Onko muita, jotka EIVÄT haikaile vauva-aikaa?

esikoisen vauva-aika oli kieltämättä mukavaa ja erityistä aikaa, mutta toisen lapsen vauva-aika oli ihan hirveää. Uskoisin että kolmannen kanssa olisi vielä kauheampaa, ja siksi jääkin kolmas tekemättä. :)

nuorimmainen jo 5v. ja pääsen/pääsemme jo niin helpolla lastenhoidossa. Ihana, kun ei tarvitse enää passata 24/7 vaan lapset jo melkoisen omatoimisia. Ihanaa on myös se, ettei tarvitse enää kilpavarustella vauvaa/taaperoa kaikenmaailman retrovaatteilla ja ulkoilupuvuilla.

vauva-aika se vasta ihana olikin! Osasi itse jo rentoutua ja nauttia vauvasta. Saati sitten tämän neljännen kanssa ;) Mutta nyt riittää meille, eli enää en haikaile vauvoja. Tai ainakaan vielä, ja vaikka haikailisinkin, niin vauvoja ei enää tule.

kuopus on 17v.En tod haikaile. Ihanaa kun saa mennä ja tulla lähes miten haluaa.

Eivät ihan kaikki (naisetkaan) ole vauvakuumeisia ja halua ylipäätään aina lisää lapsia.



Itse olen onnellisesti yksilapsinen jo vanhemman kouluikäisen äti. En ole koskaan potenut vauvakuumetta, eikä minulla ole tarvetta tai halua tehdä enempää lapsia.



Ja tämä EI TARKOITA sitä, ettenkö rakastaisi lastani enemmän kuin elämää itseään ja ettenkö olisi nauttinut kaikista hänen kasvuvaiheistaan. En ole millään tapaa pettynyt äitiyteen, eikä se missään vaiheessa ole ollut mielestäni liian raskasta. Olen nauttinut - ja nautin - äitiydestä kybällä, minulla vain ei ole tarvetta tehdä sitä uudestaan. Tämän yhtälön hahmottaminen tuntuu olevan monelle vaikeaa.

helppo kuin yksi kolmesta lapsestani vauvana oli, niin ottaisin vastaan. Tarvitsen täydet unet:)



Eipä peppupesut ole vieläkään taakse jääneet. Sekä 4 että 6 vuotiaani saavat palvelua. Vain 9 vuotias on tehnyt hyvää jälkeä ihan itse.



Suolet toimivat meidän lapsilla useita kertoja päivässä. Vauvan vaipat olisivat aivan yhtä helppoja kuin isompien ainaiset peppupesut. Tätä jatkuisi vain kauemmin, jos tulisi vauva.



Imettäminen olisi ihanaa, mutta se saa olla taakse jäänytttä elämää.



Toivottavasti minusta tehdään mummo, mutta aikaisintaan 10 vuoden päästä:)

Vaikka kuopuksen vauva-aika olikin aivan mahtavaa! Niin lomalla en ole koskaan ollut. isommat olivat "jo" 5- ja 3-vuotiaita ja parina päivänä kerhossa 3 h kerrallaan ja leikkivät itsekseen ja olivat myös välillä vauvan seuraneiteinä. Se aika on jäänyt ikuisesti mieleeni sellaisena leppoisana ja utuisana oleiluna :) Meillä oli juuri valmistunut talo ja oli ihanaa päästä töistä äitiyslomalle. Vauva syntyi keskelle aika kylmää talvea, polteltiin takkaa ja oleiltiin. Kuopus ei kauheasti valvottanut, joskin nukkui melkein tissi suussa vieressäni ja elämä oli jotenkin kiireetöntä, kerhokin alkoi aina passelisti vasta klo 12, joten aamut olivat rauhallisia.



Nyt kaikki ovat jo koululaisia, enkä tosiaan ole kuopuksen jälkeen kaivannut vauvaa taloon. Se jotenkin sinetöi kivan muiston vauva-ajasta. Esikoisen ja keskimmäisen välissä oli vain 1,5 vuotta ja esikoisen kanssa meni vähän stressatessa ja suorittaessa äitiyttä, kun taas keskimmäisen kanssa oli välillä vähän rankkaa siksi, että esikoinen oli yhä niin pieni :)

No en todellakaan haikaile, lapset nyt 3 ja 5. Vaikka olivat helppoja vauvoja (siis todella helppoja) niin en tykännyt yhtään siitä elämän hitaudesta =)



Mutta tässäpä sitä vaan ollaan maha pystyssä rv 39...

Olen itsekin meinanut tehdä joskus vastaavan aloituksen mutta siinä uupumuksessa en ehkä olisi jaksanut niitä "täydellisten äiti-ihmisten"haukkuja.



Tein lapset putkeen tai kuopus oli myönnettäköön vahinko mutta silti niin rakas heti ettei abortti koskaan tullut mieleenkään.



Miehestä kuoriutui lapsi siinä vaiheessa kun esikoinen syntyi ja toisen tullessa tiesin olevani kusessa mutta olen jankuttanut itselleni "naiset selviää aina"mantraa.



Meillä ei ole vieläkään nukuttu täyttä yötä ja kuopus kohta vuoden.

Suhde hajoilee liitoksistaan.



Näen kuitenkin valoa tunnelin päässä.

Esikoinen on niin toimelias ja ihana taapero en malta odottaa mitä elämäni on vuoden päästä :)



Yritän nauttia niistä pienistä hetkistä mutta tämä totaalinen oman elämän menetys oli mulle kova isku. Tuossa kun ei ole kyse siitä että voi minua kun en voi pitää enää rauhaisia lounaita kahvilassa maleksien vaan siitä kun ei yksinkertaisesti saa edes paskoa rauhassa!



Suihkussakin tulee käytyä lasten kanssa ettei tarvitse lillua koko iltaa ammeessa.



Lehden luku onnistuu niin että yritän äkkiä lukea otsikot ennen kuin paperitollo löytyy jonkun suusta.



Oon jatkuvassa hälytystilassa,selkä mutkalla raskauksien vuoksi ja lattialla levällään kaikki mahdollinen leluista kenkiin...



Nimim.Walking dead

Mitä osaa siitä haikailisin? Valvottuja öitä, koliikkihuutoja, allergiasuota johon upottiin syvälle, kakkavaippoja, puklurättejä...?



Lapset on kivoja, vauvat ei niinkään. Onneksi lapset ovat jo koululaisia kaikki.

Mutta niin sitä vain on vauva tulossa. :D



En ole tainnut koskaan kokea sellaista vauvakuumetta, että pitäisi saada se vauva.



Nytkään ei tarkoitus ollut tehdä enempää lapsia, mutta oma moka, ns. vahinko kävi.