Tutittoman vauvan rauhoittaminen
Meillä esikoinen rauhoittui aina tutille, joten siksi olen vähän ihmeissäni tämän tutittoman kuopuksen kanssa... Eli tyttö on 2,5 kk eikä yrityksistä huolimatta syö tuttia. Olen tähän asti ainakin yrittänyt imettää lapsentahtisesti, mutta nyt tuntuu että tyttö haluaa jatkuvasti pitää tissiä suussaan ikään kuin tuttina. Päivisin imetysvälit on tunnin luokkaa. Vauva ei siis aina syö juuri mitään, kunhan imaisee välillä pari kertaa ja vaan pitää tissiä suussaan. Ainoa pidempi väli on kolmen tunnin päikkärit, jotka nukkuu ulkona. Yöunille vauva menee yhdeksän aikoihin, mutta käytännössä joudun makaamaan hänen vieressään puolille öin, koska heräilee jatkuvasti itkemään. Ainoa rauhoituskeino on työntää tissi äkkiä suuhun, muuten herää ihan kunnolla eikä uudelleen nukahtamisesta meinaa tulla yhtään mitään. Paremmin ymmärtäisin tämän jatkuvan imettämisen, jos kyse olisi nälästä, mutta kun ei ole. Välillä tyttö tuntuu ihan hermostuvan siitä, että maitoa tulee imiessä ja valuttaa maidot pois suustaan.
Eli voisko tämän ikäiselle jo pitää jonkinlaisia ruokintavälejä ja mikä voisi olla vaihtoehtoinen rauhoituskeino?
Kommentit (5)
Meidänkään poika ei ole huolinut tuttia. Tiheästi on aina syönyt. Ruon ikäisenä kapaloin hänet yöksi. Se oli tosi tehokas tapa saada vauva rauhoittumaan. Päivisin kantoliina on aivan ykkösjuttu.
Menna+poika 7kk 3 vko
mihin aikaan vauva nukkuu ne päiväunet? Meidän hiukan vanhempi vauveli nukkuu kahdet unet, ulkona, toiset n. 3-4 tuntia, toisert ehkä 1½-2 tuntia. Jos päivään mahtuis ne toiset unet, se toisi jo vähän ruokailuväliä. Minä ' opetin' vauvaa nukkumaan ulkona siten, että työnsin unisena ulos nukkumaan ja kun aluksi heräsi aina 45 min jälkeen, lähdin silloin vasta vaunulenkille, noin 45 min, jonka vauva sitten tyytyväisenä vielä nukkui. Aika pian oppi sitten nukkumaan jo pitenpäänkin, tosin takuuvarmaa se ei vieläkään ole.
Kapalo toimii hienosti myös meillä, ihan vaan pakkauksen pussilakanaan kääräistynä pysyy aika hyvin kasassa, kun meillä ainakin herää omaan viuhtomiseensa.
Jaksamista!
Meillä ihan sama juttu. Esikoiselle tutti oli todella tärkeä, ja kuopus ei sitä huolinut lukuisista yrityksistä huolimatta. Kuopus on nyt 8kk, ja unirätti on jo pitkään ollut yhtä hyvä lohduke kun tutti aikoinaan esikoiselle. Mutta ei näin ollut alkuun, ainoa keino meilläkin oli tissi, vauva käytännössä nukkui lähes koko yön tissi suussa (siltä se ainakin tuntui). Aloin parin kuukauden iässä ottamaan unirätin (äp-pakkauksen sideharsot) aina tissittelyyn mukaan, myttäsin rättiä vauvan naamalle, ja parin kuukauden jälkeen vauva oli jo ihan ehdollistunut unirättiin.
Ei mikään pikakeino siis, mutta meillä toimi ajan kuluessa.
Wupsu
Työnsin sitä jatkuvasti hänen kasvoilleen, kunnes hän kiintyi siihen ja siitä tulikin aivan korvaamaton. Parin vuoden iässä vasta luopui siitä. Kuopuksen kanssa päätin tehdä kaiken toisin. Opetin hänet tutille jo ihan vastasyntyneestä, mutta kuinkas kävikään...Parin kuukauden jälkeen hän alkoikin aivan yhtäkkiä hylkimään tuttia! Vaikka sitä ennen se oli kelvannut tosi hyvin ja sen avulla sain hänet rauhoittumaan/nukahtamaan. Lukuisista yrityksistä huolimatta hän ei tuttia enää huoli ja arki on meillä nykyään aivan samanlaista kuin teilläkin. Ikää neidillä on nyt 4kk. Alkaa pikkuhiljaa rasittamaan nuo yöimetykset, kun meilläkin tyttö nukkuu käytännössä koko yön tissi suussaan. Päivisin sentään imetysvälit ovat melko pitkiä 4-5 tuntiin. Itsekin olen hieman huuli pyöreänä, että mikä avuksi tähän. Olen nyt parina päivänä ottanut unirättisysteemin taas käyttöön. Saa nähdä milloin neiti sen kelpuuttaa...Muita neuvoja minulla ei siis ole antaa kuin tuo unirätti. Tsemppiä vaan ja jaksamista!
Tutittoman lapsen rauhoituskeinoina toimi ensimmäiset kuukaudet kantaminen; usein nukahti syliin. Sylistä laskettiin omaan sänkyyn(kehtoon).Samoin vaunuihin rauhoittui helposti kun lähdettiin kävelylle. Nykyään tutiton tyttö 10kk rauhoittuu silitykseen tai siihen kun otetaan viereen nukkumaan. Tosin vaatii välillä rintaakin rauhoittuakseen. Eli mitään superneuvoja mulla ei ole antaa, olihan se välillä hankalaa kun piti kovasti kanniskella, mutta meilläkin olisi kantoliina varmasti auttanut paljon asiaan. Ehkä sitäkin kannattaa kokeilla.