Rehellinen mielipiteesi facebookista?

olen työtön ja siten on aikaa lukea muiden juttuja. Silloin vaan ihmettelen, miten tuo ja tuokin on onnistunut joskus saamaan töitä kun on noin tollo.

olen työtön ja siten on aikaa lukea muiden juttuja. Silloin vaan ihmettelen, miten tuo ja tuokin on onnistunut joskus saamaan töitä kun on noin tollo.

tunnen myötähäpeää

Pitäisit yhteyttä ihmisiin jonkun ihan muun välineen kautta kuin facebookin? kuten täälläkin on todettu, että facebook ei anna ihmisen todellisesta tilanteesta tai ajatuksista välttämättä realistista kuvaa. Entä jos hankkisit elämän, joka ei vain pyöri facebookin ympärillä? Milloin olet viimeksi soittanut ystävillesi, laittanut viestiä, kutsunut kylään, lähettänyt korttia?

Mutta en minä sählyjengiä kutsu kylään tai laita lapsen harrastusryhmän vanhemmille kortteja, en soittele vapaaehtoistyökavereille ja harva jalsaa lähetellä valokuvia sähköpostilla. Lisäksi huonomuistisena pidän tosi paljon siitä, että näen kaikki tapahtumat yhdellä silmäyksellä. Miksi negatiivisesti suhtautuvat luulevat että jos on facessa aktiivinen, ei ole oikeata elämää ja ystäviä? Ei se ole joko-tai, sosiaaliset ihmiset ovat aktiivisia joka rintamalla, epäsosiaaliset eivät missään.

Jos olen jäänyt jostain paitsi, niin en osaa kaivata sitä.

Myöskään minä, kuten eivät ilmeisesti monet

muutkaan ole liittyneet Facebookiin. En koe sitä millään tavalla tarpeelliseksi!

Terv. Maruna

Toisella fb-kaverilla on kova tarve tuoda esille kaikkea hyvää elämässään. Omaa ulkonäköä (kuvia vaihdetaan tiuhaan), matkoja, lasten todistuksia, ystäväpiiriä, vaurautta ym ym. FB-kavereita on satoja. FB:ssä päivitetään joka päivä tekemisiä.



Sitten on fb-kaveri, jonka tiedän matkustavan todella paljon, tapaavan ahkerasti ystäviään IRL, lasten olevan huippupärjääviä koulussa, perheen olevan varakkaita ym ym. Ystäviä FB:ssa hänellä on muutama kymmenen. Hän päivittää hyvin harvoin tekemisiään eivätkä päivitykset koske näitä hyviä puolia elämssä vaan ovat enemmänkin inspiroivia keskustelunaloituksia tai yleispäteviä kommentteja.



Kuinka erilaisen kuvan näistä kahdesta ihmisestä saa ja myös väärän osin. Tiedän monia, joilla on monta sataa fb-kamua, muttei yhtäkään sydänystävää IRL. Sekä monta sellaista, joilla on vain muutama kymmenen fb-ystävää ja silti hyvin vilkas sosiaalinen elämä IRL ja monta sydänystävää. Minunkin ystävissäni on monia, jotka eivät ole fb:n koskaan liittyneet. Ystäviäni he ovat silti, vaikkeivat mustaa valkoisella FB:ssa näy.



Kuva minkä Naamakirja antaa on valheellinen. Se millaista puolta haluaa itsestään Facessa tuoda esille kertoo hyvin paljon ihmisestä itsestään, hyvässä ja pahassa. Vaatimattomuus kaunistaa eikä sellainen vaivihkainen itsensä, rahojensa ja asemansa tai lastensa älykkyyden esille tuominen jää fiksuilta Facessakaan huomaamatta.

peukku +1

eipä tuolla oo tänäänkään mitään tapahtunut. koko päivän olen päivystänyt.

Ei lisättävää.

Sukuni on iso, ja levittäytynyt pitkin maailmaa. Samoin ystäväni. Facebook on mahtava tapa pitää yhteyttä ja jakaa kuulumisia näiden ihmisten kanssa. Laittelenkin usein kuvia. Harrastan myös valokuvausta, joten näitä laittelen sivuilleni paljon. En ota facebookia niin vakavasti. Itse olen ainakin siellä ihan omana itsenäni, enkä ole huomannut kenenkään muunkaan feikkaavan. Facebook- tilini on siis hyvin henkilökohtainen, ja vain läheisimmät ihmiset näkevät päivitykseni ja valokuvat.

mua ei todellakaan kiinnosta toisten päivitykset, kuinka monta kertaa on käynyt paskalla tai ynm.

Facebook on täysin turha. Minua ei kiinnosta olla jonkun kaveri FB:ssä tai lukea jonkun sellaisen kuulumisia, jonka kanssa olin samalla luokalla 25 vuotta sitten.

Pidän yhteyttä ihmisiin tapaamalla heitä, soittamalla heille, lähettämällä tekstiviestejä tai sähköpostia.

Ei mielipidettä, koska en ole siellä. En ole siellä, koska luin jostan joskus, että tiedot ovat ikuisesti kaupallisen firman käytössä.

Noin periaatteessa mua kiinnostaisi entiset luokkakaverit ja heidän kuulumiset, koska olen muuttanut lapsuuden maisemista pois, monestikin, mutta ei niin paljon kiinnosta, että uhraisin oman yksityisyyden tälle firmalle. Ilmaiseksi.

koska livenä näen niin harvoin ihmisiä, olen ollut lasten kanssa kotona jo kohta 4 vuotta, ja ei se riitä että miehen kanssa puhuu.

Puhelimella ei paljon soitella, kun muut on töissä.

Myös välimatka sukulaisiin ja kavereihin on aiheuttanut sen että nähdään todella harvoin.

Myös jotkut sellaiset sukulaiset on mun kavereina joita en ole nähnyt vuosikausiin, mutta on kiva nähdä aina mitä heille kuuluu.

Muutama kaveri on jostain harrastusten tai yhdistysten kautta tuttuja, mutta en ole ketään ottanut kaveriksi jos ei ole jotain oikeaa yhteyttä. Mulla ei ole yhteensä kuin reilu 40 kaveria, omasta äidistä ja sen parista sisaruksesta, ystävättärien lapsiin.

Jos huomaan että jonkun asiat ei kiinnosta mua, eikä mun asiat sitä, niin poistan kyllä listoilta.

En tajua miksi pitää haalia kaikki mahdolliset kavereiksi, niin että on satoja kavereita ja osa täysin outoja, eihän sellaisia määriä päivityksiä ehdi koskaan lukea.

ja käytännön tasolla, en sitten tiedä, miten kiinnostavina tosiasiassa kokisin vanhat luokkakaverit, alkuhuuman jälkeen.

ja alkuinnostuksen jälkeen on vain todettava, ettei hirveesti jaksa kiinnostaa heidän kuvionsa sitten kuitenkaan. Liikaa vuosia välissä, liian vähän todellista yhteistä jos ei ota huomioon samassa luokkahuoneessa istumista muutaman vuoden ajan. Joten minuun ei päde se, miten iiihanaa on ollut saada taas yhteyttä vanhoihin koulukavereihin.

kuulee sukulaisista ja kavereista, näkee kuvia jne.



Toisaalta ärsyttävä, kun usein tulee muutoksia + osa tutuista tekee koko ajan ärsyttäviä päivityksiä/pyyntöjä (piilotan AINA esim. pelipyynnöt).



En paljasta mitään ihmeellistä, esim. osoitetietoja ei ole eikä mitään noloja kuvia, joten en sen puoleen ole huolissani. Varuillaan on tietty hyvä olla, ei klikkailla auki mitään epämääräisiä linkkejä yms.

fb:n koen kyllä näppäräksi. Tietty skype on yhteydenpidossa myös jees, mutta kaikillahan ei sitä ole.

t. ulkosuomalainen

Pitäisit yhteyttä ihmisiin jonkun ihan muun välineen kautta kuin facebookin? kuten täälläkin on todettu, että facebook ei anna ihmisen todellisesta tilanteesta tai ajatuksista välttämättä realistista kuvaa. Entä jos hankkisit elämän, joka ei vain pyöri facebookin ympärillä? Milloin olet viimeksi soittanut ystävillesi, laittanut viestiä, kutsunut kylään, lähettänyt korttia?

että joku puhuisi jotain vauraudestaan, kuulostaa todella oudolta. Ja harvemmin kukaan lapsistaan erityisesti mitään kehuu, jos nyt jotain tosi harvinaista on sattunut. Itse laitan jotain jos lapset on sanoneet jotain tosi hauskaa, kummit ja isoäiti ym. näkee, ei tarvi soitella ja kertoa mitä lapsille kuuluu. Kuvia laitan joskus myös siksi kun livenä näkevät lapsia niin harvoin.

Tuntuu että tähän vastanneilla on joillain tosi erilainen käsitys koko fb:n tarkoituksesta/käytöstä.