainen jatkaa edelleen. Eli siinä mielessä on todellakin kahden kerroksen väkeä. Kilpakentillä rikkaiden lapset menestykseen hyvin, koska on rahaa panostaa treenaamiseen. Varsinaiset ammattilaiset raataa palkkansa eteen.
Usein rikkaiden menestyy koska resut treenata ja ostaa NS.automaattihevosia. Kalliilla ponilla hyp't''n Suomenhuipulla, sitten hevosalan ammattilainen myy rikkalle perheelle uuden sadatonnin kilparatsun mutta juniori ei enää pärjääkkään "oikealla kilapahevosella".
eipä tuo Krista Hannulan äitikään tosiaan mistään varakkaasta hevosperheestä ole. On kuitenkin kulkenut lapsesta asti talleilla kesät talvet, päässyt asemaansa omalla kovalla työllään ja pahalla sisullaan.