Mitenköhän tunnesyöminen ilmeni niinä aikoina, kun ei ollut mitään ylimääräistä mitä syödä?

Ainakin itsellä se kehittyi jo ihan lapsena, kun herkuilla palkittiin ja lohdutettiin (erityisesti lohdutettiin). Itse olen todella voimakkaasti tunteva ihminen ja satuin vaan oppimaan käsittelemään tunteitani (tai lähinnä lieventämään niitä) herkkujen avulla. :(

Jos koko hereilläoloaika meni siihen että sai ruokaa itselleen ja varastoon ja pysyi lämpimänä, siinä ei joutanut analysoimaan paljonkaan tunteitaan. Nykypäivän toimettomuus altista kaikelle typeryydelle.

kyllä ihminen on aina ollut aika kekseliäs.

Ellei lapsuudessa ollut herkkuja, joilla lohduttautua, ei tapaa oikein ole voinut oppiakaan.

Nykyajan elämän "helppous" tekee sen, että on aikaa analysoida itseään ja kehittää ongelmia.