Ärsyttää kun esiteini koko ajan tyytymätön
Lisää pitäisi saada: I pad, hienompi kännykkä, rahaa shoppailuun, kesällä Jopo... "kaikki kaveritkin sai/saa" Ja varmasti saakin, ovat varakkaampia kuin me. Välillä lapsi säästää ja ostaa jonkun haluamistaan asioista, mutta kohta on taas uusi marmatus mitä pitäisi saada. Ja me ei siis osteta muuteen vaan, oikeaan tarpeeseen tietenkin saa vaatteita ym. mutta emme osta vain sen takia että "muillakin on" tai on trendikästä. Joululahjaksi sai oman kameran jota oli pitkään toivonut, mutta muut saivat "ainakin 500 eurolla, mun lahjat maksoi paljon vähemmän". Minua ei harmita se, että meillä ei ole varaa kaikkiin haluamiinsa juttuihin vaan se, että tuntuu että ei osaa olla kiitollinen siitä mitä on. En tiedä millä sen saisi lapseen iskostettua. Vuoden nuorempi osaa kyllä olla kiitollinen ja on paljon nöyrempi ja vaatimattomampi muutenkin. Ymmärtää ettei aina voi ostaa kaikkea mitä haluaa ja halaa "lohdutukseksi" jos sanoo ettei meillä ole rahaa ostaa jne. Ja täytyy vielä sanoa, että isommalta ei todellakaan puutu mitään (ennenkuin joku ehtii meitä piheiksi tai köyhiksi haukkua). Tuntuu vaan ettei puhu nykyään mistään muusta kuin siitä mitä pitäisi ostaa!
Kommentit (4)
kai se sitten harmittaa että teiniin ei tulekaan sellaista ihanaa äiti-tytär -suhdetta kun oli kuvitellut, vaan sellainen tavis niin kuin itselläänkin oli : D Että mä olenkin kamala äiti teinin takia enkä ole aina ihana sen mielestä. Ja harmittaa ihan aidosti lapsen materialistinen ajatusmaailma, vaikka kai se aika normaali on...
vaatimaan sitä sun tätä itselleen. Ei se kyllä sen takia enää tulekaan...
on heikko itsetunto. Se on tuossa iässä tavallista, mutta astevaihteluita tottakai on.
Jos onnelisuuden pääohjaaja on olla niinkuin muutkin, ja ihmiseltä puuttuu rohkeutta hyväksyä oma tilanteensa, on aika pysähtyä.
On vaikea löytää tasapaino oman tilanteensa ja kaveripiirin vaatimusten välillä täyttääkseen roolinsa- teinin osa ei ole helppo.
Tilanne ei korjaannu ostamalla tarvekalut, asia on syvempi.
En osaa antaa kunnon neuvoja, mutta puhuminen on tietysti tärkeää. Ehkä esiteinisi oppisi hahmottamaan maailmaa esimerkiksi vapaaehtoistyön tai hyväntekeväisyyden kautta?
Voisitteko yhdessä vaikka tehdä vapaaehtoistyötä vanhuste, vammaisten tms ihmisten kanssa?
Tuo voisi avartaa esuiteinin maailmankuvaa ja antaa vahvuutta sanoa myös kaveripiirissä että hänelle jonkun tietyn merkkijutun omistaminen ei loppujenlopuksi ole niin erityisen tärkeää.
Vanhempana koen, että esiteinille ja teinille pitää opettaa tai antaa mahdollisuus oppia perspektiiviä. Omani on 11v tyttö.
Voimia!
Miksi otat sen noin henkilökohtaisesti? Kunhan hölisee vielä ainakin viisi vuotta samaa. Minä sanon aina että juujuu, kaikilla on mutta sinulla ei, sinä kurja, köyhä raukka kun sinulla ei ole siis mitään. Joskus joutuu sanomaan vakavasti että niin, kuinka monella on noin monta sisarusta kuin sinulla ja kuinka monella on pelkkä äiti joka maksaa kaiken? Ei se kauaa jaksa onneksi marista. Ymmärtää kyllä että meidän perheessä ostetaan IPhone sitten ihan itse kun mennään töihin koulun ohella, tämä köyhä raukka itse joutuu tyytymään kuliseen Asha-luuriin. Ja käymään tanssitunneilla ja eteläänkään ei pääse kuin joka toinen vuosi.