Neljännen vuoden kriisi vai lopun alkua?

30v kriisi sulla ainakin on... Se on ihan yhtä normaalia kuin kakaroiden uhmaiät...

30v kriisi sulla ainakin on... Se on ihan yhtä normaalia kuin kakaroiden uhmaiät...

No muistan lukeneeni jostain että monessa suhteessa tulee 4. vuonna kriisi ja monet eroaa sillon.

Mikä täs on 30v kriisiä? Ihan mielenkiinnosta, hyvä vaan jos oiskin sitä... katooko seksihalut 30v kriisissä?

ap

miettii, tässäkö tämä elämä nyt on.



Siitä kannattaa lähteä, miettiä oikeasti, mitä haluaa, millainen se oma minä on...

Onko jollakin ollu tällanen "seksikriisi" ja on siitä selvinny eroamatta? Jos niin miten?

seitsemän vuoden kriiseihin. Naisten lehtien hömpötyksiä.



Joko te selviätte kriisistä tai ette, riippuu olettekko molemmat valmiita tekemään töitä suhteen eteen ja oletteko onnellisia toistenne kanssa.



Unohda naisten lehtien hömpötykset, niistä saa muutenkin välillä ihan järkyttäviä ohjeita. Kuuntele sydäntä ja KESKUSTELE miehesi kanssa.

seitsemän vuoden kriiseihin. Naisten lehtien hömpötyksiä.

Joko te selviätte kriisistä tai ette, riippuu olettekko molemmat valmiita tekemään töitä suhteen eteen ja oletteko onnellisia toistenne kanssa.

Unohda naisten lehtien hömpötykset, niistä saa muutenkin välillä ihan järkyttäviä ohjeita. Kuuntele sydäntä ja KESKUSTELE miehesi kanssa.

Tais olla tää juttu

"Fisher arvelee, että neljän vuoden parisuhde periytyy pitkien aikojen takaa. Metsästäjä-keräilijäyhteisöissä naiset imettivät pitkään, söivät vähärasvaista ruokaa ja saivat paljon liikuntaa. Tämän takia lapsen synnyttyä kesti pitkään, ennen kuin naisen kuukautiskierto palasi ja hän saattoi tulla uudelleen raskaaksi. Tavallinen synnytysväli oli neljä vuotta. Miehen ja naisen parisuhde saattoi kehittyä kestämään juuri sen ajan, että yhteinen lapsi saatiin kasvatettua yli työläimmän vaiheen. Sen jälkeen molemmat saattoivat valita uuden kumppanin ja saada uuden lapsen."

http://www.tiede.fi/artikkeli/1196/meista_ei_ole_uskollisiksi

Mut ei se oo niin oleellistakaan vaan se että millä sitä pystyy ruveta haluamaan jos ei yhtään haluta... Se on tosi että puhua pitäis mut tuntuu kauheelta sanoa toiselle että et haluta mua yhtään (kun muut kumminkin haluttais).

Sitä mä siis vaan toivon että tää olis joku normaali tunne ja vaihe eikä merkki että pitää erota kun ei se seksi vaan suju.

ap

Ei tee mieli suudella edes siinä seksissä.



Eniten mä siis kaipaisin sitä jos joku olis kokenut saman ja mitä sitten tapahtui. Tää tuntuu nyt musta sellaselta siskoveli-suhteelta jonka monet on sanonu eron syyksi.



ap

ongelmia seksin suhteen, olisi mies kuka tahansa. Jollain tasolla keksit syitä jopa kodinhoidosta, että seksi ei ole nautittavaa, ja koitat rankaista miestäsi ns. pihtaamalla. Mieti mitkä asiat oli syynä, että ihastuit mieheen alkujaan, ja mikä on muuttunut, esim. onko mies loukannut sinua tms, mikä olisi syynä sinun muuttuneeseen suhtautumiseen. Voisin suositella seksuaaliterapeutilla käymistä, saisit ratkottua syitä asenteisiisi ja nautinnollisemman seksielämän.

ongelmia seksin suhteen, olisi mies kuka tahansa. Jollain tasolla keksit syitä jopa kodinhoidosta, että seksi ei ole nautittavaa, ja koitat rankaista miestäsi ns. pihtaamalla. Mieti mitkä asiat oli syynä, että ihastuit mieheen alkujaan, ja mikä on muuttunut, esim. onko mies loukannut sinua tms, mikä olisi syynä sinun muuttuneeseen suhtautumiseen. Voisin suositella seksuaaliterapeutilla käymistä, saisit ratkottua syitä asenteisiisi ja nautinnollisemman seksielämän.

"Jollain tasolla keksit syitä jopa kodinhoidosta, että seksi ei ole nautittavaa, ja koitat rankaista miestäsi ns. pihtaamalla."

No tuo on kyllä ihme tulkintaa. En tosiaan rankaise pihtaamalla vaan yritän miettiä miksi oon niin tyytymätön ja ärtyny koko ajan. En nää mitään suoraa yhteyttä seksittömyyden ja tuon kodinhoidon välillä. Mutta tajuan että vihaan olla se joka huolehtii kaikesta ja mies on niinkun joku lapsi jonka ei tarvi huolehtia mistään. Varmaan se tyytymättömyys seksiinkin vaikuttaa, ehkä, en tunnista suoraa yhteyttä. Toisaalta seksi on kai ollu surkeeta jo ennen ku mua näin paljon otti päähän.

Ja se on luultavasti just niin että mulla olis seksiongelmia kenen kans vaan. Vaikkei tuo mies niin paljoa ikinä oo himottanu kun jotkut jotka on jääny etäälle niin tuskin se niiden himottavienkaan kanssa oikeasti niin hienoa olis. Ja vaikka seksi oliskin parempaa niin muu suhde tuskin toimis näin ku tämä. Ollaan aika samanlaisia...mutta ehkä siksi just puuttuu se intohimo.

Olin täsmälleen tuollaisessa suhteessa 11 vuotta. Kunnes ihastuin työkaveriin, petin ja ero tuli. Olisi pitänyt erota paljon aiemmin. Jos yhteistä kipinää ei ole seksiin (mieskään ei tunnu välittävän sun nautinnosta), niin en usko, että tuo voi alkaa toimimaan, siis kun sä et syty ollenkaan. Tietysti jotain seksuaaliterapiaa tai perus pariterapiaa voi kokeilla, jos yhteistä tahtoa sellaiseen riittää. Huom. yhteistä tahoa.

Ja siis tuntuu vaan että melkein koko ajan vaan ärsyttää miehessä joku asia. Sen ulkonäkökään ei enää miellytä vaikka ei se nyt ihan kauheesti oo muuttunu. Ärsyttää sen jutut jotka on aina samanlaisia ja se lapsellisuus ja kaikki. Ja tuntuu ettei sitä kiinnosta mun asiat.



Kuvailen vaan siks tätä oloani jos joku tän läpikäynyt osais kertoa oman kokemuksensa.





ap

Joudun lähteä nyt mutta kiitos kaikille vastanneille, mielellään kuulisin lisää kokemuksia.

moikka ap, olin täsmälleen samanlaisessa tilanteessa neljän vuoden jälkeen exäni kanssa, ja meillä tilanne johti eroon (minun aloitteestani) kun totesin, etten yksinkertaisesti HALUNNUT enää olla parisuhteessa hänen kanssaan. Erosta on nyt reilu vuosi enkä ole katunut hetkeäkään eroa, vaikka se olikin vaikeaa ja surullista. Taustalla oli kuitenkin koko ajan tunne, että teen oikein, ja helpotus. Tärkeintä on varmaan osapuolten motivaatio kriisistä selviämiseen. Minulla sitä ei ollut.



Nyt olen uudessa suhteessa ja tuntuu, että olen tässä suhteessa paljon onnellisempi, kuin edellisessä. Nykyinen seurustelukumppani tuntuu "sielunkumppaniltani", miltä exäni ei koskaan tuntunut. Mutta koskaanhan ei tiedä, mitä neljän vuoden jälkeen sitten - eikä tulevaisuutta kai kukaan osaa ennustaakaan. Niin tai näin, tällä hetkellä olen erittäin onnellinen.



Mielestäni sinun kannattaa miettiä, HALUATKO pohjimmiltasi kuitenkin olla miehesi kanssa ja oletko halukas taistelemaan suhteen eteen. Jos, niin tee jotain aktiivisesti! Menkää vaikka pariterapiaan/seksuaaliterapiaan ja nostakaa kissa pöydälle seksinkin suhteen. Mutta jos pohjimmaista halua suhteen jatkamiseen ei ole, juttu lienee kuollut, pelkästä kiltteydestä ja lojaalisuudesta ei moni jaksa pidemmän päälle pysytellä toisen kanssa ja ero vain vaikeutuu kun sitä pitkittää.

Mulla on tismalleen samat tuntemukset!! Olen ihan yhtä eksyksissä kuin sinäkin. En tosiaan tiedä miten halut saisi takaisin. Erona on se, että me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa ja meillä 4 lasta. En ymmärrä miten lapsetkin on saatu aikaiseksi, kun nykyään seksi ei kiinnosta tippaakaan. En kuitenkaan haluaisi erota tämän takia. En siis varsinaisesti osaa autta sinua, mutta et sija ole yksin tuntemuksiesi kanssa.

up

Avointa suhdetta en suosittele jos seksi ja muuten suhde ei toimi siinä pääsuhteessakaan.

Kyllä luotto pitää olla rautaista ja suhteen pitää olla ihan liitoksia myöten kunnossa tai se suhde voi helposti päättyä kun vehdataan toisaalla. Koska harvassa paikassa mennään vaan suoraan aktiin toisen ihmisen kanssa mitenkään tututstumatta, ihastuminen toiseen on aivan liian suuri).

Minusta sinun pitää ymmärtää että kriisiaikoja tulee ja menee. Siinä mielessä uskon tuohon 4- vuoden kriisiaikaan että ihmiset alkaa löystään pikkuhiljaa ja olemaan enempi itsensä eikä se tuore suhde ole enää niin säkenöivää vaan huomataan niitä toisen ryppyjä. Eli opetellaan tavallaan elämään sen todellisuuden kanssa mutta minusta tämä ei le asian ongelma tai sekään että sinulla olisi ikäkriisi.

Minusta sinulla on ongelmana seksi. Ihan vaan se. En tiedä miten paljon olet seksiä harrastellut eikä se minulle kuulu mutta pohdi yksin tätä asiaa tai jos viitsit niin seksuaaliterapeutti voisi auttaa.

Kuulostaa kurjalta että otat suihin vaan koska tahdot vaan antaa ettei mies tunne itseään torjutuksi. Aivan  taatusti tuo vetää sinua enempi suohon koska teet jotain vastentahtoisesti.

Vaikka mies ei sinua painosta niin teet asioita vastentahtoisesti eikä se ole koskaan hyvä. Et käy asiaa mitenkään läpi, varsinkaan et puhu hänen kanssaan.

Tahtoisitko että kumppanisi tekisi noin kanssasi? Seksiä ihan vaan seksin takia. Ei se että hän tahtoo sinua?

Miten jossain muussa suhteessa asia toimisi yhtään paremmin? Te jatkatte koska kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta suhteen tila. Jos puhutte niin asia voi ratketa niin että suhde loppuu mutta mitä te saatte suhteesta? Olette muuten "kavereita"? Hoidatte kotitalousasioita/rahapolitiikkaa?
Onko suhteen kaatuminen huonompi asia kuin jatkaa samalla tavalla?

Entä mitä tahdot tulevaisuudelta? Jos sairastut syöpään niin onko tuo mies sinun elämäsi viimeinen kumppani? Vai pelkäätkö ettet saa toista?

Minua kiinnostaa miksi ette puhu. Minusta se on parisuhdetta, ei se että annetaanko toiselle. Jos olisitte avoimessa suhteessa niin miten suhteesi tähän eroaa johonkin jonka kanssa harrastat seksiä? Mitä enemmän sinulla on tämän kanssa? Olisiko miehen parempi ottaa joku nainen jota käy vetämässä?

Kyllä sinun pitää tajuta että seksielämä voi olla värikkäämpää ja testailette yhdessä vaikka kaikkea. Kuin annat vaikkei huvita, mikä huvittaa? 

Miksi olla yhdessä jos sitten ei haluta yhtään?

Miksi sinä otat suihin mutta teet sen vaan koska et tahdo puhua. Onko lapsuudessasi saakka jotain asioita vaan jätetty puhumatta? Etkö yhtään arvosta itseäsi?

Fantasiat on fantasioita, sinä voit haaveilla vaikka mistä mikä sinua kiihottaa. Miksi ei myös niistä toisista miehistä. Ei se tarkoita että olisit valmis panemaan muita. Mutta jos olet riittävästi painanut itseäsi alas niin kyllä tuo sinun haave voi olla ihan realiteettikin että tahdot miehen joka ei "painosta" seksiin. Mutta se seuraa sinua aivan varmasti uuteenkin suhteeseen. Ongelma ei ehkä ole siinä miehessä joka tahtoo rakastella kanssasi vaan siinä että sinä et tahdo mutta et välitä tunteistasi ja harrastat vaikket tahdo. Se ei ole silloin miehen syy -no on silloin kun makaat lahnana ja mies näkee ettet tahdo. Silloin välittävä tuntee piston eikä tahdo kun tilanne on sinusta paha mutta tämä ongelma on minusta vain siinä että sinä et puhu.

Ja parisuhde ei toimi jos ette puhu. Sinulla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin miettiä miksi teet miten teet ja pohdi mitä tahdot jne.

Minä oon myös 30v ja just ollaan miehen kanssa oltu 4v yhdessä. Olen eronnut useamman kerran ja ottanut myös opikseni eroista. Hyväksyn ja ymmärrän nyt sen tosiasian ettei alkuaikojen kiihkeys kestä ikuisesti. Pitkässä parisuhteessa fiilikset vaihtelee. Välillä kokee niitä alkuhuuman tunteita, mutta välillä on myös laimeampaa. Sama juttu seksin kanssa. Tärkeintä on se että pystyy puhumaan puolison kanssa KAIKISTA asioista ja tahtoo olla yhdessä ja tehdä kaikkensa suhteen eteen. Toki ajatus alkuhuuman kokemisesta uudelleen jonkun toisen kanssa voi joskus tuntua houkuttelevalta, mutta kun muistaa sen tosiasian että jokaisessa parisuhteessa tulee arki vastaan. Mulla on nyt myös ensimmäistä kertaa elämässäni halut kateissa. Liittyykö kolmenkympinkriisiin, en tiedä. .mutta luotan siihen että tää on vaan joku vaihe joka menee ohi.

moikka ap, olin täsmälleen samanlaisessa tilanteessa neljän vuoden jälkeen exäni kanssa, ja meillä tilanne johti eroon (minun aloitteestani) kun totesin, etten yksinkertaisesti HALUNNUT enää olla parisuhteessa hänen kanssaan. Erosta on nyt reilu vuosi enkä ole katunut hetkeäkään eroa, vaikka se olikin vaikeaa ja surullista. Taustalla oli kuitenkin koko ajan tunne, että teen oikein, ja helpotus. Tärkeintä on varmaan osapuolten motivaatio kriisistä selviämiseen. Minulla sitä ei ollut.

Nyt olen uudessa suhteessa ja tuntuu, että olen tässä suhteessa paljon onnellisempi, kuin edellisessä. Nykyinen seurustelukumppani tuntuu "sielunkumppaniltani", miltä exäni ei koskaan tuntunut. Mutta koskaanhan ei tiedä, mitä neljän vuoden jälkeen sitten - eikä tulevaisuutta kai kukaan osaa ennustaakaan. Niin tai näin, tällä hetkellä olen erittäin onnellinen.

Mielestäni sinun kannattaa miettiä, HALUATKO pohjimmiltasi kuitenkin olla miehesi kanssa ja oletko halukas taistelemaan suhteen eteen. Jos, niin tee jotain aktiivisesti! Menkää vaikka pariterapiaan/seksuaaliterapiaan ja nostakaa kissa pöydälle seksinkin suhteen. Mutta jos pohjimmaista halua suhteen jatkamiseen ei ole, juttu lienee kuollut, pelkästä kiltteydestä ja lojaalisuudesta ei moni jaksa pidemmän päälle pysytellä toisen kanssa ja ero vain vaikeutuu kun sitä pitkittää.

Kun luin ton niin tunne oli että haluan. Tavallaan mietin sitä että ollaan niin samanlaisia et tullaan hyvin juttuun, ei kauheen monien kans varmaan olis näin "helppoo" (ihan hyvällä tavalla). Se ajatus ettei mies olis enää mun elämäs olis aika kauhee. Aika semmonen sielunkumppani-tunne on just ollu heti alussa ja kaikki oli jotenki luonnollista ja selvää kun alettiin olla yhdes.

Mut tosiaan tuntuu et jos on kauheen samanlainen niin ei oo sitä intohimoa. Tuntuu että jos eroiskin niin sit vaan korkeintaan hommaisin jonku fuckbuddyn tai jotain, tuskin mä jaksaisin ees yrittää mitään parisuhdetta kenenkään toisen kans ku olis aika epätodennäköistä et homma toimis niinku täs suhtees.

ap

Mulla on tismalleen samat tuntemukset!! Olen ihan yhtä eksyksissä kuin sinäkin. En tosiaan tiedä miten halut saisi takaisin. Erona on se, että me ollaan oltu 10 vuotta naimisissa ja meillä 4 lasta. En ymmärrä miten lapsetkin on saatu aikaiseksi, kun nykyään seksi ei kiinnosta tippaakaan. En kuitenkaan haluaisi erota tämän takia. En siis varsinaisesti osaa autta sinua, mutta et sija ole yksin tuntemuksiesi kanssa.

Ei kai ihminen biologiselta kannaltakaan oo niin yksiavioinen, edes nainen. Oon miettiny sitäkin et jos molemmat sais käydä panemas muita mut vois tuntua käytännös aika pahalta sit kuitenkin.

ap

Onpa sun elämä vaikeeta...

Oliko sun tarkotus vähätellä vai mitä? Kuulutko sä siihen porukkaan joka ei osaa pohtia mitään...ja ärsyyntyy jos joku muu pohtii. Eikä se nyt ees oo niin hirveen pieni asia jos parisuhtees on ongelmia.

ap