Miten pääsee ahdistuksesta eroon:(

toinen, ahdistaa joka päivä ja ihan pienetkin asiat.

ahdistuksen ahdistuksen ahdistus..

Km:n jälkeen en ole oikein päässyt tasapainoon itseni kanssa.Vaikka kuinka yritän,niin kaikki tuntuu jotenkin masentavalta.Mistähän sais piristystä?

myöskää kykene lähtemään ammatti auttajan luokse, ajatuskin tuntuu kauhealta ja kynnys kertoa asiasta esim. neuvolassa hirvittävän korkea.

Onko sinulla oikeasti tapahtunut jotain menneisyydessä vai " liioitteletko" asioita mielessäsi? Mä ainakin vähintään tuplaan kaikki tapahtumat ja arvostelen itseäni todella ankarasti ja tuomitsevasti.



Minulla on kanssa tässä mietinnässä että miten tätä elämää lähtisi eteenpäin. On asioita jotka ahdistavat todella kovasti ja tuntuu että kaikki kuin murenee ympäriltä. Mitä tahansa yritän, niin epäonnistun. Kuuntelen aivan liikaa muiden mielipiteitä, jopa niin että mietin etää kuka oikein olen ja mitä MINÄ haluan.



Yöt menevät ahdistuksessa ja paniikissa (sydän hakkaa ja hiki nousee pintaan). Pelottaa jo nukkumaanmenot. Päivät olenkin sitten aika väsynyt, mikä ei ollenkaan auta asiaa. Syön huonosti, lihon, liikun liian vähän, ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta...



Elämässäni on tapahtunut asioita, osin kait itseaiheutettuja osin ihan muiden aiheuttamia. Liikaa joka tapauksessa kerralla.



Itse olen tulkinnut tämän masennukseksi, vaan mistä lähden apua hakemaan? Sitä on niin saamaton olo ja tuntuu vaan että on ihan luuseri!





Ulkoisesti toimin (ainakin vielä) ihan järkevästi. Kuori pitää vielä, mutta kokoajan pelottaa että koska kaikki " räjähtää" .



Tsemppiä sulle. Voisiko sullekin olla avuksi joku ammatti-ihmisen kanssa juttelu, masennusläkkeet yms. Näitä mä olen harkinnut, kunhan vaan saisin aikaiseksi/ löytäisi oikean tahon...

Jos halu parantua, menet hoitoon. Vaihtoehtoja on, itse lähtisin hakemaan apua mielenterveystoimistosta.

Ei siitä niin helposti pääse eroon. Terapiassakaan vuosi ei tuntunut missään ja enempään ei ole varaa. Toistaiseksi paras saamani ohje on Keijo Tahkokalliolta. Pitää vaan pyrkiä tekemään asioita että saa ajatuksensa pois ahdistuksesta. Ja muuttaa elämänsä suuntaa pienillä teoilla. Pienikin suunnanmuutos korjaa pitkällä aikavälillä suuntaa paljon. Suosittelen myös lukemaan Juha Itkosen romaanin Anna minun rakastaa enemmän ja miettimään mitä siinä sanotaan loppupuolella tämän sukupolven unelmista ja miten ne vaikuttaa ihmisten elämään.

Mä " piiskaan" myös itseäni ihan hirvittävästi menneiden tapahtumien (ja oikeastaan ihan kaiken kanssa), en suvaitse itselleni mitään virheitä ja en osaa antaa anteeksi. Nuo ahdistavat asiat mitkä päässäni pyörii, ei varmaankaan ulkopuolisen silmin näytä niin pahoilta ja olen itse tehnyt niistä suurempia kuin ne onkaan. eli tiedostan tämän mutta en pääse siitä " kehästä pois"



Ammatti-apu olisi varmasti paikallaan, mutta koen epäonnistuvani jos lähden sitä hakemaa, normaalisti toimin minäkin, mutta paha olla sisältä päin.



Tsemppiä teille muillekkin, toivottavasti elämä vielä iloksi muuttu!!!

Masennus on sairaus muiden joukossa, ei siinä ole häpeilemisen aihetta. Jos mahdollista, etsi tukihenkilö läheisistäsi, joka tsemppaa liikkumaan, harrastamaan, etsimään elämän iloja.

Kohtalotovereita siis on. Mä itkin koko eilisen päivän omaa saamattomuuttani ja epäonnistumisiani. Musta tuntuu, että huono työssä, äitinä, vaimona ja ystävänä.



Jälkimmäisessä siksi, että minulla ei tunnu olevan ystäviä. Enkä ihmettele. Kuka tällaisen ruikuttajan seurassa viihtyisi... Tosin en koskaan ruikuta ulkopuolisille. Esitän yleensä iloista ja hymyilevää. Viime lauantaina pikkujouluissa ulkokuori rapisi, kun ahdistus tuli pintaan. Nyt minua nolottaa ja olen päättänyt jättää harrastukseni, koska näytin nolon puoleni.



Joku ulkopuolinen ihmettelisi minua: minulla on ihana perhe ja työpaikka, josta olen oikeasti kiinnostunut ja innostunut tai ainakin minun olisi mahdollista olla. Se, että olen ahdistunut ja masentunut jatkuvasti hävettää minua.



Varmaankin ammattiauttajissa pelottaa juuri se. On ihmisiä joilla on oikeasti asiat huonosti. Minua nolottaa mennä valittamaan huonoa oloa, kun kaikki on ympärillä hyvin. En tajua, miksi minun täytyy olla tällainen.

Vierailija:

Varmaankin ammattiauttajissa pelottaa juuri se. On ihmisiä joilla on oikeasti asiat huonosti. Minua nolottaa mennä valittamaan huonoa oloa, kun kaikki on ympärillä hyvin. En tajua, miksi minun täytyy olla tällainen.

Mikä on tässä elämässä että näin moni ahdistuu ja tuntee huonommuutta. Mikään ei riitä ja itseä piiskataan ja ollaan todella armottomia ja anteeksiantamattomia ihmistä kohtaan, joka pitäisi olla rakkain maailmassa eli itseään.



Kiitos kirja vinkista. Aion etsiä sen kirjastosta käsiin. Keijo Tahkokalliota ja Tommy Helsten (Saat sen mistä luovut. Kattatta tutustua) yms olen lukenut ja yrittänyt " muuttaa" itseäni.



Armollisuutta. Rakastakaa itseänne!



t. Paraskin puhuja eli 6

Mies on pitkäainainen onnellisuustutkija:





Asenne ei muutu yrittämällä



Monissa onnellisuusoppaissa luvataan elämän muuttuvan, kunhan vain itse muuttaa asennettaan. Sehän on ihan hölynpölyä. Ei mikään istu niin tiukassa kuin asenne. Asennemuutospuheilla vaan lisätään ihmisten ahdistusta. Miksi en onnistunutkaan muuttamaan asennettani, vaikka luin hienon oppaan? Mikä minussa on vikana, kun en osaa ajatella positiivisesti vaikka kuinka yritän. En pahemmin arvosta positiivisuusguruja ---- ja kaikilla hetken aikaa parempi olo, mutta viiko kuluttua kaikki on ennallaan. Asenteen sijaan kannattaisi MUUTTAA TEKOJAAN, sillä sitä kautta myös asenne voi muuttua.

Elämä on pieniä tekoja täynnä ja ne ohjaavat elämää yllättäviin suuntiin.



Muistan kuin tv.ssä eräs ihminen sanoi, kun häneltä kysyttiin miksi on nyt siinä asemassa missä on, että hän on aina tehnyt niitä asioita, jotka on häntä kiinnostanut ja ne pienetkin teot sitten johtavat johonkin lopputulokseen.



Tätä kannattaa kyllä miettiä. Mitkä on ne omat pienet (tai suuret) teot, jotka on johtaneet tähän tilanteeseen? Mitä pieniä muutoksiä voisi elämässään tehdä, että tulisi onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi eikä aina ahdistuisi ja masentuisi?



Asenteet ovat niin syvälle juurtuneita juttuja, jopa kasvatuksen tuloksia, että niitä on vaikea muutta.Varsinkaan jos niitä ei edes tiedosta itse.



Jospa kuuntelisi itseään tarkasti ja miettisi TODELLA mitä itse haluaa. Antaisi anteeksi omat puutteet ja viat ja mokat vähän helpommin ja etsisi mielummin niitä asioita joita tekee hyvin tai joissa on hyvä.

Eihän me arvostella muita lähellä olevia ihmisiäkään näin ankarasti.



6